Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että arvonimiä myönnettäessä tämä verokohtelu on juuri tällaista niin kuin nyt suunnitellaan, elikkä että isoimmista, arvokkaimmista arvonimistä maksetaan kovempaa veroa ja pienistä arvonimistä vain vähäsen, jos sitäkään. Mutta meidän kaikkien kansanedustajien kannattaa muistaa, että näitä vuorineuvoksen arvonimiä myönnetään Suomessa niin vähän, että sillä ei ole mitään merkitystä siihen verokertymään, mikä tässä valtion kassaan kilahtaa.
Positiivisena ihmisenä haluaisin kuitenkin nähdä, että näitä vuorineuvoksen arvonimiä myönnettäisiin Suomessa kymmeniä joka vuosi. Syy ei ole se niistä tuleva arvonimivero. Se ei ole se asia, mitä minä toivon, vaan se todellinen asia on sen takana. Kun näitä vuorineuvoksia tulisi todella paljon, niin sehän tarkoittaa, että näiden ihmisten, näiden vuorineuvosten, olkoot he miehiä tai naisia, menestynyt liiketoimintahan tarkoittaisi tuhansille, jopa sadoilletuhansille ihmisille työtä. Se on se iso juttu, jota meidän pitää kaikkien vaalia. Meihin suomalaisiin on istutettu tämmöinen — en sano kovin negatiivisessa mielessä, mutta sanon kuitenkin — terveellinen kateuden siemen, että nähdään mielellään, että joku ei menesty, mutta minä kyllä toivoisin, että näitä menestyjiä olisi paljon ja nämä menestyvät ihmiset ja yritykset tarjoaisivat yhä useammalle ihmiselle töitä, niin että työttömyyskortistossa ne työttömyyttä hoitavat virkamiehet olisivat itsessään työttöminä, kun ei olisi ketään, mitä hoitaa, vaan kaikki olisivat työmarkkinoilla. Se on meikäläisen näkemyksessä se ihanneyhteiskunta. Sitten kun siinä yhteisössä paljon on töitä, niin siellä tietysti syntyisi markkinoilla se toinen positiivinen ilmiö, eli syntyisi työvoimasta kilpailua, joka hieman nostaisi palkkoja. Sekin olisi työntekijän kannalta erinomainen asia.
Sitten jos vielä lopuksi, arvoisa rouva puhemies, totean sen, että kun katsoo verotaulukoita, niin ansiotulosta kyllä me suomalaiset maksamme maailman huippuluokan veroa. Siinä meidän ei tarvitse hävetä, me olemme siellä listan yläpäässä. Kun katselin tuota veronmaksajien liiton listausta tämän vuoden tilanteesta, kuinka paljon Suomen bruttokansantuotteesta käytetään julkisen talouden hoitoon, niin 57,5 prosenttia bkt:stä menee julkisen talouden puolelle. Hävisimme nippa nappa 0,1 prosenttiyksiköllä Ranskalle. Sitä tappiota muuten ei kannata kovin pitkään surra. Mielellään olisimme olleet siellä Ruotsin tasolla, joka on kymmenen prosenttiyksikköä alempana.
Eli jos me haluamme tämän Suomen taloustilannetta parantaa, niin meidän on pyrittävä siihen, että verotusta pystytään keventämään, jolloin markkinoille tulee rahaa lisää ja ennen kaikkea työpaikkoja syntyy. Jos me haluamme tämän maan talouden yhä kurjempaan tilaan, niin nostetaan vaan verotusta edelleen, niin pääsemme sitten vihdoin ja viimein tämän äsken mainitsemani huonon listauksen ykköseksi. Siitä ansiomerkistä, että päästään ykköseksi bkt:n käytössä, joka menee julkiseen talouteen, ei kannata kilpailla. Siitä kisasta saattaa kannattaa vaikka ilmoittautua pois tänä päivänä, jos vaan joku sinne haaveilee ilmoittautuvansa. Toivon, että ei ilmoittaudu.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
:Edustaja Räsänen, Joona.