Perustelut

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeen aukioloajoista annettua lakia siten, että kauppakeskuksessa tai vastaavassa myymäläkeskittymässä sijaitsevalla vähittäiskauppa- sekä parturi- ja kampaamoliikkeellä olisi oikeus pitää liikkeensä suljettuna kerran kalenteriviikossa yhtenä valitsemanaan viikonpäivänä. Säännöstä sovellettaisiin elinkeinonharjoittajaan, jonka yhdessä tai useammassa liikkeessä työskentelee säännöllisesti yhteensä enintään viisi henkilöä.

Käytännössä ehdotus puuttuu taannehtivasti niihin kauppakeskusten tai vastaavien myymäläkeskittymien ja sellaisissa toimivien elinkeinonharjoittajien välisiin sopimuksiin, jotka edellyttävät elinkeinonharjoittajan pitävän liikettään auki kaikkina kauppakeskuksen aukiolopäivinä.

Ehdotusta on arvioitava perustuslain 15 §:n omaisuudensuojasäännökseen kiinnittyvän sopimusvapauden ja siihen liittyvän perusteltujen odotusten suojan kannalta. Omaisuuden perustuslainsuoja turvaa myös sopimussuhteiden pysyvyyttä, joskaan kielto puuttua taannehtivasti sopimussuhteiden koskemattomuuteen ei ole perustuslakivaliokunnan käytännössä muodostunut ehdottomaksi (ks. esim. PeVL 63/2002 vp, s. 2/II ja PeVL 37/1998 vp, s. 2/I).

Varallisuusoikeudellisten oikeustoimien pysyvyyden suojan taustalla on ajatus oikeussubjektien perusteltujen odotusten suojaamisesta taloudellisissa asioissa (ks. esim. PeVL 42/2006 vp, s. 4/I, PeVL 21/2004 vp, s. 3/I ja PeVL 33/2002 vp, s.3/I). Perusteltujen odotusten suojaan on valiokunnan käytännössä katsottu kuuluvan oikeus luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen niin, että tällaisia seikkoja ei voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimusosapuolten oikeusasemaa (PeVL 42/2006 vp, s. 4/I ja PeVL 21/2004 vp, s.3/I). Perusteltujen odotusten ja luottamuksen suojan merkityksen on katsottu korostuvan, kun kysymyksessä on lailla alun alkaen luotu erityisjärjestely (PeVL 45/2002 vp, s. 2 — 3). Valiokunta on arvioinut tällaistakin omaisuuden suojaan puuttuvaa sääntelyä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten, kuten sääntelyn tarkoituksen hyväksyttävyyden ja sääntelyn oikeasuhtaisuuden, kannalta (ks. esim. PeVL 56/2005 vp, s. 2 ja PeVL 13/2003 vp, s. 2—3).

Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena on turvata kauppakeskuksissa toimiville enintään viisi työntekijää työllistäville yrittäjille mahdollisuus pitää kauppakeskuksen yleisestä aukioloajasta riippumatta liikkeensä suljettuna yhtenä päivänä viikossa. Ehdotuksen taustalla on arvio, jonka mukaan vapaapäivän puute heikentää pienyrittäjien jaksamista ja liikkeen sunnuntaiaukiolo on ollut pienyrittäjille usein taloudellisesti kannattamatonta. Tavoitteena on siten parantaa kauppakeskuksissa olevien yrittäjien jaksamista ja hyvinvointia.

Arvioitaessa ehdotuksen tavoitteen hyväksyttävyyttä perusoikeusjärjestelmän kannalta voidaan huomiota kiinnittää myös perustuslain 18 §:n 1 momentin säännökseen julkisen vallan velvoitteesta huolehtia työvoiman suojelusta. Perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan säännöksen piiriin kuuluu myös työaikasuojelu (HE 309/1993 vp, s. 69). Säännöksen ei voida katsoa rajautuvan vain työ- tai virkasuhteessa olevien henkilöiden työolojen turvallisuudesta ja terveellisyydestä huolehtimiseen, vaan julkisen vallan on huolehdittava myös esimerkiksi yksityisten yrittäjien työvoiman suojelusta. Ehdotuksen tavoite edistää pienyrittäjien terveyttä, hyvinvointia ja jaksamista on valiokunnan mielestä hyväksyttävä ja yhteiskunnallisesti painava peruste ehdotetulle sääntelylle.

Kun arvioidaan voimassa olevaan sopimussuhteeseen puuttumisen oikeasuhtaisuutta, on otettava huomioon, että nykylainsäädännönkään mukaan elinkeinonharjoittajaa ei saa sopimuksella tai siihen rinnastettavalla järjestelyllä velvoittaa pitämään kauppakeskuksessa sijaitsevaa vastaavaa liikettä avoinna kaikkina viikonpäivinä, ellei liikkeen avoinna pitämisen voida osoittaa olevan kauppakeskuksen tai vastaavan myymäläkeskittymän kannalta välttämätöntä ja elinkeinonharjoittajan elinkeinotoiminnan laatu, laajuus, kannattavuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen kohtuullista. Lainsäätäjän tavoitteena oli siis jo nykyistä lakia säädettäessä turvata kauppakeskuksissa tai vastaavissa myymäläkeskittymissä toimiville pienyrittäjille mahdollisuus pitää liikkeensä suljettuna yhtenä päivänä viikossa. Kuten hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, sopimuspohjainen järjestely ei ole kuitenkaan johtanut toivottuun tulokseen.

Käsiteltävänä oleva ehdotus merkitsee sopimusperusteisen aukiolopakon purkamista vain yhden viikonpäivän, käytännössä usein sunnuntain osalta. Kyse on lisäksi vain sellaisiin pieniin vähittäiskauppoihin ja parturi- ja kampaamoliikkeisiin sovellettavasta sääntelystä, jotka suhteessa kauppakeskuksiin tai vastaaviin myymäläkeskittymiin ovat sopijapuolina yleensä heikommassa asemassa. Kokonaisuutena arvioiden ehdotuksen taloudellisia vaikutuksia kauppakeskusten tai vastaavien myymäläkeskittymien toimintaan voidaan pitää kyseisen sopijapuolen asemaa ajatellen kohtuullisina.

Kohtuullisuuden arvioinnissa on perustuslakivaliokunnan käytännössä kiinnitetty huomiota myös riittävään siirtymäaikaan, jolla turvataan sopijapuolen mahdollisuuksia sovittautua uuteen, lainmuutoksella aikaansaatavaan järjestelmään. Ehdotuksen voimaantulosäännöksessä on lähdetty viiden kuukauden siirtymäajasta. Ottaen huomioon lainsäätäjän tarkoitus turvata jo voimassaolevan lain säätämisen yhteydessä oikeus vapaapäivän pitämiseen ja se seikka, että kauppakeskuksilla tai vastaavilla myymäläkeskittymillä on ollut mahdollisuus neuvotteluratkaisuun asiasta, perustuslakivaliokunta katsoo, että esitetty viiden kuukauden siirtymäaika on riittävä.