Perustelut

Talousarvion ulkopuoliset rahastot

Öljysuojarahasto on talousarvion ulkopuolinen rahasto. Perustuslain 87 §:n mukaan lailla voidaan säätää valtion rahaston jättämisestä talousarvion ulkopuolelle, jos valtion pysyvän tehtävän hoitaminen sitä välttämättä edellyttää. Tällaisen rahaston perustamista sekä rahaston tai sen käyttötarkoituksen olennaista laajentamista tarkoittavan lakiehdotuksen hyväksymiseen vaaditaan kuitenkin kahden kolmasosan enemmistö. Näitä edellytyksiä tulee tulkita tiukan pidättyvästi (PeVM 10/1998 vp, s. 24/I).

Esityksen keskeinen valtiosääntöoikeudellinen kysymys koskee sitä, merkitsevätkö öljysuojamaksun korottaminen ja siihen liittyvät öljysuojarahaston pääomarajojen korotukset perustuslaissa tarkoitettua rahaston olennaista laajentamista. Perustuslakivaliokunta on uuden perustuslain aikana arvioinut kahdesti öljysuojarahaston laajentamista perustuslain 87 §:n kannalta (PeVL 34/2002 vp ja PeVL 31/2004 vp). Valiokunta totesi lausunnoissaan perustuslain esitöihin (HE 1/1998 vp, s. 139/II) viitaten, että talousarvion ulkopuolisiin rahastoihin kytkeytyvän vaikeutetun säätämisjärjestyksen avulla pyritään suojaamaan eduskunnan budjettivaltaa. Rahaston laajentamisen olennaisuutta ei siksi pidä arvioida ainoastaan rahastokohtaisesti, vaan ensisijaisesti eduskunnan budjettivallan kannalta. Edellä mainituissa lausunnoissa kysymys oli rahaston pääoman ylärajan väliaikaisesta korotuksesta 7 miljoonasta eurosta 11 miljoonaan euroon ja alarajan korotuksesta 3,5 miljoonasta eurosta 5,5 miljoonaan euroon (PeVL 34/2002 vp) sekä ylärajan pysyvästä korotuksesta 7 miljoonasta eurosta 10 miljoonaan euroon ja alarajan korotuksesta 3,5 miljoonasta eurosta 5 miljoonaan euroon (PeVL 31/2004 vp). Valiokunta katsoi molempien osalta, että rahaston laajennus ei ollut eduskunnan budjettivallan näkökulmasta sillä tavoin olennainen, että lakiehdotukset olisi tullut hyväksyä perustuslain 87 §:ssä vaaditulla määräenemmistöllä.

Esityksessä ehdotettavien öljysuojamaksun ja pääomarajojen korotusten tarkoituksena on turvata öljysuojarahaston maksuvalmius tilanteessa, jossa öljyntorjuntavalmiutta ollaan korottamassa Suomenlahden lisääntyneiden öljykuljetusten johdosta. Rahastoon kerättävää öljysuojamaksua ehdotetaan korotettavaksi kolminkertaiseksi 0,50 eurosta öljytonnilta 1,50 euroon öljytonnilta. Rahaston pääomarajoja puolestaan nostetaan viisinkertaisiksi nykyiseen verrattuna. Pääoman yläraja olisi 50 miljoonaa euroa ja alaraja 25 miljoonaa euroa.

Ehdotettu rahaston laajennus on huomattavasti aiempia laajennuksia merkittävämpi. Rahaston laajentamisen olennaisuutta arvioidaan ensisijaisesti eduskunnan budjettivallan kokonaisuuden kannalta. Kuitenkin yksittäisen rahaston pääomarajojen viisinkertaistaminen merkitsee valiokunnan mielestä perustuslain 87 §:ssä tarkoitettua rahaston olennaista laajentamista siitä huolimatta, että öljysuojarahaston osuus sinänsä jää valtion talousarvion ulkopuolisten rahastojen kokonaisuudessa tällaisten korotusten jälkeenkin melko vähäiseksi. Tämän vuoksi lakiehdotuksen hyväksymiseen vaaditaan perustuslain 87 §:n mukainen määräenemmistö.

Voimaantulo

Lain 6 ja 7 § tulevat lakiehdotuksen voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan voimaan samasta ajankohdasta kuin 6 §:ssä tarkoitetun asetuksen täytäntöönpanosäännökset tulevat voimaan. Viittaus kohdistuu yhteisön tullikoodekseista annettuun asetukseen.

Perustuslain 79 §:n 3 momentin mukaan laista tulee käydä ilmi, milloin se tulee voimaan. Erityisestä syystä laissa voidaan säätää, että sen voimaantuloajankohdasta säädetään asetuksella. Erityisenä syynä on perustuslakivaliokunnan käytännössä pidetty muun muassa sitä, että lainsäädäntö on sidoksissa Euroopan yhteisön oikeuteen (PeVL 5/2009 vp, s. 3/II ja siinä mainitut lausunnot).

Ehdotetun voimaantulosäännöksen perusteella lain 6 ja 7 §:n voimaantulo määräytyisi yksinomaan EU:n säännöksen nojalla eikä lain säännösten täsmällisestä voimaantuloajankohdasta säädettäisi näin ollen lainkaan Suomessa. Tämän vuoksi lain säännösten voimassaolo ei kävisi myöskään ilmi Suomen säädöskokoelmasta. Tällainen lain säännösten voimaantulon sitominen suoraan EU:n asetuksen täytäntöönpanosäännösten voimaantuloon ei valiokunnan mielestä täytä perustuslain 79 §:n 3 momentin vaatimuksia. Voimaantulosäännöksen 2 momenttia on siten välttämätöntä muuttaa, jotta säännös ei vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen. Tämän tyyppisen EU:n oikeuden täytäntöönpanoon läheisesti liittyvän lainsäädännön yhteydessä on valiokunnan mielestä olemassa sellainen erityinen syy, jonka vuoksi laissa voidaan säätää, että sen 6 ja 7 § tulevat voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.