Perustelut
Ehdotus
Ehdotetun varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi
annettavan lain tarkoituksena on luoda hallinnollinen menetelmä,
jolla terroritekoihin osallistuvien tai niiden toteuttamista edistävien
luonnollisten henkilöiden varat voidaan Suomessa jäädyttää YK:n
turvallisuusneuvoston päätöslauselman
1373 (2001) edellyttämällä tavalla. Lakiehdotuksen
3 §:ssä on säännökset jäädytettävistä varoista.
Näitä ovat ensinnäkin varat, jotka kuuluvat
EU:n neuvoston yhteisen kannan liitteessä luetelluille
unionin alueella toimiville terroristeille ja joita ei ole jäädytetty EU:n
neuvoston asetuksella. Lisäksi jäädytetään sellaisten
luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden
varat, joita on syytä epäillä, joille vaaditaan
rangaistusta tai jotka on tuomittu rikoslain mukaisesta terrorismirikoksesta.
Lakiehdotus mahdollistaa varojen jäädyttämisen eräin
edellytyksin myös toisen valtion viranomaisen tekemän
pyynnön perusteella. Jäädytettäviksi
tulevat myös edellä mainittujen tahojen omistuksessa
tai määräysvallassa olevien oikeushenkilöiden
varat.
Varojen jäädyttämisestä päättää lakiehdotuksen
4 §:n mukaan keskusrikospoliisi. Jäädyttäminen
koskee lakiehdotuksen 5 §:n perusteella päätöksen
kohteen kaikkia varoja lukuun ottamatta eräitä pykälässä lueteltuja
päivittäiseen elämään
ja toimintaan käytettäviä varoja. Lakiehdotuksen
6 ja 7 §:ssä kielletään jäädytettyjen
varojen käyttäminen sekä varojen luovuttaminen
sellaiselle henkilölle, jonka varat on jäädytetty.
Lisäksi lakiehdotuksessa on säännöksiä muun
muassa jäädyttämisen edellytysten uudelleenarvioinnista,
jäädyttämispäätöksen
kumoamisesta sekä muutoksenhausta.
Omaisuuden suoja
Ehdotettu varojen jäädyttäminen merkitsee
varsin merkittävää puuttumista varojen
omistajan omaisuuden suojaan. Sääntelyllä voi
olla vaikutusta myös ennen lain voimaantuloa syntyneisiin
sopimussuhteisiin. Kysymys ei kuitenkaan ole perustuslain 15 §:n
2 momentissa tarkoitetusta omaisuuden pakkolunastamisesta tai siihen
vaikutuksiltaan rinnastuvasta omaisuuden pois ottamisesta, koska
varojen jäädyttämisellä ei puututa
omistussuhteisiin. Sääntelyä on siten arvioitava
perustuslain 15 §:n 1 momentin ja perusoikeuksien yleisten
rajoitusedellytysten näkökulmasta. Jäädyttämisen
vaikutukset saattavat tosin lähestyä omaisuuden
pois ottamista, jos toimenpiteen kesto muodostuu hyvin pitkäksi.
Poikkeuksellisen tuntuvasti omistajan oikeusasemaan
puuttuvalle sääntelylle on oltava erityisen painavat
perusteet. Jäädyttämisen tavoitteena
on estää varojen päätyminen
terrorististen tekojen toteuttamiseen tai niiden rahoittamiseen. Tätä voidaan
valiokunnan mielestä pitää riittävän
painavana yhteiskunnallisena perusteena ehdotetulle sääntelylle
(ks. PeVL 23/2005 vp, s. 2/I).
Sääntelyn hyväksyttävyyttä tukee
myös sen yhteys Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin.
Suhteellisuusvaatimuksen kannalta on oleellista, että jäädyttäminen
ei lakiehdotuksen 5 §:n nojalla koske niitä varoja,
jotka tarvitaan päätöksen kohteena olevan
henkilön tai tämän huollettavien tarpeellisten
elinkustannusten kattamiseen. Tältä osin sääntely
on asianmukaista myös muun muassa perustuslain 19 §:ssä ja
kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattujen
sosiaalisten oikeuksien ja lasten oikeuksien näkökulmasta.
Merkitystä on myös lakiehdotuksen 11 ja 12 §:ään
sisältyvillä säännöksillä jäädyttämisen
edellytysten uudelleenarvioimisesta kuuden kuukauden välein
sekä velvoitteesta kumota jäädyttämispäätös,
jos jäädyttämiselle säädetyt edellytykset
eivät enää täyty. Toisaalta
valiokunta kiinnittää huomiota lakiehdotuksen
3 §:n 1 momentin 2 kohtaan, jonka mukaan jäädytettävä on
myös sellaiset varat, jotka kuuluvat henkilölle,
jota on syytä epäillä rikoslaissa tarkoitetusta
terrorismirikoksesta. "Syytä epäillä"
-kynnys on tämänkaltaisessa varsin perusoikeusherkässä sääntely-yhteydessä matala.
Valtiosäännön kannalta huomattavasti
perustellumpaa olisi korottaa näyttökynnystä esimerkiksi
siten, että henkilön varat voidaan jäädyttää vain,
jos häntä voidaan todennäköisin
syin epäillä mainitusta rikoksesta (ks. PeVL
36/2002 vp, s. 2—3). Hallintovaliokunnan
on syytä harkita kynnyksen nostamista tämän
mukaisesti.
Jäädyttämispäätöksen
kohteena olevien oikeusturvan kannalta on syytä kiinnittää huomiota
siihen, että päätöksen varojen
jäädyttämisestä tekee keskusrikospoliisi
ja että muutoksenhakutie on osoitettu hallinto-oikeudelliseen
menettelyyn. Tämä poikkeaa muun muassa voimassa
olevan pakkokeinolain mukaisista hukkaamiskieltoa ja vakuustakavarikkoa
sekä vuoden 2014 alussa voimaan tulevan uuden pakkokeinolain
vakuustakavarikkoa koskevista päätöksistä,
jotka tehdään yleisessä tuomioistuimessa. Valiokunnan
mielestä olisi myös oikeusturvasyistä perustellumpaa,
että jäädyttämispäätöksetkin
tehtäisiin tuomioistuimessa. Tätä puoltaisi
etenkin se, että tuomioistuimella olisi keskusrikospoliisia
paremmat edellytykset tutkia lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentin
3 kohdassa tarkoitetun toisen valtion toimivaltaisen viranomaisen
tekemän varojen jäädyttämispyynnön edellytyksiä.
Toisaalta hallituksen esityksessä omaksutun menettelyn
voidaan valiokunnan mielestä katsoa täyttävän
oikeusturvan vähimmäisvaatimukset. Tästä näkökulmasta
oleellista on, että keskusrikospoliisin päätökseen
sovelletaan hallintolain hallintopäätöstä koskevia
säännöksiä ja että päätöksen
kohde saa vaatia keskusrikospoliisilta oikaisua sekä hakea
hallinto-oikeudelta muutosta oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen.
Merkitystä on myös sillä, että keskusrikospoliisin
tulee kuuden kuukauden välein tapahtuvan säännöllisen
uudelleenarvioinnin lisäksi arvioida jäädyttämistä uudelleen
muun muassa sen vuoksi, että päätöksen
kohde esittää seikkoja, joiden perusteella voidaan
olettaa, ettei hän osallistu terroristiseen toimintaan.
Valiokunta korostaa tässä yhteydessä lisäksi
sitä, että keskusrikospoliisin on edellä mainituissa toisen
valtion viranomaisen pyyntöön perustuvassa asiassa
huolellisesti tutkittava, täyttyvätkö varojen
jäädyttämiselle lakiehdotuksessa sinänsä asianmukaisen
korkealle asetetut vaatimukset. Jos edellytysten täyttyminen
ei ole täysin selvää, on keskusrikospoliisin
joko pyydettävä lisäselvitystä tietoihin
tai kieltäydyttävä pyynnön toteuttamisesta.
Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate
Jäädyttämispäätöksen
katsotaan lakiehdotuksen 4 §:n 3 momentin mukaan tulleen
kolmansien osapuolten tietoon viimeistään sinä päivänä, jona
se julkaistaan Virallisessa lehdessä. Esityksen perustelujen
mukaan (s. 26/II) kolmansien osapuolien tietoon tulemisen
ajankohdan määrittäminen liittyy lakiehdotuksen
6 ja 7 §:n mukaisiin kieltoihin sekä niitä koskevaan
18 §:ssä viitattavaan kriminalisointiin. Kieltojen
rikkominen on perustelujen mukaan rangaistavaa viimeistään
siitä päivästä lähtien,
kun päätös on julkaistu Virallisessa
lehdessä. Toisaalta perusteluissa viitataan myös
siihen, että kieltojen rikkominen olisi rangaistavaa siitä hetkestä lukien, kun
varoja hallussaan pitävä olisi keskusrikospoliisilta
tai muutoin tosiasiallisesti saanut tiedon jäädyttämisestä.
Valiokunta huomauttaa, että erityisesti lakiehdotuksen
7 §:n mukainen kielto luovuttaa varoja henkilölle,
jonka varat on jäädytetty voi periaatteessa koskea
ketä tahansa. Rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen
näkökulmasta olisi ongelmallista, jos rikosoikeudellinen
vastuu perusteluissa mainituin tavoin käytännössä perustuisi
Virallisessa lehdessä julkaistuun päätökseen
vielä niin, että kiellon rikkominen olisi rangaistavaa
heti päätöksen julkaisemispäivästä alkaen.
Perustuslakivaliokunta pitää tärkeänä,
että hallintovaliokunta mietinnössään
torjuu ensin mainitun, hallituksen esityksen perusteluissa esitetyn
tulkinnan. Sääntelyä on tarvittaessa
syytä tarkistaa siten, että siitä ilmenee,
että kiellon kohteena olevan teko muuttuu rangaistavaksi vasta
kun hän on saanut tosiasiallisesti tiedon jäädyttämisestä.