Perustelut

Yleistä

Valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 7 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaan hallituksen päämiehen ja ulkoasiainministerin katsotaan valtion päämiehen lisäksi edustavan valtiotaan asemansa nojalla valtiosopimuksen tekemiseen liittyvissä asioissa. Suomi antoi yleissopimuksen ratifioinnin yhteydessä selityksen, jonka mukaan se katsoo, että yleissopimuksen 7 artiklan 2 kappaleen määräysten tarkoitus ei ole muuttaa sopimuspuolten sisäisiä säännöksiä sopimuksentekotoimivallasta. Selityksen antamisen tarkoitus oli selventää yleissopimuksen vaikutuksia ilmaisemalla, että toimivalta tehdä valtiosopimuksia kuuluu Suomessa tasavallan presidentille ja että yleissopimus ei tältä osin muuta valtiosääntöä.Valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen voimaansaattamisesta annetun asetuksen (454/1980) 2 §:n 1 momentissa Suomen todetaan antaneen selityksen, jonka mukaan yleissopimuksen 7 artiklan 2 kappaleen a kohtaa sovelletaan vain valtion päämieheen, jolloin pääministeri ja ulkoasiainministeri voivat toimia sanotussa kohdassa tarkoitettuina Suomen edustajina ainoastaan, mikäli tasavallan presidentti on antanut heille tehtävään nimenomaisen valtuutuksen.

Valiokunta yhtyy esityksen perusteluissa ilmaistuun kantaan selityksen tarpeettomuudesta nykyoloissa. Uuden perustuslain säännökset toimivallasta kansainvälisissä asioissa vahvistavat omalta osaltaan tätä käsitystä, vaikka selityksen peruuttamisen tarve ei välittömästi uudesta perustuslaista johdukaan. Selityksen peruuttaminen merkitsee sitä, että myös pääministeri ja ulkoasiainministeri voivat asemansa nojalla ja ilman tasavallan presidentin erikseen antamaa valtakirjaa edustaa Suomea valtiosopimusten tekemiseen liittyvissä asioissa.

Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Eduskunnan hyväksyminen vaaditaan myös tällaisen velvoitteen irtisanomiseen.

Sopimusmääräykseen tehtävällä varaumalla, selityksellä tai vastaavalla voidaan vaikuttaa Suomen kansainvälisen velvoitteen sisältöön ja laajuuteen. Jos varauma tai vastaava vaikuttaa lainsäädännön alaan kuuluvan tai eduskunnan hyväksymistä muuten vaativan sopimusmääräyksen sisältöön tai laajuuteen, on varauman tai vastaavan tekemiseen valiokunnan mielestä saatava eduskunnan hyväksyminen (ks. PeVL 45/2000 vp). Eduskunnan hyväksyminen on niin ikään hankittava sellaisen varauman tai vastaavan peruuttamiseen, jonka eduskunta on hyväksynyt tai jonka hyväksymisestä eduskunnan olisi tullut päättää.

Wienin yleissopimukseen tehty selitys koskee valtiosopimusten tekemiseen liittyviä sopimusmääräyksiä siitä, kenellä on asemansa perusteella kelpoisuus edustaa Suomea. Kyse on lainsäädännön alaan kuuluvaan sopimusmääräykseen eduskunnan myötävaikutuksella (PeVL 1/1977 vp ja UaVM 4/1977 vp) tehdystä selityksestä, jonka peruuttamiseen on siten saatava eduskunnan hyväksyminen.

Hyväksymisestä päättäminen

Perustuslain 94 §:n 2 momentin mukaan kansainvälisen velvoitteen hyväksymisestä päätetään äänten enemmistöllä. Jos ehdotus velvoitteen hyväksymisestä koskee perustuslakia, se on kuitenkin hyväksyttävä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

Wienin yleissopimukseen tehty selitys koskee yleissopimuksen 7 artiklan 2 kappaleen a kohtaa, jossa ei puututa valtion sisäisiin säännöksiin toimivallasta tehdä valtiosopimuksia (PeVL 1/1977 vp). Selityksen peruuttaminen ei näin ollen koske perustuslakia perustuslain 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Eduskunta päättää selityksen peruuttamisen hyväksymisestä siten äänten enemmistöllä.