Perustelut

Valtuutettujen asema

Perustuslain 36 §.

Perustuslain 36 §:n 1 momentissa säädetään: "Eduskunta valitsee valtuutetut valvomaan kansaneläkelaitoksen hallintoa ja toimintaa sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään." Uudella perustuslailla ei ollut tarkoitus muuttaa Kansaneläkelaitoksen valtiosääntöoikeudellista asemaa, joka siihen asti pohjautui valtiopäiväjärjestykseen vuonna 1937 lisättyyn 83 a §:ään. Perustuslakiuudistuksen perustelujen mukaan lailla annetaan tarkemmat säännökset muun muassa valtuutettujen määrästä, varajäsenistä ja tehtävistä (HE 1/1998 vp, s. 89/I).

Perustuslakivaliokunta on käsitellyt Kansaneläkelaitoksen hallintoa lausunnossa vuoden 1985 valtiopäivillä (PeVL 4/1985 vp). Tuolloin esillä olleessa uudistusehdotuksessa (HE 120/1984 vp ja HE 121/1984 vp) oli kysymys siitä, että Kansaneläkelaitoksen ylimmäksi toimielimeksi olisi tullut lisätyn hallituksen ja valtuutettujen asemesta hallintoneuvosto, jolla olisi valvontatehtävien ohella ollut myös päätösvaltaa. Eduskunta olisi valinnut hallintoneuvoston 18 jäsenestä kaksitoista ja valtioneuvosto kuusi.

Valiokunta piti eduskunnan aseman kannalta arveluttavana, että valtioneuvosto oli hallintoneuvoston jäseniä valittaessa nimetty valitsijaksi eduskunnan rinnalle. Valiokunnan mielestä ei ollut asianmukaista rinnastaa näitä valtioelimiä eduskunnan valvonnan alaisessa laitoksessa. Valiokunta katsoi, että esityksen mukaiset hallinnolliset järjestelyt merkitsivät kokonaisuudessaan eduskunnan vaikutusmahdollisuuksien kannalta riittämätöntä tilannetta. — On merkille pantavaa, että valiokunta ei erikseen tarkastellut, mitä silloisen valtiopäiväjärjestyksen 83 a §:n mukaiseen valtuutettujen valvontatehtävään kuului.

Valtuutettujen tehtävät.

Lakiehdotuksen 5 §:n mukaan valtuutetuilla on pääasiassa samat tehtävät kuin nykyisen kansaneläkelain 54 §:n perusteella. Niihin sisältyvät Kansaneläkelaitoksen hallinnon ja toiminnan valvontatehtävä (1 kohta), tilintarkastajien valitseminen (3 kohta), laitoksen tilinpäätöksen vahvistaminen ja hallituksen vastuuvapaudesta päättäminen (5 kohta) sekä vuosittaisen kertomuksen antaminen eduskunnalle (6 kohta). Uusia tehtäviä ovat hallituksen jäsenten ja heidän palkkionsa määrääminen (2 kohta) sekä laitoksen tilinpäätöksen perusteiden vahvistaminen (4 kohta). Lakiehdotuksen 9 §:n mukaan tasavallan presidentti nimittää laitoksen pääjohtajan ja enintään viisi muuta johtajaa valtuutettujen esityksestä. Valtuutettujen asema nimitysmenettelyssä on asiallisesti nykytilanteen mukainen.

Perustuslain 36 §:n 1 momentin on katsottava vaativan, että valtuutetuille muodostetaan lailla tehtävä- ja toimivaltakokonaisuus, joka turvaa mahdollisuuden tosiasiallisesti merkittävään valvontaan. Hallituksen esityksessä valtuutetuille osoitettu tehtävien kokonaisuus on, myös suhteessa laitoksen muille toimielimille kuuluviin tehtäviin, sellainen, että se valiokunnan mielestä riittää hyvin täyttämään perustuslaista johtuvan vaatimuksen.

Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa arvioidaan valtuutetuille ehdotettuja uusia tehtäviä myös siltä kannalta, voidaanko niitä pitää perustuslain 36 §:ssä tarkoitettuina valvontatehtävinä. Tällainen tarkastelu ei ole aivan asianmukaista, kun otetaan huomioon, että jo valtiopäiväjärjestyksen 83 a §:n tulkinnan mukaan, etenkin perustuslakivaliokunnan vuoden 1985 kannanoton valossa "valvonta" tulee käsittää väljästi. Perustuslain on ymmärrettävä viittaavan pyrkimykseen turvata eduskunnan riittävät vaikutusmahdollisuudet Kansaneläkelaitoksessa.Ks. myös PeVL 5/1997 vp, jossa valiokunta arvioi Suomen Pankin pankkivaltuutettujen valvontatehtävää. Esityksen perusteluissa on jäänyt myös huomiotta, että uuden perustuslain myötä suhtautuminen uusien tehtävien antamiseen eduskunnalle on muuttunut. Tämä näkyy perustuslain 119 §:n 1 momentin lopun säännöksestä sekä asianomaisen hallituksen esityksen perusteluista (HE 1/1998 vp, s. 75/II ja s. 173—174).

Kansaneläkelaitoksen erityisasemasta johtuva sääntelyn tarve

Kansaneläkelaitos on itsenäinen julkisoikeudellinen laitos, joka esimerkiksi on erillään valtioneuvoston ja ministeriöiden alaiseen viranomaiskoneistoon kuuluvista ohjaus- ja valvontasuhteista. Kansaneläkelaitosta koskevat hallintomenettelylain ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain säännökset, minkä lisäksi lakiehdotuksen 21 § sääntelee laitoksen virkakieltä. Laitoksen henkilöstö ei sen sijaan kuulu valtion virkamieslainsäädännön piiriin. Lakiehdotus ei koske johtajien ja muun henkilöstön oikeudellista asemaa, kuten palvelussuhteen laatua ja siitä johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia (ks. kuit. 7 §:n 1 momentin 7—9 kohta).

Perustuslain 80 §:n 1 momentin takia yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista tulee säätää lailla. Perustuslakivaliokunta on tämän perusteella ja perustuslakiuudistuksen perustelut huomioon ottaen pitänyt selkeänä lähtökohtana, että kunnallisten viranhaltijoiden oikeusaseman perusteista pitää säätää kattavasti lailla ja että kunnallisella virkasäännöllä voi tässä suhteessa olla vain lakia täydentävä rooli (PeVL 3/2000 vp, s. 3/I). Samat perustuslaista johtuvat seikat koskevat selvästi myös Kansaneläkelaitoksen henkilöstön oikeusaseman perusteita koskevaa sääntelyä. On syytä erikseen mainita perustuslain 18 §:n 3 momentti, jonka mukaan ketään ei saa erottaa työstä ilman lakiin perustuvaa syytä.

Edellä tarkoitettu esityksen puute on valtiosääntöoikeudellisesti oleellinen ja se pitää poistaa. Uudistuksen kaavailtu voimaantuloajankohta huomioon ottaen tavoitteena tulee olla, että Kansaneläkelaitoksen henkilöstön oikeusaseman perusteet järjestetään lakisääteiselle pohjalle jo tämän esityksen käsittelyn yhteydessä. Sääntelyn lähtökohdaksi on tarvittaessa otettavissa valtion virkamieslaki ja siinä säännellyt seikat. Asianmukaisinta on, että tästä asiasta annetaan eduskunnalle perustuslain 71 §:ssä tarkoitettu täydentävä esitys.

Perustuslain 21 §:n kannalta voi aiheutua yksittäisiä ongelmia siitä, että lakiehdotukseen ei sisälly kattavaa säännöstä muutoksenhausta Kansaneläkelaitoksen päätöksiin. Lakiin on syytä ottaa asiasta yleissäännös, jossa valitus osoitetaan tehtäväksi korkeimpaan hallinto-oikeuteen silloin, kun muutoksenhausta ei erikseen säädetä toisin.

Muita seikkoja

Laitoksen hallitus.

Lakiehdotuksen 6 §:n mukaan Kansaneläkelaitoksen hallituksessa on enintään kymmenen jäsentä, joista valtuutetut määräävät enintään kahdeksan. Hallitukseen kuuluvat myös laitoksen pääjohtaja ja hänen sijaisekseen määrätty johtaja. Hallituksen jäsenistä yksi on sosiaali- ja terveysministeriön, yksi työnantajakeskusjärjestöjen, yksi palkansaajakeskusjärjestöjen sekä yksi maa- ja metsätaloustuottajien keskusjärjestöjen edustaja. Ministeriön ja etujärjestöjen edustuksen on nähtävästi tarkoitus muodostaa hallituksessa vähemmistö. Näin ymmärrettynä ja sovellettuna ehdotuksesta ei ole huomauttamista perustuslain kannalta.

Vastausta vaille lakiehdotuksessa jäävä kysymys koskee hallituksen jäsenten vastuuta ja heidän asemansa pysyvyyttä. Laissa tulee valiokunnan käsityksen mukaan säätää hallituksen jäsenten vastuun perusteista samoin kuin siitä, miten hallituksen jäsen voidaan erottaa tai vapauttaa tehtävästään kesken toimikauden.

Esityksen perusteella jää avoimeksi myös se, kuinka eri tahot nimeävät edustajaehdokkaansa hallitukseen. Valiokunta pitää sukupuolten tasa-arvoa koskevien näkökohtien vuoksi tärkeänä sellaisen menettelyn luomista, että hallituksen jäsenet nimittävällä toimielimellä, valtuutetuilla on käytettävissään näiltä tahoilta sekä mies- että naisehdokas.

Laitoksen taloussuunnittelu.

Kansaneläkelaitoksen talous on markkamääräisesti merkittävin valtion talousarvion ulkopuolella olevan välillisen valtiontalouden osa.Tilinpäätöksen mukaan vuoden 1999 tuottojen ja kulujen yhteismäärä oli noin 55 miljardia markkaa. Laitoksen tuotot perustuvat kolmeen päälähteeseen: valtion budjettirahoitukseen, työnantajarahoitukseen ja vakuutettujen rahoitukseen. Viime vuosina suuresti lisääntynyt valtion rahoitusosuus on nykyisin yli puolet laitoksen tuottojen yhteismäärästä.

Nykyisestä lainsäädännöstä ja myös lakiehdotuksesta puuttuvat säännökset Kansaneläkelaitoksen talousarviosta. Laitoksen hallituksen tehtävänä kylläkin on lakiehdotuksen 7 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla vahvistaa vuosittain laitoksen toiminta- ja taloussuunnitelma sekä 14 §:n 2 momentin perusteella laatia laitoksen varojen sijoittamista koskeva sijoitussuunnitelma. Valiokunnan käsityksen mukaan esityksen jatkokäsittelyssä on aiheellista selvittää, saavutettaisiinko talousarvion laatimisvelvollisuudella selviä etuja esimerkiksi eduskunnan vaikutusmahdollisuuksien näkökulmasta.

Päätösvalta etuusasioissa.

Lakiehdotuksen 19 §:stä selviää, että päätökset työkyvyttömyyseläkeasioissa tehdään keskitetysti, kun taas muita etuuksia koskevat asiat ratkaistaan joko keskushallinnossa tai sieltä siirretyn päätösvallan perusteella laitoksen paikallistoimistossa tai muussa paikallishallinnon yksikössä. Etuusasioilla voi olla perusoikeuskytkentä varsinkin perustuslain 19 §:n välityksellä. Perusoikeussääntelyyn kohdistuvan lailla säätämisen vaatimuksen kannalta on ongelmallista, että laista työkyvyttömyyseläkeasioita lukuun ottamatta ei käy ilmi, mikä Kansaneläkelaitoksen yksikkö on päätösvaltainen. Sääntelyn perusoikeuskytkennän vuoksi valiokunta pitää välttämättömänä, että päätösvaltaisuudesta ja päätösvallan siirtämisen edellytyksistä säädetään ehdotettua täsmällisemmin laissa (vrt. PeVL 21/1997 vp, s. 2/I).

Palkkatietojen julkisuus.

Lakiehdotuksen 20 § poikkeaa julkishallinnon palkkatietojen julkisuutta yleisesti koskevasta nimikirjalain 7 §:n 1 momentista siinä, että julkisuus ulottuu pääjohtajan, johtajien ja johtavien toimihenkilöiden mutta ei enää laitoksen muiden toimihenkilöiden palkkatietoihin. Valiokunta pitää tällä tavoin rajoitettua julkisuutta tässä sääntely-yhteydessä mahdollisena perustuslain kannalta (vrt. PeVL 43/1998 vp, s. 7—8).