Perustelut

Turvallisuusverkkotoiminta muodostuisi esityksen mukaan kahdesta osa-alueesta: turvallisuusverkosta ja sen ohjauksesta. Turvallisuusverkkotoiminnasta päävastuun kantaisivat yhteiskunnan turvallisuudesta vastaavat viranomaiset, kuten mm. puolustusministeriö. Toimintakokonaisuuteen kuuluisi kuitenkin myös viranomaisten toimintaa tukevia teknistä ja toiminnallista erityisasiantuntemusta edellyttäviä tehtäviä, joissa ei olisi kysymys julkisen vallan käytöstä ja joista voisi lakiehdotuksen mukaan vastata myös muu kuin julkisen hallinnon viranomainen. Lakiehdotuksen mukaan tällaisista tehtävistä vastaava palveluntuottaja olisi ainakin valtion kokonaan omistama Suomen Erillisverkot Oy -niminen osakeyhtiö tai sen kokonaan omistama tytäryhtiö.

Vaikutukset puolustusvoimiin

Turvallisuusverkon perustana on puolustusvoimien viestintäverkko, joka luovutettaisiin Suomen Erillisverkko Oy:lle. Puolustusvoimat osallistuisi yrityksen vastuulla olevien palvelujen tuottamiseen edelleen merikaapeliverkon osalta. Valiokunnan näkemyksen mukaan valtion omistus ja hallinta on paras tapa hallita turvallisuusverkon turvallisuutta ja käytettävyyttä kaikissa tilanteissa. Valiokunta muistuttaa, että kaikilla turvallisuusverkon palveluntuottajilla on oltava velvollisuus varautua poikkeusoloihin ja siitä on voitava antaa erikseen velvoittavia määräyksiä valtioneuvoston asetuksella.

Lakiesityksen mukaisella ratkaisumallilla saattaa olla suuria vaikutuksia puolustusvoimien toiminnalle. Valiokunta haluaa painottaa, että turvallisuusverkkotoiminnan siirtäminen pois puolustusvoimilta voi aiheuttaa useita mahdollisesti vakaviakin haasteita, jotka tulee ottaa lain toimeenpanovaiheessa huomioon. Valiokunnan näkemyksen mukaan liikkeenluovutuksella tulisi olemaan merkittävä vaikutus sotilaallisen maanpuolustuksen toimintaedellytyksiin, erityisesti johtamisen, tiedustelun sekä alueellisen koskemattomuuden valvonnan ja turvaamisen sekä kyber-puolustuksen osalta.

Lisäksi puolustusvoimien verkkopalveluihin liittyvät prosessit monimutkaistuvat, niihin liittyvät vaikutusmahdollisuudet kaventuvat sekä verkon valvonta ja hallinta siirtyvät osittain pois puolustusvoimien omasta hallinnasta. Erityistä huomiota tulee valiokunnan näkemyksen mukaan kiinnittää turvallisuusverkon kokonaisturvallisuuteen, poikkeusolojen toimintakykyyn ja yrityksen kyvykkyyteen toiminnan aloittamisessa.

Turvallisuusverkkotoimintaan liittyy merkittävä määrä valtion turvallisuuteen sekä maanpuolustussalaisuuteen liittyvää tietoa, jota on varjeltava kaikin mahdollisin keinoin. Valiokunta pitää tärkeänä, että myös turvallisuusverkon palveluita tuottavat yhtiöt tai yhteisöt ovat velvoitettuja noudattamaan samoja salassapitosäädöksiä kuin viranomaiset ja kaikille turvallisuusverkkotoimintaan liittyviä salassa pidettäviä tietoja käsitteleville henkilöille tehdään taustaselvitys.

Valiokunnan näkemyksen mukaan puolustusvoimien kannalta ongelmaksi voi muodostua sotilaallisen valmiuden kohottamisen vaatimien verkkoresurssien käyttöön saaminen nopeassa aikataulussa, silloin kun ei vielä ole puolustustilalaissa (1083/1991) tarkoitettu puolustustila. Lakiesityksen 13 §:ssä säädettäisiin verkon käyttöön liittyvästä päätösvallasta normaali- ja poikkeusoloissa. Valiokunnan saamien asiantuntijalausuntojen mukaan puolustushallinnon vastuiden kannalta keskeistä on varmistaa verkkoresurssin saatavuus erityisesti valmiuslain 3 §:n 1. ja 2. kohdan (so. aseellinen hyökkäys ja sen uhka) mukaisissa poikkeusoloissa sekä puolustustilan aikana. Valiokunta pitää tärkeänä, että oikeus päättää käytön ensisijaisuus-, kiireellisyys- ja muusta tärkeysmäärittelystä puolustustilassa säilytettäisiin säädöksessä, muutoin nämä asiat käsiteltäisiin 13 §:ssä esitetyllä tavalla valmiuslain säädösten mukaisesti.

Valiokunta muistuttaa, että puolustusvoimien tehtävän hoitamisedellytysten kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että puolustusvoimat voi luottaa turvallisuusverkon toimivuuteen ja sen turvallisuuteen jatkuvasti ja kaikissa tilanteissa. Puolustusvoimien kannalta lakiehdotuksen mukaiseen ratkaisumalliin, erityisesti sen käynnistämis- ja siirtymävaiheeseen, saattaa liittyä turvallisuusriskejä. Valiokunnan näkemyksen mukaan näiden riskien suuruutta ja mahdollista toteutumista voidaan hallita ehdotettuun lakiin sisältyvillä turvallisuusverkkotoimintaa kokonaisuudessaan koskevilla turvallisuuden, varautumisen, valmiuden ja jatkuvuuden vaatimuksilla sekä näihin liittyvillä arviointi- ja todentamismenettelyillä. Tällaiset vaatimukset voivat liittyä esimerkiksi riskienhallintaan, suojaustasojen ylläpitoon, alihankkijoiden valintaan, toimintaan liittyvien turvallisuussopimusten laadintaan ja henkilöstön rekrytointiin sekä mahdollisten ulkomaisten sidosryhmien osalta yritys- ja henkilöturvallisuusselvityksiin.

Valiokunta pitää tärkeänä, että puolustushallinnolle jää harkittavaksi, mitä sotilaallisen maanpuolustukseen liittyviä tietojärjestelmiä sijoitetaan turvallisuusverkon sisälle ja mitkä olisivat puolustushallinnon omaa tuotantoa. Tieto- ja viestintäteknisten palveluiden käytön velvoittavuuden laajuus jää vielä avoimeksi, koska lakiin liittyviä asetuksia ei ole valmiina. Valiokunta painottaa, että puolustusvoimat tarvitsee jatkossakin poikkeusolojen toiminnan turvaamiseksi myös itse kykyä valvoa, operoida, rakentaa ja ylläpitää verkkoa, jotta sodanajan joukot voidaan liittää turvallisuusverkkoon.

Valiokunta tähdentää, että turvallisuusverkon tiloihin ja rakenteisiin liittyvät tiedot eivät ole saatavissa julkisista rekistereistä, vaan ne ovat vain turvallisuusverkkotoimintaan välittömästi liittyvien toimijoiden ja viranomaisten saatavilla.

Rahoitus, johtaminen ja tuottavuus

Valiokunnan saamien asiantuntijalausuntojen mukaan palvelutuotannon johtamisessa on muistettava, että verkon häiriötilanteet liittyvät usein yhteiskunnan laajempiin häiriötilanteisiin. Sen vuoksi verkon johtaminen tulisi tapahtua samoin periaattein kuin häiriötilan hallinnan johtaminen sekä normaali- että poikkeusoloissa. Valiokunta painottaa, että strategisen ohjauksen tulisi tuottaa selkeät periaatteet ja tavoitteet poikkeusoloissa toimimiselle. Keskeistä on myös päättää palvelutuotannon priorisoinneista ja määritellä, miten ja kenen johtamana poikkeusolojen toimintaa harjoitellaan.

Valiokunta pitää tärkeänä, että turvallisuusverkon ohjausmallia pyritään määrätietoisesti virtaviivaistamaan ja selkeyttämään varsinkin, kun kyse on organisaatiosta, jonka ohjaussuhteiden selkeys ja ohjausketjujen lyhyys korostuvat normaalitilasta poikkeavissa häiriötilanteissa. Johtokeskustasolla on oltava riittävä ohjeistus siitä, miten liikennettä tarvittaessa priorisoidaan.

Valiokunta tähdentää, että ohjaus- ja valvontatoiminnassa tulee huomioida yksittäisten viranomaisten ja toimijoiden erityispiirteet. Valiokunta painottaa kriisitilanteen johtamisjärjestelmän määrittelyn tärkeyttä ja ohjausmallin määrätietoista toiminnallista käynnistämistä.

Valiokunta haluaa lisäksi kiinnittää huomiota julkisen hallinnon tieto- ja viestintäteknologiahankkeiden (ICT) kustannusten hallintaan ja tuottavuushyötyjen saamiseen, mistä saadut kokemukset eivät aina ole olleet rohkaisevia. Koska lakiesityksessä sallitaan turvallisuusverkon osien palvelutuotanto eri organisaatioissa, tästä seuraa valiokunnan saamien selvitysten mukaan lisävaatimuksia erityisesti hallintajärjestelmien yhteentoimivuudelle, palveluiden suoriteperusteiselle kustannuslaskennalle sekä palveluiden turvallisuuden, laadun, tuottavuuden ja vaikuttavuuden arvioinnille. Näihin kaikkiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Valiokunta tähdentää lisäksi, että kustannuskehitys pidetään jatkossa hallinnnassa ja että toiminnassa pyritään mahdollisimman etupainotteiseen taloussuunnitteluun erityisesti suunniteltaessa uusia investointeja ja kehitettäessä verkon palveluita.

Samaan aikaan nyt käsittelyssä olevan lain kanssa on valmistelussa valtion yhteisten, toimialariippumattomien tieto- ja viestintäteknisten palveluiden (TORI) tuottamiseen liittyvä lakiesitys (HE 150/2013 vp). Hankkeen tavoitteena on sekä valtion ICT-palvelukeskusten että valtion virastojen toimialariippumattomien tieto- ja viestintäteknisten tehtävien kokoaminen yhteen mm. siten, että yhteenliittämisestä voidaan selvästi osoittaa koituvan kokonaistaloudellista säästöä valtionhallinnossa ja että palveluiden toimintavarmuus turvataan myös siirtymävaiheessa. Valtioneuvostossa on lisäksi käynnissä kansallisen palveluväylän arkkitehtuurin suunnitteluhanke, jonka on tarkoitus vastata tiedonvaihdon osalta julkisen hallinnon toiminnalle asetettuja luotettavuus- ja tietoturvavaatimuksia. Valiokunta korostaa näiden kaikkien lakiesitysten ja hankkeiden yhteensovittamista erityisesti palvelutuotannon näkökulmasta.

Valiokunnan näkemyksen mukaan valtiovarainministeriön laatimaa valtion yhteiseen tietojärjestelmähankkeiden arviointikehikkoon tulee harkita lisättäväksi palveluiden turvallisuusvaatimukset. Samalla tulee arvioida turvallisuus-, laatu-, tuottavuus- ja vaikuttavuustavoitteiden toteutumista. Erityisenä haasteena voidaan pitää vaadittavan luottamuksellisuuden ja toisaalta tarpeellisen avoimuuden yhdistämistä. Valiokunta tähdentää, että hankkeen tulee myös määritellä ne kriteerit, joiden perusteella turvallisuusverkkotoiminnan varautumista arvioidaan ja mitataan.