Perustelut
Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon VNS 7/2013
vp päämääränä on
kiinnittää huomiota sellaisiin Suomen pitkän
aikavälin tulevaisuuden kannalta keskeisiin kysymyksiin,
jotka muuten jäisivät liian vähäiselle
huomiolle. Tähän selontekoon sellaiseksi on valikoitunut
kestävä kasvu. Tavoitteena on ollut tuottaa periaatelinjauksia,
joiden pohjalta seuraavat hallitukset voivat toteuttaa konkreettisia
uudistuksia. Tulevaisuusselontekojen tehtävänä onkin
tunnistaa tulevaisuudessa huomiota vaativia asiakokonaisuuksia yli
hallituskausien.
Kokonaisturvallisuus
Koska sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen liittyvillä asiakokonaisuuksilla
on omat selontekonsa ja asiakirjansa (valtioneuvoston selonteko
turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, sisäisen turvallisuuden
strategia, yhteiskunnan turvallisuusstrategia), on tulevaisuusselonteon
näkökulma tarkoituksellisesti rajattu. Tulevaisuuden
kehityskulkujen tarkastelu edellyttäisi kuitenkin kokonaisvaltaisempaa
käsittelyä.
Kokonaisturvallisuus on sidoksissa kaikkiin tulevaisuusselonteon
tavoitteisiin. Valtion strategisten perustehtävien — ulkoisen
ja sisäisen turvallisuuden, kattavammin kokonaisturvallisuuden — toteutuminen
on selonteon tavoitteiden saavuttamisen edellytyksenä.
Turvallisuus huomioidaan selonteossa lyhyesti otsikkotasolla, mutta
se nähdään usein vain sidoksissa toimintaympäristön
ja yritystoiminnan houkuttelevuuteen. Turvallisen Suomen tulee olla
jo tavoite itsessään.
Selonteon optimistisesta kestävän kasvun peruslähtökohdasta
huolimatta tulevaisuuteen liittyy myös paljon haasteita,
joihin varautuminen on valtion ja yhteiskunnan perustehtävä,
ja siksi myös ne tulee huomioida osana tulevaisuusselontekoa.
Selonteossa luetellaan lukuisia tekijöitä, joilla
on vaikutuksia myös muille sektoreille kuin pelkästään
kestävälle kasvulle tai hyvinvoinnille. Selonteossa
mainituilla trendeillä (kuten väestönkasvu,
ilmastonmuutos, epätasa-arvo, julkisen talouden kestävyysvaje
ja globaalitalouden muutokset) on väistämättä vaikutuksia myös
muille yhteiskunnan toiminnoille, kuten puolustukselle.
Valiokunta toteaa saamiinsa asiantuntijalausuntoihin nojautuen,
että selonteosta puuttuu riskien, haavoittuvuuden ja keskinäisriippuvuuksien
käsittely. Yhteiskuntien globaali haavoittuvuus on viime
vuosina noussut voimakkaasti esille erityisesti talouskriisin, kansainvälisen terrorismin
ja kyberturvallisuuteen liittyvien kysymysten myötä.
Selonteon tavoite kestävästä kasvusta
ja kansalaisten hyvinvoinnista ei toteudu, jos esimerkiksi turvallisuus,
yhteiskuntien kriittinen infrastruktuuri tai sen elintärkeät
toiminnot ovat uhattuina. Tulevaisuuden toimintaympäristöä leimaa
se, että turvallisuuteen liittyvät uhkat kohdistuvat
kokonaisvaltaisesti yhteiskuntiin.
Kasvanut keskinäisriippuvuus aiheuttaa sen, että jokainen
valtio on taloudestaan, yhteiskunnallisesta kehityksestään
ja turvallisuudestaan päättäessään
riippuvainen muista, ja siksi yhteistyö — sekä kansallinen
että kansainvälinen — on välttämätöntä etsittäessä keinoja
kestävään kehitykseen ja turvallisuuteen
kohdistuvien haasteiden saattamiseksi yhteiseen hallintaan. Valiokunta
painottaa, että yhteiskunnan turvallisuuden takaaminen
edellyttää nykyistäkin tiiviimpää eri
hallinnonalojen välistä yhteistyötä.
Valiokunta toteaa, että tulevaisuudessa selonteon valmistelussa
tulee tunnistaa selkeämmin laajoja poliittisia, sosiaalisia,
taloudellisia, ympäristöön, teknologian
kehitykseen ja lainsäädäntöön
liittyviä kehityskulkuja. Selonteon valmistelu saisi vahvuutta
laajempien temaattisten ja strategisten kokonaisuuksien käsittelystä erillisten
teemojen sijaan. Jatkossa on kannatettavaa tarkastella asioita kokonaisvaltaisemmin,
ei ainoastaan muutamien sektoritavoitteiden kannalta, vaan laajemmin
suomalaisen yhteiskunnan toimivuuden ja hyvinvoinnin kannalta.
Puolustus
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on noussut esille, että Suomen
lähialue on tällä hetkellä vakaa,
mutta muutokset toimintaympäristössä ovat
aina mahdollisia. Suomen uskottava puolustuskyky on jatkossakin
Pohjolan turvallisuuspoliittista vakautta ylläpitävä keskeinen
tekijä. Parin viime vuosikymmenen aikana turvallisuuspoliittiset
ja sotilaalliset muutokset Pohjois-Euroopassa ja Itämeren
alueella ovat olleet mullistavia. Valiokunta muistuttaa, kuten viimeaikaiset
esimerkit Ukrainasta osoittavat, että sotilaallisella voimankäytöllä uhkaaminen
ja pahimmassa tapauksessa jopa sen käyttö ovat
niin nykyhetkellä kuin tulevaisuudessakin tosiasiallisia
välineitä poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Tulevien Suomen puolustusta koskevien päätösten
tuleekin ottaa huomioon turvallisuusympäristön
tilanne ja päätösten pitkä ajallinen
vaikuttavuus.
Suomen geostrategisessa asemassa tulee huomioida eräitä keskeisiä seikkoja.
On tärkeää arvioida säännöllisesti
ja pitkäjänteisesti turvallisuusympäristömme
tilannetta, sen kehittymistä sekä eri osapuolten
toimintaa ja tavoitteita. Maamme geostrateginen asema suurvallan
ja sotilasliiton rajalla on huomioitava laadittaessa johtopäätöksiä puolustusvoimien
mitoituksesta ja kehittämisestä Naton ja Venäjän
kosketuspinnan siirryttyä yhä enemmän
Keski-Euroopasta Suomen lähialueille. Samalla Baltian ja
Itämeren alueen geostrateginen merkitys kasvaa. Venäjän
luoteisosien strategista merkitystä lisää kasvava
kiinnostus arktisen alueen hyväksikäyttöön.
Ohjuspuolustus on vuosikymmenen aikana tullut uudeksi tekijäksi
alueella, kuten myös aseteknologian kehityksen myötä kaukovaikuttaminen
maalta, mereltä ja ilmasta. Valiokunta muistuttaa, että perinteisiin
sotilaallisiin uhkiin tulee varautua myös jatkossa.
Puolustusvoimien päätehtävän
toteuttaminen edellyttää turvallisuusympäristön
sotilaalliseen kapasiteettiin suhteutettuja sotilaallisia suorituskykyjä.
Pitkän aikavälin suunnittelu ja siihen sitoutuminen
on välttämätöntä, jotta
muun muassa puolustusmateriaalin hankinnat voidaan tehdä suunnitelmallisesti
ja valtion varojen käytön kannalta taloudellisella
tavalla. Hankintaprosessit ovat pitkiä, muutamasta vuodesta
kymmeneen vuoteen. Jos kehittämislinjat ja resurssit muuttuvat
kovin lyhyellä aikavälillä, näkyy se
suunnitelmien toteutuksessa tempoilevuutena ja taloudellisina tappioriskeinä ja
pahimmassa tapauksessa hukkainvestointeina.
Valtio globalisoituvassa toimintaympäristössä
Vahvistuvan globalisaation myötä Suomi on
yhä tiiviimmin kytköksissä eurooppalaiseen
ja globaaliin turvallisuusympäristöön.
Tästä on seurannut, että sisäistä ja
ulkoista turvallisuutta on käytännössä mahdotonta
erottaa toisistaan. Keskeinen selittävä tekijä tälle
on kansainvälisten suhteiden muutos, jossa globalisaatio
muuttaa niin kansainvälisten suhteiden rakenteita kuin toimijoita.
Samanaikainen muutos uhkakuvien monimuotoistumisessa on aiheuttanut
käytännössä tilanteen, jossa
perinteiset tavat ymmärtää turvallisuus
tai uhkakuvat eivät enää riitä.
Uhkakuviin vastaaminen edellyttää kansallisesti
monialaista ja yhä syvempää kansainvälistä yhteistyötä.
Valtiot ja kansainväliset instituutiot säilyvät yhä vahvoina
toimijoina, mutta ei-valtiolliset toimijat nousevat haastamaan niitä.
Hajoavat tai toimintakyvyttömät valtiot ja kansalliset
tai ylikansalliset ääriliikkeet voivat uhata yhteiskuntarauhaa,
taloudellista kehitystä ja kansainvälisen järjestelmän
vakautta sekä levitä yli valtiorajojen. Suuria
haasteita kansainväliselle yhteisölle asettavat
ympäristön tilan muutokset, taloudellisten resurssien
oikeudenmukainen jako sekä sosiaaliset ja humanitaariset
kysymykset. Lisäksi kriisien luonteen monimutkaistuminen
näyttää jatkuvan. Väestönkasvusta
seuraa pahenevia ympäristö-, ilmasto-, köyhyys-,
nälkä- ja ihmisoikeusongelmia. Tämä heikentää valtioiden
kykyä ylläpitää järjestystä ja
luo tilaisuuksia rikollisuudelle.
On myös muistettava, että ulkoiset uhat ulottuvat
valtion rajojen sisälle, ilman että ne olisivat
torjuttavissa perinteisin keinoin valtion ulkorajoille. Yhtenä keskeisenä tavoitteena
on valtion tekeminen vastuskykyisemmäksi. Turvallisuutta
tuottavat tahot ovat omaksuneet uusia toimintamalleja, joissa lähtökohtana
ei ole turvallisuusuhkien täydellinen poistaminen vaan
niiden hillintä ja kontrollointi sekä ennakointi.
Turvallisuuskäytännöt ovat kehittymässä yhä enemmän
joustokestävyyden (resilienssin) tuottamiseksi.
Joustokestävyyden lähtökohtana on
kyky palautua takaisin alkuperäiseen tilaan yllättävän häiriötilanteen
iskiessä. Tulevaisuudessa on olennaista, että Suomi
on yhteiskunta, jonka keskeisin turvallisuutta tuottava ominaisuus
on sen kyky ottaa vastaan iskuja ilman keskeisten toimintojen halvaantumista.
Valiokunta toteaa, että olennaista on esimerkiksi keskeisten
viranomaistoimintojen jatkuvuuden turvaaminen tilanteissa, joissa
yhteiskunta on epätasapainossa. Teknologiset järjestelmät
ja niiden viranomaisrajapinnat on suunniteltava niin, että keskiössä on
toimintakykyjen joustavuus. Esimerkiksi yhteydenpitojärjestelmien
ja niitä ylläpitävän sähköverkon
on kyettävä joustamaan ilman, että se
kaatuu kokonaisuudessaan. Erilaisia haavoittuvuuksia on kyettävä kartoittamaan
ja laatimaan niiden varalle toimenpiteet, joiden toteuttaminen on
institutionaalisesti, juridisesti ja teknologisesti mahdollista
poikkeusolosuhteissa.
Kyber ja digitalisaatio
Valiokunta muistuttaa saamiinsa asiantuntijalausuntoihin pohjaten,
että uudet teknologiat, kuten digitaalinen informaatioteknologia,
ovat tuottaneet uusia epäsuorempia haavoittuvuuksia. Valtioiden
kriittiset järjestelmät ovat alttiina hyökkäyksille
sekä valtiollisten että ei-valtiollisten toimijoiden
tahoilta.
Kyber- tai tietoturvallisuus on esimerkki muuttuvasta turvallisuustoimintaympäristöstä.
Se
on avannut uusia näköaloja ja uhkia maantieteellisellä riippumattomuudellaan,
teknisillä ominaisuuksillaan sekä uusien toimijoiden esiinmarssilla
ja siten asettanut merkittäviä haasteita niin
kansalaisille kuin viranomaisillekin. Turvallisuusasioiden monimutkaistuessa ennakoinnin
ja hallinnonalat ylittävän tilannekuvan tarve
lisääntyy.
Digitalisoituminen on eräs selonteossa esille nostettu
tulevaisuuden trendi. Kokonaisturvallisuuden viitekehyksessä elintärkeiden
toimintojen turvaaminen siirtyy yhä enemmän tietoverkkoon.
Turvallisuustoimijoiden joukkoon liittyy yhä suurempi määrä tieto-osaajia.
Tietopalvelujen tuotannon ja toiminnan sääntely
sekä valvonta tuottavat samalla viranomaistoiminnalle uusia
haasteita. Keskeinen kysymys on, lisääntyykö kriittisen
tiedon käyttö erillisissä verkoissa vai
integroidaanko se yhä kiinteämmin?
Valiokunta muistuttaa, että digitaalimurrokseen liittyvien
ennakoivien toimien kehittäminen on tärkeää,
jotta kansalaisille ja yhteiskunnalle voidaan taata riittävän
turvallinen informaatioteknologinen ympäristö.
Tämä edellyttää riittävää voimavarojen
resursointia viranomaisille, tarvittavaa lainsäädännön
kehittämistä sekä kansallisen ja kansainvälisen
yhteistoiminnan lisäämistä.
Arktinen alue
Tulevaisuusselonteossakin esille noussut arktinen alue on eräs
keskeisistä tulevaisuuden toimintaympäristöistä.
Kiinnostus arktista aluetta kohtaan lisää myös
sotilaallisten kykyjen kehittämistä siten, että toiminta
arktisissa olosuhteissa on mahdollista. Arktisten valtioiden etsintä- ja
pelastuskyvyt ja liikkumiskyky (jäänmurtokyky)
korostuvat. Sotilaallinen läsnäolo arktisella alueella
on lisääntymässä, ja suurvalloilla
on siellä erilaisia intressejä. Tällä hetkellä kaikki pyrkivät
rauhanomaiseen kanssakäymiseen, eikä jään
sulamisella ole välittömiä sotilaallisia
vaikutuksia. Vaikka sotilaallisen vastakkainasettelun uhka on kaukainen,
on arktinen turvallisuustilanne 2030-luvulla haastavampi kuin nykyhetkellä.
Myös arktisilla alueilla korostuu kokonaisturvallisuuden
näkökulma. Arktisen alueen uhkina ovat ympäristöonnettomuudet
sekä lisääntyneen kalastuksen, laivaliikenteen
ja turismin aiheuttamat onnettomuudet. Arktisen alueen toimijat
eivät vielä ole riittävästi
valmistautuneet näiden uhkien torjuntaan. Vaativa arktinen
toiminta-alue on laaja, ja siellä on huonot viestiyhteydet. Mikään
maa ei kykene yksin hoitamaan vaativan katastrofin edellyttämiä toimia,
minkä takia alueella tarvitaan laajaa kansainvälistä yhteistyötä.
Katastrofien välttämiseksi kansainvälisen yhteisön
tulee ottaa aktiivisempi rooli ja kehittää yhdessä arktisen
uhkaympäristön ja katastrofien hoitamiseen tarvittavia
kykyjä. Suomen tulee kuitenkin yhä seurata arktisen
alueen sotilaallisen toimintaympäristön kehitystä samalla ylläpitäen
oman arktisen alueensa valvonta- ja puolustuskykyä.
Yhteenveto
Valiokunta painottaa, että huolimatta perinteisen yhden
teeman valinnasta valtioneuvoston tulevaisuusselontekoon on tulevien
selontekojen valmistelussa muistettava, että vaihtoehtoisia
tulevaisuuksia ei ole yksi vaan useampia. Sen tulee näkyä jatkossa
myös tulevaisuusselonteossa. Samalla on painotettava riskianalyysin
merkitystä ja sitä, mitkä realistisesti
saavutettavat kriittiset menestystekijät ovat välttämättömiä toivotun
tulevaisuuskuvan toteuttamisessa.
Tulevaisuusselonteossa korostetaan toimintaympäristön
kehitystä koskevan ennakointitiedon merkitystä.
Valiokunta tukee näkemystä ja toteaa, että koko
valtionhallinnon kattavan ennakointiyhteistyön edelleenkehittäminen
on tuettava tavoite.
Valiokunta muistuttaa, että koko suomalaisen yhteiskunnan
hyvinvointi ja toimintakyky edesauttavat turvallisuutta ja toisaalta
vain turvallinen yhteiskunta luo pohjan mm. kestävälle
kasvulle.