Perustelut

Yleisarvio selvityksestä

Puolustusvaliokunta pitää Suomen osallistumista YK-johtoiseen UNIFIL-operaatioon perusteltuna ja tarpeellisena. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi osallistuu riittävästi YK-johtoiseen kriisinhallintaan Suomen perinteisen YK-roolin mukaisesti. Osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan on tärkeä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomen osallistumistaso on viime vuosien aikana kääntynyt operaatioihin osallistuvien joukkojen määrän osalta laskuun osittain siksi, että EU:n taisteluosastoihin osoitetut valmiusjoukot eivät ole valmiusjaksolla osallistuneet operaatioihin.

Puolustusvaliokunta toteaa painottaneensa ulkoasiainvaliokunnan (UaVM 11/2007 vp, UaVM 3/2009 vp) tavoin johdonmukaisesti sotilaallisten kriisinhallintaoperaatioiden valmistelun kehittämistarvetta, jotta eduskunnalle voidaan antaa oikea-aikaisesti mahdollisimman täsmälliset tiedot suunnitelmista. Puolustusvaliokunta toteaa, että käsiteltävänä oleva ulkoasiainministeriön selvitys on hyvin yleisluonteinen. Puolustusvaliokunta tähdentää, että sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 3 §:n 1 momentti velvoittaa valtioneuvoston harkitsemaan huolellisesti, onko eduskuntaa kuultava ulko-asiainvaliokunnalle annettavan selvityksen tai eduskunnalle annettavan selonteon muodossa. Puolustusvaliokunnan mielestä harkinnan perustelut tulisi aina sisällyttää selvitykseen tai selontekoon, koska erityisen vaativan, ja aina selontekoa edellyttävän, sotilaallisen kriisinhallintatehtävän määrittely on vaikeaa.

Puolustusvaliokunta toteaa, että käsiteltävänä olevan selvityksen riskiarvio on hyvin yleisluonteinen. Puolustusvaliokunta kiinnittää huomiota ulkoasiainvaliokunnan toistuvasti ilmaisemaan kantaan (UaVM 3/2009 vp, UaVM 11/2007 vp), joka on korostanut riskiarvion merkitystä eduskuntakäsittelyn kannalta jaoteltaessa operaatioita sotilaallisesti erityisen vaativiin ja ei-vaativiin tehtäviin. Puolustusvaliokunta huomauttaa, ettei käsiteltävänä olevassa selvityksessä oteta lainkaan kantaa tehtävän vaativuuteen, ja pitää tätä selvityksen puutteena.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, ettei selvityksestä käy ilmi, aikooko valtioneuvosto ehdottaa osallistumista UNIFIL-operaatioon määräajaksi. Valiokunnan mielestä tieto olisi pitänyt sisällyttää selvitykseen, koska valiokunnan saaman selvityksen mukaan Irlanti aikoo tarkistaa osallistumistaan vuosittain ja on suunnittelussaan lähtenyt liikkeelle enintään neljän vuoden osallistumisesta. Puolustusvaliokunta ei voi käsiteltävänä olevan selvityksen ja annetun lisäselvityksen perusteella arvioida, voiko tai aikooko Suomi jatkaa osallistumistaan operaatioon siinäkin tapauksessa, että Irlanti päättäisi vetäytyä operaatiosta suunniteltua aikaisemmin. Mahdolliset muutokset Irlannin osallistumisessa vaikuttaisivat niin olennaisella tavalla Suomen edellytyksiin osallistua ja osallistumisen kustannuksiin, että osallistumisen kestoa koskevat tavoitteet olisi tullut sisällyttää selvitykseen.

Kriisinhallintatehtävissä palvelevan henkilöstön asema ja tukijärjestelyt

Puolustusvaliokunta kiinnittää huomiota kriisinhallintatehtävissä palvelevan henkilöstön asemaan ja tukijärjestelyihin. Puolustusvaliokunta pitää kysymystä tärkeänä muun muassa siksi, että Suomen osallistuminen kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin perustuu henkilöstön vapaaehtoisuuteen. Valiokunnan mielestä kriisinhallintaveteraanien huolenpitoon liittyvien järjestelmien kehittämiseen tulee kiinnittää huomiota ja järjestelmien toimivuutta tulee jatkuvasti arvioida. Mahdollisen psyykkisen tai fyysisen vammautumisen tai palvelussairauden hoito- ja korvauskysymyksiä koskeva palvelusajan jälkeinen vastuu kuuluu Valtiokonttorille, joka vastaa myös varusmiespalveluksessa tai reservin kertausharjoituksissa vammautuneiden tai sairastuneiden vakuutus- ja korvausasioista yhtenevin periaattein.

Puolustusministeriö on tehnyt 8. maaliskuuta 2011 esityksen STM:lle sotilastapaturmalain ja sairausvakuutuslain muuttamisesta. Valtiokonttorin pääjohtaja on asettanut 3. lokakuuta 2011 sotilastapaturma-asioiden neuvottelukunnan, jossa on jäseniä Valtiokonttorin lisäksi STM:stä, HUSista, Pääesikunnasta ja puolustusministeriöstä. Lisäksi Valtiokonttori yhdessä Pääesikunnan kanssa on käynnistänyt tutkimushankkeen sotilastapaturma-asioiden nykytilasta ja mahdollisten muutosten kustannuksista. Puolustusvaliokunta pitää toimenpiteitä oikeansuuntaisina.

Libanonin ja Lähi-idän tilanne

Puolustusvaliokunta toteaa, että Libanonin sisäinen tilanne on edelleen jännittynyt. Libanonin naapurivaltiot ja eräät muut alueen valtiot jatkavat puuttumistaan ja aktiivista vaikuttamistaan Libanonin sisäiseen tilanteeseen. Maan sisällä toimii erilaisia aseellisia järjestöjä, joista merkittävin on Hizbollah, jonka kyky sotilaalliseen toimintaan on puolustusvaliokunnan saaman selvityksen mukaan parempi kuin Libanonin asevoimilla.

Syyrian tilanne on kärjistynyt nopeasti hyvin huolestuttavaksi ja muistuttaa paikoitellen sisällissotaa. Syyrian hallitus on vuosien ajan pyrkinyt voimakkaasti vaikuttamaan Libanonin tilanteeseen, mutta uutena piirteenä on toiminta Libanonin alueella syyrialaisia oppositiovoimia vastaan. Syyria ja Iran ovat aseistaneet Hizbollahia vuoden 2006 Hizbollahin ja Israelin välisen sodan jälkeen. Kysymys Iranin ydinasehankkeen vaiheesta muodostaa pysyvän jännitystä lisäävän tekijän Iranin ja Israelin suhteisiin. Israelin ja Libanonin välinen raja on pysynyt suhteellisen rauhallisena sitten vuoden 2006 tapahtumien, mutta valiokunnan saaman selvityksen mukaan sekä Israel että Hizbollah ovat jatkaneet sotilaallisen infrastruktuurinsa ja toimintaedellytystensä parantamista.

Puolustusvaliokunta katsoo, että Libanonin turvallisuustilanne on hauras ja voi heikentyä yllättäen sisäisistä ja laajemmista alueellisista tekijöistä johtuen. Valiokunta arvioi, että lyhyellä aikavälillä Syyrian sisäisen tilanteen kehitys ja mahdolliset heijastumat Libanoniin muodostavat riskin, joka saattaa heikentää UNIFILin toimintaedellytyksiä. Hieman pitemmällä aikavälillä Lähi-idän rauhanprosessin jatko on keskeinen UNIFILiin vaikuttava tekijä. Valiokunta katsoo, että operaation läsnäolo Libanonin ja Israelin välisellä rajalla on vakauttava tekijä. Operaatio ei kuitenkaan yksin kykene tuottamaan ratkaisua kestävän rauhan syntymiseen Libanonin ja Israelin välille.

Suomen osallistuminen

Vuonna 1978 perustetun UNIFIL-operaation mandaatti tarkistetaan vuosittain ja viimeksi sitä on muutettu vuonna 2006. Turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1701:n mukaan operaation tehtävänä on valvoa vihollisuuksien lopettamista, tukea Libanonin asevoimien sijoittumista Etelä-Libanonin alueelle, koordinoida toimet Libanonin hallituksen ja Israelin kanssa, auttaa varmistamaan humanitaarisen avun perille vieminen ja pakolaisten paluu, avustaa Libanonin asevoimia siinä, että sinisen linjan ja Litanijoen välisellä alueella ei olisi muita aseistettuja ryhmittymiä tai aseita kuin Libanonin asevoimat ja UNIFIL. Päävastuu päätöslauselman mukaisten tehtävien toteuttamisesta on Libanonin hallituksella ja asevoimilla, joita UNIFIL toiminnallaan tukee. Operaation vahvuus oli syyskuussa 2011 noin 12 000 sotilasta.

Käsiteltävänä olevan selvityksen mukaan Suomi aikoo osallistua UNIFIL-operaatioon jääkärikomppaniasta, esikuntaupseereista ja tukiosasta muodostuvalla noin 180—200 sotilaan vahvuisella joukolla (Suomalainen Kriisinhallintajoukko Libanonissa, SKJL). Suomalainen kriisinhallintajoukko muodostaa osan irlantilaisesta jalkaväkipataljoonasta, jossa irlantilaisia palvelee noin 440 henkilöä. Irlannin pääjoukko keskitettiin toiminta-alueelle heinäkuussa 2011. Suomalaiset esikuntaupseerit on tarkoitus lähettää valmistelutehtävään vuoden 2011 aikana, ja pääjoukon on tarkoitus siirtyä alueelle toukokuussa 2012.

Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2012 on operaatioon osallistumiseen varattu ulkoasiainministeriön momentille 8,9 miljoonaa euroa ja puolustusministeriön momentille noin 12 miljoonaa euroa.

Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain 27 §:ssä säädetään voimakeinojen käytöstä kriisinhallintaoperaatiossa. Lain 27 §:n 1 momentin mukaan sotilaallisessa kriisihallinnassa palvelevalla sotilaalla on palvelustehtävää suorittaessaan oikeus käyttää tehtävän kannalta välttämättömiä voimakeinoja. Pykälän 2 momentin mukaan voimakeinoja voidaan käyttää vain siinä määrin ja siihen saakka, kun ne ovat tehtävän kannalta tarpeen, hyväksyttävässä suhteessa operaation tavoitteeseen nähden ja operaatiolle vahvistettujen voimankäyttösäännösten mukaisia.

Puolustusvaliokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että operaation voimankäyttösäännöt perustuvat YK:n mallivoimankäyttösäännöille ja vastaavat sisällöllisesti EU- ja NATO-johtoisten operaatioiden voimankäyttösääntöjä. Operaation voimankäyttösääntöjä voidaan pitää vakiintuneen kansainvälisen käytännön mukaisina ja riittävinä operaation tehtävien toteuttamisen ja joukkojen omasuojan kannalta.

Ottaen huomioon UNIFIL-operaation tehtävät sekä suomalaisen joukon kokoonpanon puolustusvaliokunta arvioi, että kyseessä ei ole ainakaan tässä vaiheessa osallistuminen sotilaallisesti erityisen vaativaan kriisinhallintatehtävään. Valiokunta toteaa kriisinhallintaoperaatioihin osallistumisen ensisijaisen kriteerin olevan vaikuttavuus kriisien ratkaisemiseen. Valiokunnan mielestä osallistumispäätös UNIFIL-operaatioon tulisi tehdä määräaikaisena.