Perustelut

Hallitus runnoo parhaillaan läpi sekä laajaa puolustusvoimauudistusta että mittavia budjettileikkauksia puolustusmenoihin. Tulevana vuonna leikkaukset kuristavat Puolustusvoimia erityisen rajusti, ja varsinkin puolustusmateriaalihankinnoista leikataan.

Hallituksen ajaman Puolustusvoimien toiminnan ja rakenteiden uudistuksen lähtökohtia ovat Puolustusvoimien nykyisten tehtävien jatkuminen, yleisen asevelvollisuuden toimivuuden varmistaminen sekä puolustusperiaatteen kehittäminen alueellisen puolustuksen pohjalta. Valtion ensi vuoden talousarvioon esitetty 124,5 miljoonan euron menovähennys puolustusministeriön hallinnonalalle uhkaa kuitenkin näitä yleisesti hyväksyttyjä pyrkimyksiä. Lisäksi ei sovi unohtaa, että mittavia menoleikkauksia on tehty kahtena edellisenäkin vuonna.

Hallituksen puolustushallintoon kohdistamat säästövelvoitteet ovat yhdessä laajan puolustusvoimauudistuksen kanssa kohtuuttomia. Mikään muu hallinnonala ei joudu näin suhteettoman suurten säästötoimenpiteiden kohteeksi.

Pelkomme on, että hallituksen rajut ja väärin kohdistetut säästötoimet rapauttavat maamme yleiseen asevelvollisuuteen pohjautuvaa puolustuskykyä ja vaarantavat mahdollisuuksiamme itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen koko valtakunnan alueella jo lähitulevaisuudessa. Hallitus on toimillaan kyseenalaistamassa puolustusratkaisumme pääperiaatteet. Puolustusministeri Carl Haglundkin on joutunut monessa yhteydessä toteamaan, että Suomen puolustuksen fundamenteista joudutaan tinkimään, mikäli lisärahoitusta ei saada.

Etenkin alueellisten joukkojen materiaalihankintojen karsiminen ja viivästyttäminen, ilmavoimien lentotuntien ja merivoimien alusvuorokausien leikkaaminen, varusmiesten maastovuorokausien huomattava laskeminen nykytasosta sekä reserviläisten kertausharjoitusten täysin riittämätön määrä aiheuttavat sodan ajan joukkojen suorituskyvyn laskun pitkälle tulevaisuuteen. Materiaalihankintojen karsimisen konkreettisia seurauksia on muun muassa se, että alueellisia joukkoja ei kyetä riittävissä määrin varustamaan. Perussuomalaiset eivät millään voi hyväksyä tällaista kehityssuuntausta.

Yleinen asevelvollisuus saa osakseen jatkuvasti voimistuvaa kritiikkiä, mutta se on kustannustehokas ratkaisu: se vie arviolta vain 15 prosenttia eli noin 330 miljoonaa euroa koko puolustusbudjetista. Suomen kokoisen maan kokonaisvaltainen puolustaminen on käytännössä mahdotonta ilman yleistä asevelvollisuutta. Tämän lisäksi on huomioitava, että ilman riittävää kertausharjoituskiertoa asevelvollisuusjärjestelmämme dementoituu.

Perussuomalaisten mielestä hallituksen vastuuton virhelinja on korjattava nyt eikä vasta ensi vaalikaudella. Sotilasliittoon kuulumatonta Suomea puolustaa tehokkaasti ja taloudellisesti yleiseen asevelvollisuuteen perustuva ja riittävästi kertausharjoitettu reserviläisarmeija. Paras vakuutus pahan päivän varalle on maanpuolustustahtoinen kansakunta ja oma, uskottava puolustuskyky. Sillä on ennaltaehkäisevä vaikutus. Säästöjen perumisen lisäksi ehdotamme varusmiehille maksettavan kotiuttamisrahan palauttamista. Yleistä asevelvollisuutta on vahvistettava. Varusmiespalveluksen päättyessä monet nuoret ovat ilman vakituista toimeentuloa, ja etenkin jo lapsuudenkodistaan pois muuttaneet ajautuvat kotiutumisen jälkeen helposti sosiaalitukien varaan. Kotiuttamisrahalla voitaisiin tehokkaasti tukea arkielämään siirtyviä nuoria, ja se olisi valtiovallalta selkeä tunnustus kansalaisvelvollisuutensa ryhdikkäästi suorittaneille miehille ja tietenkin myös vapaaehtoisille naisille.

Perustelut

Puolustusministeriön pääluokkaan kohdistetut leikkaukset uhkaavat rapauttaa Suomen uskottavan puolustuskyvyn ja koko maan puolustamisen periaatteen. Vuoden 2014 talousarviossa puolustusministeriön pääluokka on 125 miljoonaa euroa pienempi kuin vuonna 2013. Koko kehyskaudella puolustusministeriön hallinnonalalta leikataan 10 prosenttia, keskimäärin kaksi kertaa enemmän kuin miltään muulta hallinnonalalta.

Puolustusvoimien rahoitukseen kohdistetut leikkaukset merkitsevät maastovuorokausien, lentotuntien, alusvuorokausien ja kertausharjoitusten vähentämistä, mikä heikentää pitkävaikutteisesti Suomen puolustusvoimien suorituskykyä. Puolustusvoimien suorituskyvyn kannalta on välttämätöntä, että vuoden 2015 jälkeen varusmiesten maastovuorokausia ja reservin kertausharjoitusten määrää lisätään ja ilmavoimien lentotuntien ja merivoimien alusvuorokausien määrä palautetaan.

Vuoden 2014 talousarviossa kohdistuu merkittäviä leikkauksia materiaalihankintoihin. Materiaalihankinnoissa on vähennystä 215 miljoonaa euroa (-31,4 %). Materiaalihankintojen leikkaus kohdistuu merkittävällä tavalla alueellisten joukkojen varusteluun, mikä heikentää alueellisen puolustuksen uskottavuutta pitkälle tulevaisuuteen.

Vuoden 2014 talousarviossa maanpuolustusjärjestöjen toiminnan tukemisesta leikataan 200 000 euroa. Maanpuolustusjärjestöillä on tärkeä rooli vapaaehtoisen maanpuolustustyön järjestämisessä, raserviläisten koulutuksessa puolustusvoimien tukena ja maanpuolustustahdon ylläpitämisessä. Erityisenä haasteena on houkutella nuorempia ikäluokkia mukaan arvokkaaseen maanpuolustustyöhön.

Vapaaehtoisen maanpuolustustyön tarve on jatkossa kasvamassa, sillä julkisia puolustusmäärärahoja on merkittävästi leikattu, joukko-osastoja ja varuskuntia lakkautetaan sekä kertausharjoituksia vähennetään. Tätä taustaa vasten on perusteltua pitää kiinni maanpuolustusjärjestöjen rahoituksesta hallituksen nyt toteuttaman määrärahavähennyksen asemasta.

Valtiontaloudessa tarvitaan säästöjä, mutta puolustusvoimiin kohdistetut toimenpiteet olisi tullut mitoittaa ja ajoittaa niin, että puolustusvoimat pystyy uskottavasti toteuttamaan tehtävänsä ja toimimaan vastuullisen työnantajapolitiikan mukaisesti.

Seuraavassa valtiontalouden kehyspäätöksessä ei enää ole varaa tehdä lisäleikkauksia puolustukseen. On välttämätöntä, että vuoden 2015 jälkeen puolustuksen rahoitus varmistetaan puolustushallinnon esittämällä tavalla, mihin eduskunta on viitannut turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon vastauksessaan.

Perustelut

Naton johtama kansainvälinen sotilasoperaatio päättyy Afganistanissa nykyisessä muodossaan vuoden 2014 lopussa. Suomen ulkoasiainministeriön poliittisen osaston muistion (31.5.2013) mukaan "Sitä mukaa kun turvallisuusvastuun siirto (turvallisuustransitio) ISAF-operaatiolta Afganistanin turvallisuusjoukoille on edennyt, operaatio on siirtynyt uuteen Afganistanin turvallisuusjoukkojen tukemiseen keskittyvään konseptiin.... Tarve kansainvälisten kriisinhallintajoukkojen läsnäololle säilyy kuitenkin myös jatkossa." Yhdysvaltojen ja Naton johtaman liittokunnan ml. Suomi läsnäolo Afganistanissa siis jatkuu.

Perusongelma säilyy. Afganistan pysyy edelleen miehitettynä. Vakavat ponnistelut kansallisen vuoropuhelun ja sovinnon aikaansaamiseksi YK:n johdolla lykkääntyvät edelleen. Myös Suomen hallitus on edelleen valmis jatkamaan uudessa Nato-johtoisessa operaatiossa.

Taliban-hallinnon kukistuttua loppuvuodesta 2001 maahan kohdistui ennennäkemätön kansainvälinen huomio, avustusrahoja tulvi ennätysmäärin ja vallalla oli halu auttaa Afganistan pois vuosikymmeniä kestäneestä konfliktista.

Hieman toista vuosikymmentä myöhemmin kansainväliset sotilasoperaatiot ovat pääosin poistumassa Afganistanista ja jättämässä maan hyvin epävarmaan ja monilla alueilla turvallisuustilanteen kannalta kaoottiseen tilaan. Naton johtama ISAF-operaatio ja Yhdysvaltain terrorisminvastainen Operation Enduring Freedom päättyvät Afganistanissa ensi vuoden lopussa.

Afganistanin tilannetta hyvin tuntevat asiantuntijat Juha-Matti Seppänen, joka työskentelee projektipäällikkönä Crisis Management Initiativen Afganistan-projektissa, ja Oskari Eronen, joka työskentelee päällikkönä CMI:n tutkimus- ja kehitysyksikössä, arvioivat UP-lehdessä 2/2013 Naton ja Yhdysvaltojen operaatioita ja ns. transitiota seuraavasti:

"Kansainvälinen liittouma uhkasi hajota sisältäpäin, kun operaatiot pitkittyivät ja sotilaallinen ratkaisu osoittautui mahdottomaksi. Oli keksittävä kertomus, jolla epäonnisesta operaatiosta päästäisiin eroon. Afganistanista voitaisiin vetäytyä niin, ettei vetäytyminen näyttäisi tappiolta. Kansainvälinen yhteisö alkoi puhua transitiosta, jolla turvallisuusvastuu siirretään paikallisille viranomaisille. Takarajaksi määriteltiin vuoden 2014 loppu, mikä jakoi valtit sitkeän vastarinnan käsiin. Monille afganistanilaisille transitiostrategia näyttää pikemminkin exit-strategialta, jonka turvin ulkomaalaiset joukot vetäytyvät maasta.

"Afgaanien on aika ottaa vastuu omasta maastaan" on fraasi, jota kuulee taajaan kansainvälisen yhteisön edustajilta. Transition piti tapahtua vaiheittain, Afganistanin viranomaisten kykyjen mukaan, mutta kalenteri on yhä selvemmin määrittänyt, milloin mikäkin maakunta siirtyy hallituksen valvontaan.

Transition edellytyksenä on, että Afganistanin turvallisuusjoukkojen kokoa ja kykyjä kasvatetaan. Joukkojen lukumäärä on nyt hieman yli 350 000 sotilasta ja poliisia, mutta suorituskyvyissä on edelleen suuria puutteita.

Yhdysvaltain puolustusministeriön joulukuussa 2012 julkaiseman raportin mukaan Afganistanin armeijasta karkaa vuosittain yli neljäsosa sotilaiden kokonaisvahvuudesta. Karanneiden tilalle on rekrytoitava valtavasti uusia joukkoja. Saman raportin mukaan ainoastaan 20 pataljoonaa 146:sta pystyi toimimaan itsenäisesti, prikaateista ainoastaan yksi. Suuria puutteita on myös johtamisessa, huollossa, tiedusteluissa ja etenkin ilmatuessa ja -kuljetuskapasiteetissa. Kaikki osa-alueet vaikuttavat oleellisesti armeijan operatiiviseen suorituskykyyn.

Afganistanin omien joukkojen tulisi hoitaa varsinaiset taistelut vastaisuudessa itse. Jos maailman parhaiten koulutetut armeijat eivät ole pystyneet kukistamaan vastarintaa, kuinka Afganistanin omat joukot pystyisivät pitämään Talibanin aisoissa? Lisäksi Afganistanin turvallisuusjoukkojen lukumäärä on nostettu tasolle, jota maan on mahdotonta ylläpitää.

Kansainvälinen yhteisö on kattanut tähän mennessä lähes kaikki joukkojen kulut. Nähtäväksi jää, kuinka pitkälle länsimaiden maksusitoumukset kantavat. Pahimmassa tapauksessa Afganistaniin jää suuri joukko taistelukoulutuksen saaneita nuoria miehiä, jotka etsivät itselleen palkanmaksajaa."

Yhdysvaltojen ja Naton johtamien yli vuosikymmenen jatkuneiden operaatioiden pyrkimys sotiaallisen ratkaisun aikaansaamiseksi Afganistanissa on epäonnistunut, On tuhlattu massiivisesti taloudellisia resursseja, tuhottu maata ja lykätty vakavien neuvottelujen käynnistämistä poliittisen ratkaisun aikaansaamiseksi sekä maan jälleenrakentamisen ja kansainvälisen kehitysyhteistyön vauhdittamiseksi. Myös Suomi kantaa tästä osavastuun. YK:n työntäminen syrjään on ollut vakava virhe myös siviilikriisinhallinnan, kansalaisten turvallisuuden ja ihmisoikeuksien kannalta.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ja sittemmin eduskunnan vasenryhmä on vaatinut lukuisissa eriävissä mielipiteissään suomalaisjoukkojen vetämistä Afganistanista ja osallistumisen muuttamista YK-johtoiseksi kehitysyhteistyö- ja siviilikriisinhallintatoiminnaksi.