Perustelut
Hallituksen esityksen tavoitteena on saattaa ulkomaalaislaki
vastaamaan ns. tutkijadirektiivin säännöksiä.
Tarkoituksena on, että opetusministeriön ennalta
hyväksymät tutkimuslaitokset osallistuisivat tutkijan
oleskeluluvan myöntämismenettelyyn. Hallituksen
esitys tukee osaltaan hallitusohjelman tavoitetta lisätä kansainvälistä huippuosaamista
ja korkeakoulujen kansainvälistymistä, kun ulkomaisen
henkilöstön määrän
lisääntyminen edistää kansainvälisen oppimis-
ja tutkimusympäristön kehittymistä korkeakouluissa.
Sen vuoksi sivistysvaliokunta kannattaa esityksen hyväksymistä.
Voimassa olevan ulkomaalaislain säännökset mahdollistavat
oleskeluluvan myöntämisen ammattimaisesti tieteen,
kulttuurin tai taiteen alalla toimiville sekä kutsun tai
sopimuksen nojalla vierailevana opettajana, luennoitsijana, kouluttajana,
konsulttina tai tutkijana työskentelyä varten
riippumatta muun muassa siitä, onko henkilö suorittanut
ylemmän tai alemman korkeakoulu- tai jonkin muun tutkinnon.
Uusi menettely on rinnakkainen tämän maahanpääsymenettelyn
kanssa.
Ulkomaalaislakiin ei nykyisin kuitenkaan sisälly säännöksiä,
joissa säädettäisiin kolmansien
maiden kansalaisuutta olevien tutkijoiden maahanpääsystä jäsenvaltioihin
yli kolmen kuukauden ajaksi jonkin tutkimuslaitoksen kanssa tehdyn
vastaanottosopimuksen mukaisesti toteutettavaa tutkimushanketta
varten. Sen vuoksi ulkomaalaislakiin lisätään
direktiivin mukainen uusi maahanpääsymenettely.
Samalla säilytettäisiin ennallaan nykyiset maahanpääsymenettelyt.
Tutkimuslaitokset ja Suomeen tulevat kolmansien maiden kansalaisuutta
olevat tutkijat voisivat siten jatkossa valita nykyisten maahanpääsymenettelyjen
ja uuden menettelyn välillä.
Valiokunta katsoo, että Suomessa on jo hyvä tutkijoiden
maahanpääsymenettely. Tutkijoita koskevia maahanpääsymenettelyjä pidetään yleisesti
ottaen joustavina, nopeina ja tehokkaina. Hallituksen esityksen
mukaan etenkin paljon ulkomaalaisia tutkijoita työllistävillä tutkimuslaitoksilla
on runsaasti kokemusta oleskelulupamenettelystä ja siihen
liittyvästä ulkomaalaisten tutkijoiden ohjeistamisesta,
joten heistä valtaosan kohdalla oleskeluluvan hakeminen
sujuu yleensä tottumuksella.Valiokunta pitääkin todennäköisenä,
että kutsumismenettelyä soveltavat laitokset tulevat
edelleenkin käyttämään nykyistä,
toimivaksi havaitsemaansa menettelyä. Sen vuoksi sivistysvaliokunta
pitää erittäin tärkeänä säilyttää ennallaan
myös nykyiset tutkijoita koskevat maahanpääsymenettelyt.
Myös direktiivissä suositetaan, että aiemmat
maahanpääsymenettelyt tulisi edelleen pitää voimassa.
Hallituksen esittämä uusi menettely voi
kuitenkin helpottaa kolmansien maiden kansalaisuutta olevien tutkijoiden
liikkuvuutta Euroopan unionin sisällä, kun tutkijalla
on mahdollisuus osallistua tutkimushankkeeseen jossakin toisessa
jäsenvaltiossa ensimmäisessä jäsenvaltiossa
tehdyn vastaanottosopimuksen perusteella. Tämä koskee
erityisesti tutkimuslaitoksia, joilla on laajoja kansainvälisiä projekteja.
Hallitus on esityksessään päätynyt
siihen, ettei direktiiviä ole syytä panna kaikilta
osin täytäntöön. Keskeisin direktiivin
osio, jota ei ehdoteta täytäntöön
pantavaksi, on tutkimuslaitosten velvoite korvata laittomasti maahan
jäävän tutkijan oleskelun ja paluun aiheuttamat
julkisiin varoihin kohdistuvat kustannukset. On katsottu, että mainittu
velvoite on tarpeeton laittomasti maahan jäävien
ulkomaalaisten tutkijoiden vähäisen lukumäärän
vuoksi. Lisäksi esitystä valmisteltaessa todettiin,
että mainittu velvoite oletettavasti pikemminkin vähentäisi
kuin edistäisi tutkimuslaitosten pyrkimyksiä ottaa
palvelukseensa ulkomaalaisia tutkijoita. Sivistysvaliokunta pitää hallituksen
kantaa tarkoituksenmukaisena.
Sivistysvalilokunta kiinnittää huomiota myös siihen,
että uudesta menettelystä aiheutuu ylimääräistä työtä opetusministeriölle
muun muassa hyväksymismenettelystä ja tiedottamisesta. Tämä tulee
ottaa huomioon ministeriön rahoituksessa.
Sivistysvaliokunnan mielestä direktiivin implementointi
tutkijoita koskevalla erityissääntelyllä ei
selkeytä maahanpääsymenettelyjä vaan
lainsäädäntö on monimutkainen
ja rinnakkaisjärjestelmät voivat aiheuttaa epätietoisuutta parhaasta
käytettävästä menettelystä.
Sen vuoksi valiokunta pitää välttämättömänä tehokasta tiedottamista
asianomaisille tahoille. On selkeästi kerrottava
muun muassa siitä, että nykyinen menettely on
edelleenkin tutkijoiden käytettävissä.