Perustelut

Sivistysvaliokunta kannattaa selonteon linjausta ilmastonäkökulman vahvistamisesta koulutuksessa kaikilla tasoilla. Kouluilla ja oppilaitoksilla on erityinen vastuu lasten ja nuorten ympäristötietoisuuden vahvistamisesta. Ilmasto- ja energiakysymysten yleinen arvopohdinta ja arkikäytäntöjen valinnat sekä yleinen tietoisuus asiasta muovautuvat huomattavalta osin juuri varhaislapsuudessa ja nuoruudessa koulu- ja oppilaitosympäristössä.

Tarvitsemme tieteellisen arvioinnin kestäviä uusia tutkimustuloksia ilmastonmuutoksesta ilmiönä sekä sen globaaleista ja alueellisista vaikutuksista. Ilmastotutkimuksessa painottuvat ensisijassa luonnontieteet ja matematiikka, mutta vaikutusten ja vastatoimien osalta tarvitaan kansainvälistä ja kansallista eri tieteenalojen yhteistyötä, mikä osaltaan asettaa vaatimuksia tutkimushankkeiden suunnittelulle, koordinoinnille ja rahoitukselle. Kansalaisten ja eri yhteisöjen aktivointi yhteiseen ympäristötyöhön edellyttää ongelman selkeää ja kiihkotonta esittelyä ja konkreettisten toimintavaihetoehtojen esiin tuomista.

Koulutus

Nykyisten opetussuunnitelmien perusteiden mukaan ilmastonmuutosta käsitellään kestävän kehityksen osana monien oppiaineiden ja oppisisältöjen yhteydessä. Perusopetuksen päämääränä on kasvattaa ympäristötietoisia, kestävään elämäntapaan sitoutuneita kansalaisia, jotka osaavat rakentaa tulevaisuutta ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestäville ratkaisuille.

Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että meneillään olevassa perusopetuksen tuntijakouudistuksessa, jota seuraa perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien uudistaminen, edelleen korostetaan energia- ja ilmastoasioiden laajaa käsittelyä eri oppiaineissa läpäisyperiaatteella. Samaten tulee toimia myös käynnissä olevassa ammatillisten perustutkintojen perusteiden tarkistuksessa, jossa kiinnitetään huomiota muun muassa kunkin ammattialan työtapojen ja toimien ympäristölliseen kestävyyteen. Energia- ja ilmastoasiat tulee liittää ammattiopetukseen kullekin ammattialalle sopivalla tavalla. Luonnonvara- ja ympäristöalalla kestävän kehityksen taidot ovat jo nyt osa työprosessia, joka osoitetaan ammattiosaamisen näytöissä.

Myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tulee yhä selvemmin nivoa ilmasto tutkimukseen ja opetukseen. Korkeakoulujen opettajankoulutuksen tavoitteena tulee olla, että kestävä kehitys ja ilmastonmuutos sekä niihin liittyvä pedagogiikka sisältyvät kaikkien opettajien peruskoulutukseen. Näin ei saadun selvityksen mukaan kuitenkaan vielä täysin ole, ja asiaan on alettu kiinnittää huomiota opettajankoulutuslaitoksissa. Valiokunta pitää tätä erittäin tärkeänä, sillä opettajien täydennyskoulutus ei voi korvata kestävän kehityksen näkökulman asianmukaisesti sisältävää opettajankoulusta.

Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä myös opettajien täydennyskoulutuksen määrällistä ja sisällöllistä kehittämistä, kun tavoitteeksi asetetaan selonteon mukaisesti ilmastonäkökulman vahvistaminen koulutuksessa kaikilla tasoilla. Valiokunta painottaa opettajan työn haastavuutta ja pitää välttämättömänä, että opettajille taataan todellinen mahdollisuus omien tietojensa ja taitojensa säännölliseen päivittämiseen.

Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että kestävän kehityksen periaatteet sisällytetään kattavasti koko koulujärjestelmään, esimerkiksi oppilaitoksen omalla kestävän kehityksen toimintaohjelmalla. Näin koulutoimi voi omalla esimerkillään edistää kestävän kehityksen periaatteiden etenemistä yhteiskunnan eri osa-alueille. Opetuksen tehostamisessa on hyödynnettävä uusia teknologisia oppimisympäristöjä. Tehokkaalla jätteiden lajittelulla ja esimerkiksi luokkakohtaisilla vesimittareilla voidaan ympäristötietoisuus tuoda helposti koulun arkeen. Korjausavustuksia kohdennettaessa voidaan valtion taholta avustusehdoilla kiinnittää huomiota mm. hankkeen energiatehokkuuteen ja koulun toiminnan ja työprosessien ympäristövaikutuksiin. Oppilaitosten ja eri yhteisöjen ja yritysten yhteistyöllä oppilaat voivat tutustua oman kunnan tai sitä laajemman alueen ympäristökysymyksiin.

Saadun selvityksen mukaan ilmastokysymykset sekä kestävä kehitys on tarkoitus ottaa johdonmukaisesti huomioon opetuksen laadun ja oppilaitosten toiminnan sekä johtamisen kehittämisessä kaikilla tasoilla. Tavoite sisältyy mm. opetusministeriön työryhmän keväällä 2009 laatimiin perusopetuksen laatukriteereihin, jotka tarjoavat kunta- ja koulutasolle käytännön työkalun arvioida koulutoimea koskevien päätösten vaikutuksia. Kriteerien jalkautus kunta- ja koulutasolle tapahtuu vuosina 2010—2011.

Kunnallisena toimintana opetustoimikin on riippuvainen kunnan yleisestä toimintapolitiikasta suhteessa ympäristöasioihin ja kestävän kehityksen tavoitteisiin. Valiokunta kannattaa ilmasto-ohjelmien laatimista kunnissa ja myös julkisten hankintayksiköiden velvollisuutta ottaa ilmastoasiat huomioon hankintastrategioissa. Valiokunta pitää ensiarvoisen tärkeänä, että luodaan asiantunteva ja riittävät resurssit omaava hankintojen ympäristöosaamista koskeva neuvontajärjestelmä vastaamaan mm. kuntien tarpeisiin. Valiokunta viittaa tältä osin valtioneuvoston 8.4.2009 hyväksymään kestävien hankintojen periaatepäätökseen ja kannustaa sen täytäntöönpanoon. Valiokunta viittaa myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hyväksymään omaan ympäristöjärjestelmään ja ilmasto-ohjelmaan hyvänä esimerkkinä siitä, miten kestävän kehityksen edistämistä voi tavoitteellistaa ja ohjata suurissakin yhteisöissä.

Sivistysvaliokunta korostaa myös aikuiskoulutusta ja vapaata sivistystyötä, jotka tukevat elinikäisen oppimisen toteutumista ja kohentavat työvoiman osaamista sekä saatavuutta. Nyky-yhteiskunnassa ihmisten työpaikat muuttavat ja muuttuvat yhä kiihtyvässä tahdissa. Tarve osaamisen uudistamiseen ja täysin uuden oppimiseen myös aikuisiällä tulee korostumaan entisestään. Vähäpäästöisen yhteiskunnan kannalta keskeisten ammattiosaajien ilmastonsuojelua tukeva täydennyskoulutus saa korostetun merkityksen. Valiokunnan näkemyksen mukaan kestävän kehityksen hallinta tulee muodostamaan yhden elinikäisen oppimisen avaintaidoista. Saadun selvityksen mukaan aikuiskoulutuksessa monet toimijat tarjoavat jo nyt ilmastokysymyksiin ja kestävään kehitykseen liittyvää koulutusta.

Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä ilmastoasiat huomioon ottavan oppimateriaalin kehittämistä kaikille ikäluokille ja koulutusasteille. Muita keinoja ilmastotietouden lisäämisessä ovat räätälöidyt koulutuspäivät niin koulutusalan toimijoille kuin muille toimijoille yhteiskunnassa, sekä hyvin suunnitellut tiedonlisäämis- ja herätekampanjat. Tästä on hyvänä esimerkkinä koulujen kansainvälinen ja pitkäkestoinen ilmastonmuutoskampanja "CO2nnect", jossa on mukana myös EU:n komissio.

Tutkimus

Suomessa tehdään vahvaa akateemista tutkimusta yliopistoissa, ja omilla aloillaan ilmastoon liittyvää tietoa tuottavat myös valtion 18 sektoritutkimuslaitosta, jotka ovat sijoittuneet kahdeksalle eri hallinnonalalle.

Sektoritutkimuksen ohjaamisessa on otettu käyttöön sektoritutkimuksen neuvottelukunnalle rakentuva ministeriöiden yhteinen toimintamalli, jossa keskeiset aihepiirit ja tutkimuskohteet määritellään valtioneuvoston periaatepäätöksessä sovituille aihealueille, joita ovat alue- ja yhdyskuntarakenteet, osaaminen, työ ja hyvinvointi, kestävä kehitys ja turvallisuus. Neuvottelukunta on valmistellut tutkimusagendat, jotka on kirjattu hallituksen vuoden 2007 strategia-asiakirjaan.

Selonteon mukaan yliopistojen ja sektoritutkimuslaitosten ilmastoalan tutkimusta voisi koota sektoritutkimuksen neuvottelukunnan kautta isoksi ja pysyväksi ohjelmaksi, jolla olisi selvä yhteys päätöksentekoon. Vaihtoehtoisesti eri alojen ilmasto-osaamista voisi keskittää jonkin nykyisen yliopiston tai tutkimuslaitoksen yhteydessä toimivaan moni- ja poikkitieteiseen ilmastoinstituuttiin. Instituutti voisi myös toimia verkostomaisesti ja virtuaalisesti kooten osaamista olemassa olevista tutkimuslaitoksista.

Sivistysvaliokunta korostaa monitieteelliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön pohjautuvaa ilmastotutkimusta. Tarvitsemme ilmasto-ongelman hoitamisessa ilmakehän tilannetta aidosti parantavia ratkaisuja. Niiden tulee olla kustannustehokkaita, kansantaloudellisesti järkeviä ja ympäristön kokonaisedun kannalta mielekkäitä sekä ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä. Vaikuttava ilmastotyö, jolta odotetaan tukea poliittiselle ja yhteiskunnalliselle päätöksenteolle, tarvitsee onnistuakseen tutkimuksen riittävää resursoimista.

Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan kestävä kehitys -jaosto on käynnistänyt vuonna 2009 neljä tutkimushanketta: 1) Suomen Itämeren Stern -hanke (2009—2012), 2) Kustannustehokkaat ohjauskeinot Itämeren suojelussa (2009—2011), 3) Julkisten rakennusten energiatehokkuuden parantaminen (2009—2011) ja 4) Joukkoliikenteen energiatehokkuuden seuranta, raportointi ja kehittäminen (2009). Lisäksi jaostolla on meneillään tutkimushaku kolmivuotisen (2010—2012) "Ilmastopolitiikkaa tukeva tutkimus (SETUILMU)" -tutkimuskokonaisuuden osalta. Tutkimushaun erityisiä painopistealueita ovat ilmastopolitiikan toimenpiteiden ja ohjauskeinojen vaikuttavuus ja vaikutukset sekä toimenpiteiden kustannustehokkuus, politiikkatoimien koherenssi ja ennakointi.

Suomen Akatemian tuella on jo pitkään toteutettu lukuisia ilmasto- ja energiakysymyksiin liittyviä hankkeita. Vastikään on käynnistynyt monitieteinen tutkimusohjelma "Ilmastonmuutos — vaikutukset ja hallinta" (FICCA). Ohjelman ensimmäinen haku oli tammikuussa 2010 ja tutkimushankkeet pääsääntöisesti rahoitetaan ajalle 2011—2014. Ensimmäiseen hakuun on varattu rahoitusta 12 miljoonaa euroa.

Korkeakouluilla on itsenäisen asemansa puitteissa myös omat kestävän kehityksen painotuksena, yhteistyöverkkonsa ja ohjelmansa. Esimerkiksi Åbo Akademi johtaa Suomessa yliopistojen välistä kestävän kehityksen resurssiverkkoa. Jyväskylän yliopisto hallinnoi yliopistojen välistä UniPID-yhteistyöverkostoa (Finnish University Partnership for International Development).

Teknologian kehittämiskeskus Tekes valmistelee ilmastotalousohjelmaa osana kansallista ilmasto-ohjelmaa yhdessä Suomen Akatemian FICCA-ohjelman ja mahdollisten ministeriöiden ja muiden toimijoiden ohjelmapakettien kanssa. Tavoitteena on mm. vahva kansainvälinen tutkimusyhteistyö ja mahdollisesti jopa EU-tason yhteisohjelma. Saadun selvityksen mukaan Suomi sijoittaa EU-maista energiatutkimukseen ja kehitykseen bruttokansantuotteeseen verrattuna toiseksi eniten. Panostukset projekteihin, joilla oli energia- ja ympäristökytkentä, olivat vuonna 2009 yhteensä 238 miljoonaa euroa. Erityisesti panostukset energia- ja ilmastoalueen hankkeisiin ovat olleet kasvussa ja olivat vuonna 2009 reilut 180 miljoonaa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että kotimainen ilmastotutkimus ja sen nykyinen hajanainen rahoitus koordinoidaan siten, että hankkeiden rahoitus ja vaikuttavuus voi kasvaa, vältetään päällekkäistä tekemistä ja toimitaan yhtenäisesti myös kansainvälisissä hankkeissa. Korkeakoulujen ja sektoritutkimuslaitosten arvioinneissa tulee toimintaa tarkastella myös ilmastotyön näkökulmasta.

Valiokunta korostaa päästöjen vähentämisen lisäksi kasvavien ilmastoteknologioiden ja -palveluiden kysyntää kansainvälisillä markkinoilla. Korkean tason tutkimuksen ja teknologian maana Suomen kannattaa panostaa energia- ja ilmastoteknologioiden kehittämiseen ja uusien innovaatioiden luomiseen. Tämä edellyttää panostusta koko innovaatiokehikkoon yliopistojen ja tutkimuslaitosten perustutkimuksesta soveltavaan tutkimukseen, tuotekehitykseen ja kaupalliseen tuotteistamiseen. Ammattikorkeakoulujen merkitys erityisesti alueellisina ja pk-sektorin innovaattoreina kasvaa. Valiokunta korostaa elinkeinoelämän mahdollisuuksia osallistua ilmastotutkimuksen suunnitteluun, koordinointiin ja rahoitukseen.

Kulttuuri

Sivistysvaliokunta pitää myönteisenä, että selonteossa nähdään kulttuuri osana sosiaalista hyvinvointia ja nostetaan se luonnontieteellisen ja teknisen ulottuvuuden rinnalle. Kulttuurilla on monisyinen yhteys ihmisen arvoihin ja päätöksiin, ja laaja yhteiskunnallinen siirtyminen kestävän kehityksen polulle merkitsisi käytännössä suurta muutosta kulutusta korostavassa yhteiskunnassamme. Kulttuuri voi kaikilla osa-alueillaan edesauttaa ja helpottaa tätä muutosta.

Opetusministeriö valmistelee keväällä 2010 eduskunnalle annettavaa selontekoa kulttuurin tulevaisuudesta. Selontekoa varten tehdyssä taustaselvityksessä "Kulttuuri — tulevaisuuden voima" (OPM 2009:58) on tarkasteltu seikkaperäisesti ilmastonmuutosta.

Kulttuuri luokitellaan lähtökohtaisesti ekologisesti hyväksyttäväksi aineettomaksi tuotannoksi. Toisaalta taide ja kulttuuri aiheuttavat ympäristökuormitusta, kuten kulttuuritapahtumien järjestäminen ja yleisön matkustaminen. Monilla festivaaleilla onkin jo alettu ottaa ympäristökuormituksen vähentäminen huomioon. Myös verkkoviestinnän kehittäminen voi osaltaan vähentää liikkuvuuden tarvetta. Lisäksi taiteen eettinen ja ekologinen design ovat tulevaisuuden menestystekijöitä. Jo nyt muotoilussa ja rakennustaiteessa hyödynnetään materiaalien uusiokäyttöä.

Ilmastonmuutoksen arvioidaan vaikuttavan kulttuurimaisemaan, perinnebiotooppeihin, muinaisjäännöksiin ja ylipäätään koko rakennettuun kulttuuriympäristöön. Mahdollinen ilmastopakolaisuus luo myös paineita kulttuuripalvelujen kielellisesti, kulttuurisesti ja alueellisesti tasa-arvoisen saatavuuden järjestämiseen.

Sivistysvaliokunta kannustaa opetusministeriötä edelleen edistämään kestävän kehityksen periaatteiden toteutumista kulttuurin saralla sekä nuoriso- ja liikuntapolitiikan toteuttamisessa. Tuki ympäristötyötä tekeville nuorisojärjestöille, valtakunnallisille nuorisokeskuksille ja nuorison työpajoille luo yhdessä koulujen ja oppilaitosten ilmastotyön kanssa vahvan pohjan yhteiskuntamme ympäristötietoisuuden kasvattamiselle tulevaisuutta varten. Valiokunta pitää kannatettavana ajatusta opetusministeriön yleisen toimitilastrategian laatimisesta, jolla vaikutettaisiin koko hallinnonalan toimitilarakentamiseen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.