Perustelut

Komissio ehdottaa, että muusikoiden ja äänitetuottajien tekijänoikeudellinen suoja-aika pidennetään nykyisestä 50 vuodesta 95 vuoteen. Lisäksi komissio ehdottaa, että sävellysteosten suoja-ajat yhdenmukaistetaan siten, että sekä teksti että sävel olisivat suojattuja 70 vuotta viimeksi kuolleen tekijän kuolinvuoden päättymisestä.

Komission ehdotus sisältää monia myönteisiä esityksiä sekä esittävien taiteilijoiden, äänitetuotantoon panostavien yritysten ja yrittäjien, musiikin kuluttajien että kulttuuripoliittiselta kannalta.

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan siinä, että komission ehdotus on monimutkainen ja tulkinnanvarainen ja lainsäädäntöteknisesti puutteellinen. Sen vuoksi yksityiskohtien arviointi on hankalaa.

Musiikin esittäjien suoja-ajan pidentäminen

Musiikin esittäjien suoja-ajan pidentämisen eräänä keskeisenä perusteena on lähentää lähioikeuksien suojaa tekijänoikeudelliseen suojaan tavoitteena asteittain yhdenmukaistaa esittävien taiteilijoiden ja tekijöiden suojaa. Valtioneuvosto pitää tätä ongelmallisena ja katsoo, että ehdotus asettaisi eri alojen esittävät taiteilijat keskenään eriarvoiseen asemaan. Ehdotuksella on valiokunnan mielestä monia kulttuuripoliittisesti myönteisiä tavoitteita. Ehdotus myös noudattaa unionin toimintalinjaa, jolla pyritään edistämään sosiaalista hyvinvointia ja osallisuutta. Esittäjät ja erityisesti taustamuusikot ovat yksi heikoimmin ansaitsevista ammattiryhmistä, vaikka heidän panoksensa Euroopan elinvoimaiseen kulttuuriseen monimuotoisuuteen on suuri. Valiokunnan mielestä ehdotus ei ole siinä määrin ongelmallinen, etteikö sen pohjalta voisi harkita suoja-ajan pidentämistä. Valiokunta kannattaa suoja-ajan pidentämistä nykyisestä ja pitää mahdollisena myös ehdotettua 95 vuoden suoja-aikaa.

Valiokunta toteaa, että esittäjän osuus on usein oleellisen tärkeä musiikkiteosten saattamisessa yleisön saataviin. Komission mukaan esittäjät ovat nykyään yhtä tärkeitä kuin tekijät ja tekijöitäkin enemmän identifioitavissa äänitallenteen kaupalliseen menestykseen. Ehdotus on perusteltu myös sen vuoksi, että ihmisten elinikä yleisesti on noussut. Muusikot myös aloittavat yleensä uransa nuorena, usein jo alle 20-vuotiaina. Suoja-ajan pidentäminen turvaisi siten osaltaan ikääntyneiden taiteilijoiden toimeentuloa. Tarkoituksenmukainen ratkaisu olisi suoja-ajan pidentäminen niin, että se kattaisi musiikin esittäjien koko eliniän.

Valiokunta pitää tärkeänä myös sitä, että pyritään huolehtimaan eurooppalaisen musiikkituotannon globaalista kilpailukyvystä verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltojen musiikki-teollisuudelleen antamaan suojaan.

Äänitteiden suoja-aikojen pidentämisestä aiheutuisi kustannuksia radioyhtiöille ja muille äänitemusiikin käyttäjille, jotka käyttävät 50—95 vuotta vanhaa äänitemateriaalia. Valiokunnan saamien tietojen perusteella lisäkustannukset olisivat kuitenkin vähäisiä. Yli 50 vuotta vanhat äänitteet eivät muodosta suurta osuutta radioiden soittolistoista, joten käyttäjäyhtiöiden talouteen ei muutoksella olisi merkittävää vaikutusta.

On hyvä, että äänitallenteeseen kohdistuvan suoja-ajan pidentämistä täydentävillä siirtymäajan toimenpiteillä pyritään varmistamaan se, että pidennys hyödyttää äänitteillä esiintyviä esittäjiä, erityisesti studio- eli sessiomuusikoita, jotka ovat ennen suoja-ajan pidentämistä sopimuksella siirtäneet oikeutensa tuottajille ja joilla ei ole mahdollisuutta saada myöhemmin rojalteja.

Valiokunta pitää kulttuuripoliittisesti oikeana myös toista siirtymäajan toimenpidettä, jonka mukaan oikeudet palautuisivat esittäjälle, ellei tuottaja riittävässä määrin tarjoa äänitteen kappaleita myytäväksi tai saata äänitettä verkkopalvelussa yleisön saataville (ns. "käytä tai menetä" eli "use or lose" -periaate).

Sanoitettujen sävellysten suoja-ajan yhtenäistäminen

Komissio ehdottaa myös sanoitettujen sävellysten suoja-ajan yhtenäistämistä 70 vuoteen laskettuna joko sanoittajan tai säveltäjän kuolemasta, sen mukaan kumpi on kuollut viimeiseksi. Valtioneuvosto ei kannata myöskään tätä ehdotusta. Valtioneuvoston kannan perusteluihin yhtyen sivistysvaliokunta ei kannata suoja-aikojen yhtenäistämistä, vaan katsoo, että sanoituksella ja sävellyksellä tulee olla oma 70 vuoden suoja-aikansa, joka määräytyy tekijän kuolinvuoden mukaan.