Perustelut

Hallituksen esityksen pääasiallisena tavoitteena on lyhentää korkeakouluopiskelijoiden opintoaikoja ohjaamalla opiskelijoita nykyistä yhtäjaksoisempaan opiskeluun ja pidentää siten osaltaan työuria ja turvata korkeasti koulutetun työvoiman saatavuus. Samalla yhdenmukaistetaan eräitä opiskeluoikeutta koskevia yliopistolain ja ammattikorkeakoululain säännöksiä. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Opiskelijan sairauden tai vamman huomioiminen ensimmäisen lukuvuoden jälkeen

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on herättänyt keskustelua se, että oma sairaus tai vammasta johtuva kyvyttömyys opintoihin otetaan huomioon ehdotetuissa yliopistolain 39 §:n 3 momentissa ja ammattikorkeakoululain 29 §:n 2 momentissa, kun ilmoittaudutaan poissa olevaksi ensimmäisenä lukuvuonna. Oma vamma ja sairaus on siis tässä säännöksessä asetettu samaan asemaan kuin ns. lakisääteiset, pykälässä luetellut muut syyt. Näitä ovat asevelvollisuus, siviilipalvelus, naisten vapaaehtoinen asepalvelus sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaat. Ehdotettuihin yliopistolain 41 §:n 3 momenttiin ja ammattikorkeakoululain 30 §:n 4 momenttiin opintojen suoritusaikaan laskettavista poissaoloista vastaavia perusteita eli omaa sairautta tai vammasta johtuvaa kyvyttömyyttä opiskeluun, ei ole kuitenkaan sisällytetty. Asiantuntijakuulemisessa on viitattu hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa 1. lakiehdotuksen 41 §:n kohdalla todettuun, että jos opiskelija on ollut poissa olevana ensimmäisen opiskeluvuoden ajan oman sairauden tai vamman vuoksi, myöhempiin lukuvuosiin sijoittuva poissaolo kuluttaisi opintojen suorittamisaikaa.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotetulla opiskelijaksi ilmoittautumista koskevilla pykälämuutoksilla on tarkoitus rajata opiskelijan oikeutta ilmoittautua poissa olevaksi heti ensimmäisenä lukuvuonna ja siten lyhentää opiskelun kokonaisaikaa. Sivistysvaliokunta pitää perusteltuna ja kannatettavana, että opiskelijan oma sairaus tai vamma otetaan tässä säännöksessä huomioon lakisääteisten syiden rinnalla, kun on kyse päätöksestä ottaa vastaan opiskelupaikka.

Opiskelijan otettua vastaan opiskelupaikan hän voi ensimmäistä opiskeluvuotta lukuun ottamatta ilmoittautua poissa olevaksi mistä tahansa syystä yhden lukuvuoden ajaksi sen kuluttamatta opintojen suorittamisaikaa. Opintojen suorittamisaikaa ei kuluta myöskään poissaolo vanhempainvapaiden tai asevelvollisuuden tai siviilipalveluksen suorittamisen vuoksi. Näille ns. lakisääteisistä syistä johtuville poissaoloille ei ole säädetty enimmäisaikaa. Muista kuin lakisääteisistä syistä johtuva em. yhden lukuvuoden yli menevä poissaolo kuluttaa lähtökohtaisesti opintojen suorittamisaikaa. Jos siis opiskelija on ilmoittautunut ensimmäisenä vuonna läsnä olevaksi mutta omana sairauden tai vamman takia on ollut kyvytön opiskelemaan ensimmäisen lukuvuoden, opiskelija on käyttänyt täysimääräisesti opiskeluoikeutta koskevissa säännöksissä tarjotun mahdollisuuden olla kaksi lukukautta poissa opiskeluoikeutta kuluttamatta.

Asiantuntijaselvityksen mukaan opiskelijan sairauden tai vamman lisääminen lakiin ns. lakisääteisiksi syiksi olisi ongelmallista sen vuoksi, että sairaus ei ole samalla tavoin yksiselitteinen syy opintojen viivästymiseen kuin asevelvollisuuden suorittaminen tai äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan pitäminen, vaan sen huomioiminen edellyttää korkeakoulun harkintaa sairauden vaikutuksesta opintojen pitkittymiseen. Sairauksia on monenlaisia, ja niiden vaikutukset opiskeluaikaan ovat kovin erilaisia. Jos sairaus haluttaisiin lisätä ns. lakisääteiseksi syyksi, tulisi harkittavaksi tasapuolisuuden vuoksi myös muita vastaavia syitä, joiden yksiselitteinen määritteleminen ei ole lausunnon mukaan mahdollista.

Valiokunta korostaa, että jos opiskeluoikeus on päättymässä, mutta opiskelija ei ole vielä valmistunut, hän voi hakea korkeakoululta lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseksi. Hallituksen esityksessä ehdotetaan ammattikorkeakoululakiin tätä koskeva uusi 30 a §, joka vastaa sisällöllisesti yliopistolain jo voimassa olevaa 42 §:ää. Säännösten mukaan lisäajan myöntämisessä tulee huomioida opiskelijan elämäntilanne. Opiskelijoiden henkilökohtaiset elämäntilanteet ovat siinä määrin erilaisia, ettei laissa ole mahdollista määritellä yksiselitteisesti edellytyksiä, joilla lisäaikaa voidaan myöntää. Säännösten perusteluissa on kuitenkin nimenomaisesti todettu, että opiskelijan sairauden tai vaikean elämäntilanteen, opiskeluaikaisen yhteiskunnallisen osallistumisen, kansainväliseen opiskelija- tai harjoittelijavaihtoon osallistumisen sekä systemaattiseen huippu-urheiluun osallistumisen vaikutus opiskeluun tulee huomioida lisäaikaa myönnettäessä. Valiokunta viittaa tältä osin myös mietintöönsä (SiVM 4/2005 vp — HE 12/2005 vp) jossa valiokunta piti välttämättömänä, että pitkäaikaisesti sairastuneiden, vaikeasti vammaisten ja äitiys- tai vanhempainvapaalla olevien osalta opintoaika voi tarvittaessa jatkua hankaluudetta.

Asiantuntijakuulemisessa on lisäksi painotettu, että lisäajan arvioinnissa on otettava huomioon myös opiskelijan lapsen tai nuoren tai puolison vaikea vammaisuus tai sairastuminen. Lisäksi vammaisten opiskelijoiden kohdalla on otettava huomioon muun muassa ongelmat opiskelussa tarvittavien apuvälineiden kanssa. Näkövammainen korkeakouluopiskelija ei voi opiskella täysipainoisesti, jos hänelle välttämätön apuväline rikkoutuu, eikä hän saa apuvälineen korjauksen ajaksi tilalle vastaavaa apuvälinettä. Tällainen tilanne voi aiheuttaa opinnoissa useamman kuukauden tauon. Näkövammaisilla opiskelijoilla voi myös olla ongelmia opiskelussa tarvittavien materiaalien saatavuudessa, mikä hidastaa opintoja eikä ole opiskelijasta aiheutuva syy.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan opiskelijan sairaus, samoin kuin muut opiskelijan elämäntilanteeseen liittyvät syyt, huomioidaan käytännössä aina opiskelijan oman selvityksen perusteella myönnettäessä lisäaikaa opiskeluoikeuteen. Valiokunta huomauttaa myös, että poissa olevaksi ilmoittaudutaan vähintään yhdeksi lukukaudeksi. Lain tavoitteiden toteutumisen kannalta olisi tärkeää, että opiskelija mahdollisuuksiensa mukaan suorittaisi opintoja edes osan lukukaudesta tai muutoin osa-aikaisesti. Jos sairaus on viivästyttänyt opintoja (joko läsnä olevaksi tai poissa olevaksi ilmoittautuneena), se huomioidaan lisäaikaa myönnettäessä.

Sivistysvaliokunta pitää saamiaan perusteluita riittävinä eikä ehdota omaa sairautta tai vammaa koskevien kriteereiden lisäämistä opiskeluoikeutta määritteleviin säännöksiin.

Sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain (211/2006) mukainen palvelu

Asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että ensimmäisenä lukuvuonna voisi ilmoittautua poissa olevaksi myös opiskelija, joka suorittaa sotilaallisesta kriisinhallinnasta annetun lain mukaista palvelusta. Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksen mukaisen säännöksen tarkoituksena on kuitenkin, että korkeakouluopintoihin hakeutuisivat vain ne, jotka aikovat opintonsa myös aloittaa. Mikäli hakijan tiedossa on, että ensimmäisenä lukuvuonna tarkoitus on opintojen sijaan tehdä jotakin muuta, esimerkiksi olla ansiotyössä, opintoihin tulisi hakeutua vasta myöhemmässä vaiheessa. Näin opiskelupaikka ei jää hyödyntämättä, samalla kun moni muu hakija jää kokonaan ilman opiskelupaikkaa.

Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että kriisinhallinnasta annetun lain mukaiseen palvelukseen hakeutuminen on vapaaehtoista ja palveluksen ajalta maksetaan palkkaa. Tämän vuoksi sitä ei voida rinnastaa asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain tai naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun lain mukaiseen palveluun.

Opiskeluoikeuden pituus korkeakouluissa

Asiantuntijakuulemisessa perusteella valiokunta pitää tarpeellisena vielä todeta, että hallituksen esityksessä ehdotetaan, että poissaoloaikaa, jota ei lueta opintojen suorittamisaikaan, lyhennettäisiin sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa nykyisestä kahdesta lukuvuodesta (neljästä lukukaudesta) kahteen lukukauteen. Valiokunta toteaa, että tältä osin ehdotetut säännökset ovat yhteneväiset molemmilla korkeakoulusektoreilla.

Opiskeluoikeuden pituuden osalta yliopistolain säännökset poikkeavat ammattikorkeakoululain säännöksistä. Yliopistoissa sekä alempaa että ylempää korkeakoulututkintoa suorittavalla on oikeus suorittaa tutkinnot viimeistään kahta vuotta niiden yhteenlaskettua tavoitteellista suorittamisaikaa pidemmässä ajassa (5/5,5/6 + 2 vuotta). Pelkkää alempaa korkeakoulututkintoa suorittavalla on oikeus suorittaa tutkinto viimeistään yhtä vuotta sen tavoitteellista suorittamisaikaa pidemmässä ajassa (3/3,5 + 1 vuotta). Ammattikorkeakoulussa ammattikorkeakoulu-tutkintoa suorittavalla on oikeus suorittaa tutkinto yhtä vuotta sen tavoitteellista suorittamisaikaa pidemmässä ajassa (3,5/4/4,5 + 1 vuotta). Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksessä ei ehdoteta opiskeluoikeuden pituutta koskevia säännöksiä sisällöllisesti muutettaviksi, vaan esitys keskittyy opiskelijoiden poissaolojen vähentämiseen.