Yleistä

Hallituksen esityksessä ehdotettu uudistus on valiokunnan arvion mukaan hyvä avaus lukiokoulutuksen markkinaperusteisen viennin mahdollistamiseen kansainvälisesti tunnetulla tuotteella. Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että uudistus antaa kokemusta koulutusviennistä ja avaa sille mahdollisesti uusia jatkopolkuja.  

Hallituksen esitys noudattaa sisällöltään pääosin yliopistolain (558/2009) 9 §:n ja ammattikorkeakoululain (932/2014) 13 §:n voimassa olevia säännöksiä tilauskoulutuksesta. Valiokunta pitää hyvänä, että uudistus toteutuessaan yhtenäistää suomalaisen koulutusviennin mahdollisuuksia eri koulutusasteilla. Sivistysvaliokunta korostaa, että esitys ei laajenna suomalaisten lukiokoulutuksen järjestäjien mahdollisuuksia periä maksuja opiskelijoilta. Tilauskoulutuksen järjestäminen on koulutuksen järjestäjille vapaaehtoista. Uudistus nostaa esiin myös tarpeen kouluttaa lisää koulutusviennin osaajia. 

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Sivistysvaliokunta ehdottaa hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana. 

Tilauskoulutuksen maksut järjestäjille

Esityksessä tarkoitetusta tilauskoulutuksesta aiheutuvista kustannuksista vastaa tilaaja, joka voi olla toinen valtio, kansainvälinen järjestö taikka suomalainen tai ulkomainen julkisyhteisö, säätiö tai yksityinen yhteisö. Suomalainen koulutuksen järjestäjä ei voi periä lukukausimaksua suoraan opiskelijalta. Tilauskoulutuksena järjestettävän koulutuksen kustannuksista koulutuksen järjestäjälle vastaa esityksen mukaan tilaajataho, koulutusta koskevan sopimuksen mukaisesti. Ulkomainen koulutuksen tilaaja voi periä opiskelijalta maksuja, mutta vain, mikäli ne ovat tilaajan sijaintivaltion lainsäädännön tai tilaajan oman käytännön mukaisia. 

Valiokunta korostaa, että tilauskoulutuksen järjestäminen ei saa heikentää koulutuksen järjestäjän antamaa muuta lukiokoulutusta. Toiminnasta saatavan taloudellisen tuoton on tarkoitus vahvistaa koulutuksen järjestäjän rahoituspohjaa, ja se tulee kohdentaa koulutuksen järjestäjän omaan koulutustoimintaan. 

Esityksen lähtökohta on, että koulutuksen järjestäjä perii koulutuksen tilaajalta vähintään toiminnasta aiheutuvien kustannusten suuruisen maksun. Maksun tulee kattaa myös opintososiaalisista eduista aiheutuvat kustannukset. Sivistysvaliokunta korostaa erityisesti alkuvaiheessa koulutustuotteiden oikean hinnoittelun tärkeyttä. Tilaajatahon kanssa sovittujen maksujen tulee olla koulutuksen järjestäjälle aiheutuvia kustannuksia korkeammat, jotta toiminta on taloudellisesti perusteltua ja tuottaa taloudellista lisäarvoa. Koulutuksen järjestäjän tulee sisällyttää tuotteen hintaan myös tuotteen rakentamisesta syntyneet investointikulut. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että tilauskoulutuksen tulot ja menot pidetään kirjanpidollisesti selkeästi erillään koulutuksen järjestäjän muusta koulutustoiminnasta ja että tilauskoulutuksen rahoittamiseen ei käytetä koulutuksen järjestäjän muuhun koulutukseen saamaa valtionosuutta tai avustusta. Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että uudistuksen alkuvaiheessa koulutuksen järjestäjille tarjotaan esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön taholta asiantuntija-apua muun muassa maksujen määräämisen ja kirjanpidon osalta. 

Muut huomiot

Tilauskoulutuksen järjestäminen on esityksen mukaan mahdollista ainoastaan EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien maiden kansalaisille. Uudistuksessa tarkoitettua tilauskoulutusta ei voi järjestää myöskään niille ulkomaalaisille, joilla on ulkomaalaislaissa (301/2004) tarkoitettu Euroopan unionin sininen kortti, jatkuva tai pysyvä oleskelulupa tai pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EU-oleskelulupa, eikä edellä mainittujen perheenjäsenille. Valiokunta korostaa, että ehdotettu rajaus vastaa yliopistolaissa ja ammattikorkeakoululaissa voimassa olevia tilauskoulutuksen säännöksiä. 

Valiokunta korostaa niin ikään, että esityksellä ei muuteta niitä muualla lainsäädännössä, esimerkiksi ulkomaalaislaissa (301/2004), olevia säännöksiä, joiden perusteella ulkomaalainen voi tulla Suomeen ja oleskella Suomessa. IB-tutkinnon suorittaminen kestää pääsääntöisesti kaksi lukuvuotta. Opiskelijat eivät tämän vuoksi saa Suomessa kotikuntaa eivätkä myöskään oikeutta kunnan järjestämään terveydenhuoltoon. Maahanmuuttovirasto edellyttää, että ne ulkomailta Suomeen tulevat opiskelijat, joilla ei ole eurooppalaista sairaanhoitokorttia, ottavat itselleen yksityisen sairauskuluvakuutuksen. 

Uudistuksen vaikutuksia tulee seurata realistisen käsityksen saamiseksi koulutusviennin ongelmakohdista ja uudistuksen käytännön vaikutuksista sekä koulutuksen järjestäjille että tilauskoulutukseen osallistuville opiskelijoille.