SOSIAALI- JA TERVEYSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 1/2014 vp

StVL 1/2014 vp - VNS 7/2013 vp

Tarkistettu versio 2.0

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko: kestävällä kasvulla hyvinvointia

Tulevaisuusvaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Eduskunta on 7 päivänä marraskuuta 2013 lähettäessään valtioneuvoston selonteon Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko: kestävällä kasvulla hyvinvointia (VNS 7/2013 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi tulevaisuusvaliokuntaan samalla päättänyt, että muut erikoisvaliokunnat voivat halutessaan antaa lausuntonsa tulevaisuusvaliokunnalle.

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

pääsihteeri Pekka Lindroos, valtioneuvoston kanslia

kehitysjohtaja Marja-Liisa Parjanne, sosiaali- ja terveysministeriö

tutkimusprofessori Marjukka Mäkelä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

palvelujohtaja Pekka Kahri, Tekes

pääsihteeri Ritva Halila, Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE

tietokirjailija, konsultti Cristina Andersson, Robotics Finland

muutosjohtaja Risto Linturi, Sovelto Oyj

johtaja Antti Kivelä ja vanhempi neuvonantaja Madis Tiik, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra

asiantuntija Suvi Aherto, Terveyspalvelualan Liitto

futuristi Elina Hiltunen, Whats Next Consulting Oy

VALIOKUNNAN KANNANOTOT

Perustelut

Yleistä

Tulevaisuusselonteon tavoitteena on ollut tuottaa periaatelinjauksia, joiden pohjalle voidaan jatkotyössä rakentaa konkreettisia uudistuksia. Sosiaali- ja terveyssektorilta erityisenä huolena selonteossa on korostettu nuorten syrjäytymistä, lasten ja lapsiperheiden eriarvoistumista ja syrjäytymisen siirtymistä yli sukupolvien (s. 42). Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että hyvinvoinnin edellytyksistä on selonteossa nostettu esiin terveyserojen vähentämiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvittavat toimet. Kuten selonteossa on kuvattu, edellyttää onnistuminen tässäkin eri sektoreiden laaja-alaista yhteistyötä.

Valiokunta pitää tärkeänä, että tulevaisuuden ennakoinnissa pyritään jatkossa arvioimaan mahdollisimman konkreettisesti, miten kehitystä voidaan ohjata toivottuun suuntaan ja millä lähivuosina toteutettavilla toimenpiteillä tavoitteisiin voidaan päästä.

Teknologian kehitys sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa digitalisaatio tarkoittaa asiakkaita ja potilaita koskevan tiedon saattamista sähköiseen muotoon ja tästä seuraavaa tiedon siirtämistä sähköisessä muodossa tietoa käyttävien kesken. Esimerkiksi sähköisen lääkemääräyksen käyttö on laajentunut koko maahan ja sähköisen potilasarkiston toimeenpano etenee aikataulussa. Uuden teknologian, kuten digitaalitekniikan ja robotiikan, hyödyntäminen sosiaali- ja terveyspalveluissa on kuitenkin edennyt Suomessa odotettua hitaammin. Esimerkiksi etälääketiede on jo nykyisin mahdollistanut monien palvelujen antamisen syrjäseuduille siten, että potilaiden ja hoitohenkilökunnan matkustamiseen käyttämää aikaa on voitu vähentää. Näitä mahdollisuuksia on toistaiseksi käytetty liian vähän hyväksi.

Digitalisaatio tarjoaa mahdollisuuksia parantaa palvelujen saatavuutta, valinnanvapautta, laatua ja tuottavuutta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Teknologian kehitys muuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotantoa ja mahdollistaa merkittäviä muutoksia työnjaossa. Tekniikka mahdollistaa entistä useammin terveydenhuollon palvelujen antamisen virtuaalisesti potilaan itsensä ilmoittamien testitulosten perusteella. Kehittyneen tekniikan hyödyntäminen säästää aikaa ja vähentää kansalaisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Hoidon laatu voi parantua etenkin niiden osalta, joilla ei ole useita sairauksia ja joilla on hyvät tiedolliset ja tekniset valmiudet sairautensa hallintaan. Erityisryhmien tarpeet on kuitenkin edelleen otettava palvelujen suunnittelussa huomioon ja annettava tarvittaessa tukea palvelujen käytössä.

Terveydenhuollon teknologian kehityksen vuoksi on jatkuvasti arvioitava, mitkä palvelut kuuluvat yhteiskunnan kustannuksella toteutettaviin. Esimerkiksi diagnosoinnin ja terveydentilan seurannan tullessa yhä yksinkertaisemmaksi ja yleisesti saatavilla olevaksi, voi terveydenhuollon palveluihin kohdistua tarpeetonta kuormitusta erilaisten kyselyjen ja lisätutkimusvaatimusten vuoksi. Toisaalta on selvää, että ihmiset hankkivat uusia palveluja omalla kustannuksellaan. Uudella teknologialla voidaan suoritteiden määrän ohella nykyistä paremmin seurata terveydenhuollon palvelujen vaikuttavuutta myös terveyden edistämisen kannalta. Hoitoteknologioiden ja hoitojen kustannusvaikuttavuuden arviointi on tärkeää sen selvittämiseksi, mihin rajalliset voimavarat on tarkoituksenmukaista suunnata.

Sääntelyn ja ohjauksen kehittäminen

Esimerkkinä lääketieteellisen kehityksen edellyttämästä lainsäädännöstä voidaan mainita biopankkeja koskeva sääntely, jonka tarkoituksena on edistää ihmisperäisten näytteiden tutkimuskäyttöä henkilöiden yksityisyyden suojan turvaavalla tavalla. Biopankkilainsäädännöllä vahvistettiin myös suostumusta ja tutkimuseettistä ennakkoarviointia näytteiden säilyttämisen ja käytön edellytyksenä. Näytteen antajalle annettiin oikeus saada tieto siitä, mihin tutkimuksiin hänestä otettuja näytteitä on käytetty, mitä niistä on tutkittu ja mistä rekistereistä häntä koskevia tietoja on kerätty, samoin kuin oikeus saada terveydentilaansa koskeva näytteestä määritetty tieto.

Kansallisesti on arvioitava terveydenhuollon lainsäädännön muutostarpeita kehityksen ohjaamiseksi kansalaisten yhdenvertaisuuden huomioon ottavalla tavalla ja samalla tarpeettomien kehityksen esteiden poistamiseksi. Erilaisten testien ja informaation lisääntyminen edellyttää myös julkiselta vallalta aktiivista seurantaa ja tarvittaessa valistustyötä, jotta kansalaiset voisivat helpommin erottaa olennaisen ja luotettavan tiedon tavaroiden ja palvelujen myynnin lisäämiseen tähtäävästä markkinoinnista.

Uusien teknologioiden käyttöön ottamiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä tulee pohtia hyvissä ajoin. Keskeistä on, ettei tekniikka korvaa ihmistä, vaan mahdollistaa inhimillisen kontaktin entistä paremmin, kun tekniikka hoitaa rutiinitehtäviä. Toiminnan muutoksen merkittävänä osana on terveydenhuollon siirtyminen entistä enemmän sairaaloista ja vastaanotoilta potilaan luona tapahtuvaksi. Potilaat ottavat myös entistä enemmän vastuuta oman terveytensä ylläpitämisestä. Terveyspalveluissa hyödynnetään älypuhelimia, tietokoneita, erilaisia testejä, sensoreita ja monitoreja lisääntyvässä määrin, jolloin palveluiden ja tiedon saavutettavuus paranee merkittävästi.

Palveluprosessien muuttuminen vaikuttaa luonnollisesti myös siihen, millaista osaamista ja millaista koulutusta tulevaisuudessa tarvitaan. Uudet palvelujen tuotantomuodot on otettava huomioon ammattihenkilöiden perus- ja täydennyskoulutuksessa, kaavoituksessa ja palvelurakenteen suunnittelussa. Uusien teknologioiden sääntelyssä on varmistettava tietoturvan ja tietosuojan asianmukainen toteutuminen ja arvioitava henkilöä koskevien tietojen hallinnoinnin täsmentämistarpeet.

Teknologian kehittyminen ei saa johtaa kansalaisten eriarvoistumiseen ja niiden syrjäytymiseen, joilla ei ole mahdollisuuksia tekniikan käyttöön. Sosiaali- ja terveydenhuollossa osa asiakkaista ja potilaista on yhteiskunnan vähäosaisimpia, joilla ei ole lähtökohtaisesti yhdenvertaisia taloudellisia tai osaamiseen liittyviä mahdollisuuksia digitalisaation hyödyntämiseen. Valiokunta katsoo, että tältäkin osin kehityksen tulee tapahtua ensisijaisesti asiakkaan tarpeista ja mahdollisuuksista lähtien.

Lausunto

Lausuntonaan sosiaali- ja terveysvaliokunta esittää,

että tulevaisuusvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon.

Helsingissä 25 päivänä maaliskuuta 2014

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

  • pj. Juha Rehula /kesk
  • vpj. Anneli Kiljunen /sd
  • jäs. Outi Alanko-Kahiluoto /vihr
  • Sanni Grahn-Laasonen /kok
  • Johanna Jurva /ps
  • Laila Koskela /ps
  • Merja Kuusisto /sd
  • Sanna Lauslahti /kok
  • Merja Mäkisalo-Ropponen /sd
  • Lasse Männistö /kok
  • Hanna Mäntylä /ps
  • Hanna Tainio /sd
  • Lenita Toivakka /kok
  • Anu Vehviläinen /kesk
  • Ulla-Maj Wideroos /r
  • Erkki Virtanen /vas

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Harri  Sintonen