Esityksen tavoitteet

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää kannatettavana esityksen tavoitetta uudistaa työttömien työnhakijoiden palveluja siten, että työnhakijalle tarjotaan nykyistä enemmän yksilöllistä tukea työnhakuun ja työllistymiseen. Uudistus lisää työnhakijan itsenäistä vastuuta hakea työmahdollisuuksia, mutta samalla työnhakijan velvoitteiden laiminlyönnistä johtuvien korvauksettomien määräaikojen kestoja porrastetaan ja muutetaan nykyistä kohtuullisemmiksi niin, että työnhakijoiden oikeudet ja velvollisuudet ovat paremmin tasapainossa.  

Esityksen mukaan uudistus vahvistaa työllisyyttä arviolta noin 9 500—10 000 työllisellä. Työllisyysvaikutusten arvioidaan syntyvän täysimääräisesti vuodesta 2025 alkaen. Lisäksi työ- ja elinkeinotoimistojen ja työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana olevien kuntien työvoimapalveluja hoitavan henkilöstön määrä lisääntyy noin 1 200 henkilötyövuodella. Valiokunta korostaa, että työntekijämäärän lisäämisen ohella on panostettava henkilöstön koulutukseen, osaamisen kehittämiseen ja työnohjaukseen, jotta esityksen tavoitteet työnhakijaa tukevasta yksilöllisestä palvelusta ja työllisyyden lisäämisestä toteutuvat.  

Esityksen mukaan uudistuksesta seuraava työllisyyden kasvu vähentää julkisen talouden menoja pitkällä aikavälillä arviolta noin 230 miljoonalla eurolla vuodessa. Kun otetaan huomioon resurssien lisäämisestä aiheutuvat ja työttömyysturvaseuraamuksiin liittyvät julkisen talouden menoja lisäävät sekä asumis- ja toimeentulotukimenoja vähentävät vaikutukset, muutokset vähentävät julkisen talouden menoja yhteensä noin 140 miljoonalla eurolla vuodessa. 

Työnhakijan velvollisuudet

Valiokunta pitää hyvänä, että työllistymisen tukemiseksi työnhakijan työttömyyden alkuvaiheen palveluprosessia esitetään muutettavaksi nykyistä tiiviimmäksi. Ehdotuksen mukaan työnhakijan tilanteen kartoittamiseksi ja henkilökohtaisen työllistymissuunnitelman laatimiseksi järjestetään alkuhaastattelu jo viiden arkipäivän kuluessa työttömyyden alkamisesta. Valiokunta pitää tärkeänä, että työnhaun lisäksi suunnitelmassa sovitaan tarvittaessa myös muista osaamista, työmarkkinavalmiuksia ja toimintakykyä parantavista palveluista tai työkyvyn tai terveydentilan selvittämiseen liittyvistä toimista. Alkuhaastattelun jälkeen työnhakija tapaa virkailijan kahden viikon välein ensimmäisen kolmen kuukauden ajan. Nykyisten kolmen kuukauden välein järjestettävien työnhakijan haastattelujen lisäksi työnhakijalle järjestetään puolen vuoden välein kuukauden kestävä tiiviimpi palvelujakso, jonka aikana järjestetään kaksi tapaamista.  

Palveluprosessia koskevat säännökset sisältävät lukuisia poikkeuksia, joilla pyritään ottamaan huomioon eri työntekijäryhmien erityispiirteet. Palveluprosessi on erilainen pitkäkestoisessa koulutuksessa oleville, osa-aikatyötä tekeville ja lomautetuille. Esityksen mukaan esimerkiksi yli neljä tuntia viikossa osa-aikaista työtä tekeville ei järjestetä täydentäviä työnhakukeskusteluja, vaan työnhakukeskustelu järjestetään kolmen kuukauden välein. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että osa-aikatyötä tekeväksi ei katsota sellaista vaihtelevaa työaikaa tekevää työnhakijaa, jonka sopimuksen mukainen vähimmäistyöaika on alle neljä tuntia. Tällaisia työnhakijoita ovat myös niin sanotulla nollasopimuksella työtä tekevät, joilla voi kuitenkin käytännössä olla useita työtunteja. Valiokunta pitää tärkeänä, että tällaisissakin tilanteissa työnhakukeskustelut järjestetään joustavasti työnhakijan aikataulujen mukaisesti niin, etteivät tapaamiset estä tai haittaa työntekoa.  

Työttömyysetuuden saamiseksi työnhakijan on esityksen mukaan haettava työnhakusuunnitelmassa sovittu määrä työmahdollisuuksia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esitettyä täyttä työnhakuvaatimusta eli neljän työpaikan hakemista kuukaudessa kohtuullisena vaatimuksena työnhakijoille, joilla ei ole esimerkiksi terveydellisiä rajoitteita. Valiokunta pitää tärkeänä, että määrällistä työnhakuvelvollisuutta esityksen mukaisesti alennetaan yksilöllisten syiden takia, jos työ- ja elinkeinotoimisto tai työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana oleva kunta arvioi, ettei neljän työmahdollisuuden hakeminen tarkastelujakson aikana ole mahdollista. Esityksen mukaan arvioinnissa huomioon otettavia seikkoja ovat henkilön työkokemus, koulutus, muu osaaminen, työkyky sekä mahdollinen ammattitaitosuoja suhteutettuna vallitsevaan työmarkkinatilanteeseen. Valiokunta kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että esityksen perusteella jää epäselväksi, milloin ja miten työnhakuvelvollisuudesta voidaan poiketa, koska työnhakuvelvollisuuden alentamisen perusteista säädetään valtioneuvoston asetuksella eikä esityksessä ole kuvattu asetuksen sisältöä.  

Esityksen mukaan määrällinen työnhakuvelvoite jätetään asettamatta työnhakijoille, joiden työttömyys on pitkittynyt ja joilla on tarvetta sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluille. Lisäksi edellytetään, että henkilön tilanne on tosiasiallisesti sellainen, ettei työmarkkinoille suuntautuminen ole ajankohtaista. Nämä työnhakijat ohjataan työ- ja elinkeinotoimiston, kunnan ja Kansaneläkelaitoksen monialaiseen yhteispalveluun. Valiokunta pitää tärkeänä, että työnhakijan työkyvyn puutteet ja kuntoutus- ja palvelutarpeet tunnistetaan ja työnhakijoilla on tosiasiallinen mahdollisuus päästä esimerkiksi työkykyä selvittäviin tutkimuksiin. Tämä voi osaltaan tukea työnhakijoiden ohjautumista heille sopivien palvelujen ja ensisijaisten etuuksien piiriin sekä ehkäistä asiakkaan ajautumista esimerkiksi pitkäaikaisesti toimeentulotuen varaan.  

Valiokunta kiinnittää erityisesti huomiota työkyvyttömien ja osatyökyvyttömien työnhakuvelvollisuuden asettamiseen. Esityksen mukaan työnhakuvelvollisuus asetetaan jäljellä olevan työkyvyn mukaisesti eli osatyökyvyttömän tulee hakea työkykynsä mukaisia työmahdollisuuksia ja kokonaan työkyvyttömälle henkilölle jätetään työnhakuvelvollisuus asettamatta. Esityksen mukaan ratkaisu tehdään luotettavan lääketieteellisen selvityksen pohjalta ja lisäksi edellytetään, että henkilö on tarvittaessa hakenut työkyvyttömyyden perusteella maksettavaa etuutta ja noudattanut työllistymissuunnitelmaansa, jos siinä on sovittu hakeutumisesta kuntouttaviin palveluihin. Toisaalta esityksen perusteluissa todetaan, että työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättäminen perustuu aina kokonaisarvioon, jossa otetaan huomioon myös mahdolliset työkyvyttömyyden perusteella maksettavaan etuuteen liittyvät etuusoikeuden hylkäävät lainvoimaiset päätökset. Arvio tehdään kuitenkin aina työnhakuun ja työllistymiseen liittyvistä lähtökohdista.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa lääketieteellisen selvityksen merkitystä työnhakijan työkyvyn kokonaisarviossa. Säännösten toimeenpanossa on lisäksi otettava huomioon, että vaikka työttömyysetuutta ei ole tarkoitettu työkyvyttömyyden aikaisen toimeentulon turvaamiseen, työttömyysturva on ensisijainen toimeentuloturva niille henkilöille, jotka ovat saaneet enimmäisajan sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaista päivärahaa ja joiden työkyvyttömyyseläkehakemus on vireillä tai hylätty. Työkyvyttömyysetuusoikeuden hylkäävästä lainvoimaisesta päätöksestä huolimatta työnhakija voi olla tosiasiallisesti työkyvytön niihin työtehtäviin, joita työmarkkinoilla on tarjolla. On myös huomattava, että osa hylkäävän työkyvyttömyyseläkepäätöksen saaneista saa myöhemmin myönteisen työkyvyttömyyseläkepäätöksen. Valiokunta pitää välttämättömänä, että palvelujärjestelmän ja sosiaaliturvan uudistamisessa kiinnitetään erityistä huomiota työkyvyttömien, osatyökykyisten ja vaikeasti työllistyvien henkilöiden palvelujen kehittämiseen ja heidän tarpeitaan vastaavan toimeentuloturvajärjestelmän rakentamiseen. 

Valiokunta pitää hyvänä, että työnhakumallia koskevassa sääntelyssä on otettu huomioon työnhakijoiden erilaiset tilanteet, mutta toteaa, että lukuisat poikkeukset lisäävät mallin monimutkaisuutta työnhakijan näkökulmasta. Työnhakijan työnhakuvelvollisuus voi myös vaihdella työnhaun aikana esimerkiksi osa-aikatyön alkamisen ja päättymisen myötä tai sen mukaan, osallistuuko työnhakija työllistymistä edistäviin palveluihin. Valiokunta korostaa, että mallin toimeenpanossa tulee varmistaa, etteivät erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat työnhakijat, kuten esimerkiksi nuoret henkilöt tai työ- ja toimintakyvyltään rajoittuneet henkilöt, jää työttömyysturvan ulkopuolelle lisääntyneiden velvoitteiden tai järjestelmän monimutkaisuuden vuoksi. Tämän estämiseksi sääntelyn toimeenpanossa tulee erityisesti huolehtia siitä, että työnhakija ymmärtää velvoitteensa ja niiden laiminlyönnistä mahdollisesti seuraavat vaikutukset työttömyysetuuden myöntämiseen, mikä edellyttää selkeää tiedottamista velvoitteista yleisesti sekä henkilökohtaisesti esimerkiksi haastattelujen yhteydessä.  

Seuraamusjärjestelmän muutokset

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää hyvänä, että osana uudistusta korvauksettomien määräaikojen eli niin sanottujen karenssien kestoa porrastetaan ja muutetaan nykyistä kohtuullisemmaksi. Työstä eroamisen ja varmasta työpaikasta kieltäytymisen perusteella asetettavia karensseja lyhennetään nykyisestä 90 tai 60 päivästä 45 päivään. Lisäksi työstä kieltäytymistä koskevan säännöksen soveltamisalaa ehdotetaan muutettavaksi niin, että seuraamus työstä kieltäytymisestä asetetaan jatkossa vain niissä tilanteissa, joissa työnhakijalla on ollut varma työllistymisen mahdollisuus. Työnhakijalla on esityksen mukaan tietyin edellytyksin oikeus kieltäytyä myös provisiopalkkaisesta työstä ilman seuraamuksia. Työnhaun laiminlyöntiin ja palveluihin osallistumiseen liittyviä karensseja esitetään porrastettavaksi niin, että ensimmäisestä laiminlyönnistä työnhakijalle annetaan muistutus ja laiminlyönnin toistuessa työnhakija menettää työttömyysturvaoikeuden ensin 5 päivältä, sitten 10 päivältä ja sen jälkeen toistaiseksi, kunnes 12 viikon työssäolovelvoite on täyttynyt.  

Valiokunta pitää seuraamusjärjestelmän porrastamista ja muistutusmenettelyä kannatettavana uudistuksena ottaen huomioon työnhakijan velvoitteita ja työttömyysturvaa koskevan sääntelyn monimutkaisuus työnhakijan näkökulmasta. Muistutuksen tarkoituksena on esityksen mukaan varmistua siitä, että työnhakija tietää, kuinka hänen tulee toimia työnhaussaan ja mitä työttömyysetuuden saaminen häneltä edellyttää sekä ehkäistä tahattomista erehdyksistä seuraavia työttömyysetuuksien menetyksiä. Valiokunta pitää hyvänä, että työttömälle annetaan mahdollisuus korjata virheellistä ja usein tahatonta toimintaansa ja seuraamukset tiukkenevat vasta moitittavan menettelyn toistuessa. Tämä lisää kokemusta järjestelmän oikeudenmukaisuudesta ja voi yhdistettynä yksilölliseen työnhaun tukeen lisätä järjestelmän kannustavuutta.  

Valiokunta kiinnittää kuitenkin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan huomiota muistutuksen luonteeseen osana seuraamusjärjestelmää. Vaikka esityksessä kuvataan muistutusta osana työnhaun ja palvelujen osallistumisen laiminlyöntiin liittyvien työttömyysturvaseuraamusten porrastamista, muistutus on luonteeltaan neuvontaa eikä muistutuksen antamisella tai antamatta jättämisellä ole merkitystä arvioitaessa työnhakijan menettelyn työvoimapoliittista moitittavuutta työttömyysturvalain (1224/2002) 2 a luvun 9 ja 10 §:n perusteella. Näin ollen työnhakijalle voidaan asettaa korvaukseton määräaika laiminlyönnistä, vaikka hänelle ei ole aikaisemmin annettu asiasta muistutusta. Tässä tilanteessa työttömyysetuuden hakija ei ole saanut tietoonsa, että jokin aikaisempi tapahtuma on arvioitu moitittavaksi eikä hän ole saanut mahdollisuutta korjata menettelyään. Muistutuksen antamiseen ei voi myöskään vaatia oikaisua eikä siitä anneta valituskelpoista päätöstä. Valiokunta pitää tärkeänä, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tarkastelee muistutuksen merkitystä osana seuraamusjärjestelmää myös työttömyysetuuksien saajien oikeudenmukaisen ja yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta.  

Vaikutukset muuhun etuus- ja palvelujärjestelmään

Esitetyt muutokset lisäävät työttömyysturvan menoja noin 33,4 miljoonalla eurolla. Työttömyysturvaan liittyvien muutosten johdosta asumistuen menot kuitenkin laskevat vuositasolla noin 2,4 miljoonalla eurolla ja toimeentulotuen menot noin 7,3 miljoonalla eurolla. Valiokunta pitää sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisuuden ja kannustavuuden kannalta tarkoituksenmukaisena, että yksilöllistä tukea lisäämällä, seuraamusjärjestelmää kohtuullistamalla sekä ensisijaisten etuuksien ja palvelujen piiriin ohjaamalla vähennetään viimesijaisen toimeentulotuen tarvetta.  

Esitettyjen muutosten tavoitteena on osaltaan tehostaa työnhakijoiden tuen tarpeiden tunnistamista ja ohjaamista palvelutarpeen mukaisiin palveluihin, mikä voi näkyä esimerkiksi aikuissosiaalityön palvelujen, mielenterveys-, päihde- ja kuntoutuspalvelujen, Kansaneläkelaitoksen kuntoutuspalvelujen ja kuntoutusrahan sekä muiden palvelujen kysynnässä. Näiden palveluiden kysynnän kasvun vaikutusta ei ole otettu huomioon esityksessä, koska palvelujen kysynnän lisäystä ei ole tällä hetkellä mahdollista arvioida luotettavasti tietopohjan puutteellisuuden vuoksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että seurantavälineitä työnhaun yhteydessä esille tulevan palvelutarpeen ja palvelujen kysynnän arvioimiseksi kehitetään.