Perustelut

Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisjärjestelmän uudistamistarve on tullut esiin sekä nykyisestä hankejärjestelmästä vuosina 2003—2006 saatujen kokemusten että toimintaympäristön muutosten vuoksi. Kansallisen terveyshankkeen ja sosiaalialan hankkeen toimeenpanon yhteydessä rahoitettujen hankkeiden määrä on ollut suuri ja niiden muodostaman kokonaisuuden hallitseminen on hallituksen esityksen mukaan ollut työlästä. Asetetut sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisvaltaisen kehittämisen, tehostamisen ja uudistamisen tavoitteet eivät tämän vuoksi ole läheskään aina toteutuneet. Kokonaisvaltaisen uudistustyön sijasta järjestelmä on tuottanut pirstaleista ja lyhytjänteistä kehittämistyötä. Nykyisen hankejärjestelmän ongelmana on pidetty erityisesti tulosten perustoimintaan siirtymisen ja leviämisen riittämättömyyttä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa (KASTE 2008—2011) on määritelty lähivuosien kehittämistavoitteet ja toimenpiteet, joilla ne voidaan saavuttaa. Kehittämishankkeiden valtionavustuksia koskevan hallituksen esityksen tavoitteena on valtionavustusten suuntaaminen strategisesti merkittäviin kehittämiskohteisiin ja -hankkeisiin. Hanke-aloitteet laaditaan kuntien, järjestöjen ja muiden alueellisten toimijoiden laajassa yhteistyössä. Rahoituspäätöksen tekee lakiehdotuksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriö. Valtionavustuksen myöntämisen edellytyksenä on lakiehdotuksen 5 b §:n 2 momentin mukaan sekä kansallisen kehittämisohjelman sosiaali- ja terveyspoliittisten tavoitteiden että alueellisten kehittämistarpeiden huomioon ottaminen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esitettyä kehittämishankkeiden valtakunnallisen ohjauksen vahvistamista välttämättömänä kansallisesti asetettavien tavoitteiden saavuttamiseksi ja eri alueiden hankkeiden yhteistyön edistämiseksi.

Alueelliset johtoryhmät suunnittelevat, ohjaavat ja koordinoivat alueilla tapahtuvaa kehittämistyötä. Valiokunta toteaa, että alueellisilla johtoryhmillä on tärkeä merkitys hankkeiden tulosten leviämisen ja käytäntöön juurruttamisen kannalta. Sosiaali- ja terveysministeriön alaisten kehittämislaitosten asiantuntemus on tarpeen sekä kehittämistyön valmistelussa että hankkeiden seurannassa ja arvioinnissa. Valiokunta pitää tärkeänä, että myös järjestöt ovat kuntien kumppaneina tiiviisti mukana uusien toimintatapojen ja palveluiden kehittämistyössä.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella vahvistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen väestöpohjaa. Kansallisen kehittämisohjelman mukaan erityispalvelujen kuntayhtymät rakentuvat alkuvaiheessa nykyisten sairaanhoitopiirien aluepohjalle. Valiokunta toteaa, että strategisissa kehittämishankkeissa on tarpeen ottaa huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnallisen kokonaisuuden turvaaminen samoin kuin kehittämisen erivaiheisuus kunnissa.

Voimassa olevan lain mukaan sairaanhoitopiireille on voitu myöntää valtionavustusta enintään 50 prosenttia kehittämishankkeen kustannuksista ja muille kunnille ja kuntayhtymille enintään 75 prosenttia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että kaikkien kehittämishankkeiden valtionavustusten osuus yhtenäistetään enintään 75 prosentiksi.