Perustelut

Hallituksen takuueläkettä koskevan esityksen tavoitteena on turvata nykyistä paremmin kaikista pienimpien eläketulojen varassa elävien toimeentulo. Takuueläke muodostaisi uuden vähimmäiseläketason. Takuueläkkeen tarkoituksena on nostaa kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten tulotasoa, missä se onnistuukin kohtuullisesti.

Uudistuksen ehdottomiin vahvuuksiin kuuluu se, että takuueläke turvaisi toimeentulon nykyistä paremmin erityisesti lapsuudesta saakka sairaille ja vammaisille, jotka ovat kansaneläkkeensaajina pitkään. Takuueläke nostaisi myös eläketasoa merkittävästi sellaisilla henkilöillä, joiden kansaneläketaso jää pieneksi lyhyen Suomessa asumisajan vuoksi.

Esityksen heikkous on kuitenkin se, että 686 euron eläkkeen saaja, joka saa yhden euron takuueläkettä suurempaa eläkettä, on takuueläkkeen säätämisen jälkeenkin pienituloinen eläkeläinen, jonka tulot eläkkeensaajan asumistuen jälkeen jäävät alle 1 000 euron kuukaudessa. Tästä huolimatta hän ei hyödy takuueläkkeen säätämisestä mitään. Tältä osin takuueläkkeen rajaus on ongelmallinen ja jättää sijaa arvostelulle.

Mielestäni esityksen lähtökohtana olisi tullut olla pientä työeläkettä saavien eläkeläisten oikeutettu vaatimus eläkkeen korottamisesta. Hallituksen esitys valiokunnan hyväksymässä muodossa synnyttää pieniin eläkkeisiin jyrkän portaan, johon osa eläkeläisistä kompastuu. Nykyinen eläketulovähenteinen kansaneläke pienenee tasaisen lineaarisesti muiden tulojen — lähinnä työeläketulojen — kasvaessa aina 1 200 euroon saakka. Hallituksen esitys takuueläkkeestä jättää 686 euron ja 1 200 euron väliselle tuloalueelle joukon eläkeläisiä, jotka ovat aidosti pienituloisia, mutta joiden eläke ei takuueläkkeen ansiosta paranisi lainkaan.

Tämän puutteen korjaamiseksi ehdotan, että kaikkiin kansaneläkkeisiin tehtäisiin 1. päivästä maaliskuuta 2011 lukien tasokorotus, jonka suuruus olisi 40 euroa kuukaudessa. Kaikkien kansaneläkkeiden korottaminen 40 eurolla kuukaudessa merkitsisi sitä, että yksinäisen henkilön täyden kansaneläkkeen määrä vuoden 2010 tasossa laskettuna olisi 624 euroa ja puolison täysi kansaneläke 558,12 euroa (pykäläehdotuksessa luku vuoden 2001 indeksin mukainen).

Vuonna 2011 tätä summaa korotetaan kansaneläkeindeksillä. Kansaneläkkeen tasokorotus nostaisi osalla eläkkeensaajista eläkkeen määrän yli takuueläkkeen 685 euron rajan vuonna 2011, mikä osaltaan vähentää takuueläkkeen kustannuksia. Tasokorotuksen kustannusten nettovaikutus olisi arviolta 280 miljoonaa euroa. Käytännössä jokainen, jonka työ- ja kansaneläke on maaliskuussa 2011 suurempi kuin 685 euroa (korotettuna vuoden 2011 kansaneläkeindeksillä), mutta pienempi kuin tuolloinen kansaneläkkeeseen oikeuttava rajatulo (1 227 euroa/kk), saisi kansaneläkkeeseensä 40 euron korotuksen.

Perustelut

On tärkeää ja kannatettavaa tehdä parannuksia kansaneläkkeen ja pienimpien työeläkkeiden varassa pitkäaikaisesti elävien toimeentuloon. Siksi takuueläke näiden ryhmien taloudellista asemaa parantavana esityksenä on sinänsä kannatettava.

Käsiteltävänä oleva hallituksen esitys sisältää kuitenkin ongelmia, joihin olisi tullut ehdottomasti puuttua. Tällainen on esimerkiksi takuueläkkeen asumistukea vähentävä vaikutus. Takuueläke ylittäisi eläkkeensaajan asumistuessa yksinäisen henkilön ja puolisoiden lisäomavastuurajat. Se vähentäisi noin 52 000 asumistuensaajan tukea ja lakkauttaisi n. 600 tuensaajan asumistuen. Siten takuueläkkeellä tavoiteltavat vaikutukset kaikkein pienimmillä eläketuloilla elävien toimeentulon parantamisesta eivät täysimääräisesti toteutuisi. Asian korjaamiseksi tulee eläkkeensaajan asumistuki sovittaa takuueläkkeeseen johdonmukaisesti siten, että lisäomavastuun raja olisi vähintään takuueläkkeen vuosimäärän suuruinen. Tällöin kaikilla takuueläkettä saavilla olisi oikeus myös täyteen eläkkeensaajan asumistukeen. Edellä mainitut muutosesitykset sisältyvät lakialoitteeseemme LA 29/2010 vp. Aloitteen mukaisilla muutoksilla olisi eläkkeensaajan asumistuen saajien asemaa myös parannettu nykyisestä.

Takuueläkkeen ulkopuolelle jäisi n. 550 000 pientä työeläkettä saavaa, joiden eläke on 685 euroa korkeampi.

Pienimmillä eläketuloilla elävien asemaa voidaan parantaa kohdennetusti, mm. eläkkeensaajien asumistukijärjestelmän kautta, vammaistuki- ja työkyvyttömyysjärjestelmiä parantamalla sekä keventämällä paljon sairastavien sairauskuluista aiheutuvaa omavastuukuormitusta. Pienituloisten eläkeläisten kannalta tärkeitä ovat myös sosiaali- ja terveyspalvelujen hyvä saatavuus ja laatu sekä palveluista maksettavien asiakasmaksujen kohtuullisuus. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisen ja rahoittamisen hallitus on kuitenkin laiminlyönyt ja asiakasmaksuja se on kerta toisensa jälkeen nostanut. Vaikka takuueläke siis tuo lisätuloa, pysyy useiden paljon sairastavien, pienituloisten ihmisten asema asiakasmaksujen nousun ja palvelujen heikentyneen saatavuuden vuoksi edelleen vaikeana.

Takuueläkkeen määrään vaikuttaisivat vähentävästi lakisääteiset työ- tai virkasuhteeseen, yrittäjätoimintaan tai luottamustehtävään perustuvat eläkkeet. Kun vähennys tehdään täysimääräisesti, merkitsee tämä pienimpien työ- ja yrittäjäeläkkeiden osalta, etteivät maksetut eläkevakuutusmaksut lainkaan paranna maksettavaa eläkettä. Tämä on sekä oikeudenmukaisuuden sekä vakuutusperiaatteen kannalta ongelmallista. Takuueläkkeen käyttöön oton jälkeen kertynyt ansioeläke lisäisi eläkettä vasta, kun sen määrä yksinäisellä eläkeläisellä ylittää 138 euroa ja avio- tai avoliitossa olevalla eläkeläisellä noin 270 euroa kuukaudessa.

Takuueläkkeen määrässä ei sitä vastoin oteta huomioon vapaaehtoisiin yksilöllisiin eläkevakuutuksiin (ns. ostoeläkkeet) perustuvia eläkkeitä. Jos lakisääteiset ja vapaaehtoiseen säästämiseen perustuvat eläkkeet otettaisiin takuueläkkeen määräytymisperusteissa samalla tavalla huomioon, ei pääsisi syntymään epäsuoraa vapaaehtoisen eläkevakuuttamisen tukemista.

Takuueläkkeen määrässä tuloina otettaisiin huomioon vain eläketulot, vaikka johdonmukaisinta olisi ottaa huomioon kaikki eläkkeensaajan saamat tulot niiden nimistä riippumatta. Riskinä muiden tulojen huomioon ottamatta jättämisessä olisi se, että julkisen talouden rahoituksellisen kestävyyden heikentyessä veronmaksajien rahoja ohjataan enenevässä määrin myös sellaisille henkilöille, jotka eivät ole lisätulojen tarpeessa. Erityisen ongelmallista on erilaisten verotuettujen pitkäaikaissäästämisen muotojen jättäminen takuueläkkeen tuloharkinnan ulkopuolelle.