Perustelut

Esitys selkeyttää ympäristöterveydenhuollon keskusviranomaisten ja kuntien välistä vastuunjakoa kustannuksista, jotka liittyvät keskusviranomaisten lakisääteisiin tehtäviin. Ehdotuksen mukaan valtio korvaa kunnille keskusviranomaisten toimeksiannosta tapahtuvasta ylimääräisestä työstä aiheutuneet kustannukset. Kuntien ympäristöterveydenhuollon maksujen perintää tehostetaan mahdollistamalla viivästyskoron periminen julkisoikeudellisista valvontamaksuista.

Ehdotetun elintarvikelain 71 §:n 3 momentin perusteella lain 30 §:n 4 kohdan mukaisten valvontatehtävien suorittamisesta valtio korvaa kunnille ainoastaan näytteiden tutkimuskustannukset. Ehdotettu kustannusvastuun jakaminen perustuu nykyiseen työnjakoon kuntien ja Elintarviketurvallisuusviraston välillä. Voimassaolevan lain nojalla Elintarviketurvallisuusvirasto vastaa valtakunnallisesti erityistä asiantuntemusta edellyttävistä valvontatehtävistä, mutta näihin tehtäviin liittyvä tavanomainen elintarvikevalvonta on kuntien vastuulla. Valtio korvaa näin ollen edelleen muun muassa erityistä asiantuntemusta vaativiin valvontatehtäviin liittyvän ja yleensä kalliin erikoisanalytiikan. Näiden vaativien laboratorioanalyysien suorittamiseen tarvittava näytteenotto pystytään yleensä sovittamaan kunnan muuhun suunnitelmalliseen valvontaan, jolloin siitä aiheutuvat kustannukset voidaan kattaa elintarvikealan toimijoilta perittävillä maksuilla. Valiokunta pitää tärkeänä, ettei tässä yhteydessä lisätä kuntien tehtäviä ja kustannusvastuuta nykyisestä.

Ehdotetun terveydensuojelulain 7 a §:n mukaan puolustusvoimat huolehtii laissa kunnan terveydensuojeluviranomaisille säädetyistä tehtävistä puolustusvoimien sotilaallisissa harjoituksissa, maanpuolustuksen kannalta salassa pidettävissä kohteissa sekä kriisinhallinnassa ulkomailla. Puolustusvoimien vastuu terveydensuojelutehtävistä on ehdotuksen mukaan suppeampi kuin voimassa olevassa elintarvikelaissa. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella ympäristöterveydenhuollon kokonaisuuden kannalta viranomaisvalvonnan järjestäminen yhtenäisin perustein sekä terveydensuojelussa että elintarvikevalvonnassa olisi tarkoituksenmukaista. Puolustusvoimat pyrkii kuitenkin keskittymään ydintoimintoihinsa ja hankkimaan tarvitsemansa tukipalvelut osto- ja kumppanuussopimusten kautta, jolloin myös terveydensuojelulain mukaisia toimintoja ostetaan ulkopuolisilta palveluntarjoajilta. Tämän vuoksi esityksessä on pidetty tarkoituksenmukaisena, että muissa kuin 7 a §:ssä tarkoitetuissa kohteissa terveydensuojelun valvontatehtävistä vastaa edelleen kunta. Valiokunta katsoo, että työnjaon toimivuutta on tältä osin seurattava valvonnan toteuttamisessa.

Valiokunta pitää tärkeänä, että terveydensuojeluviranomaisten toimivallasta myöntää laivojen saniteettitoimenpiteisiin kohdistuvia Kansainvälisen terveyssäännöstön edellyttämiä todistuksia säädetään ehdotuksen mukaisesti terveydensuojelulain 6 §:ssä. Valiokunta ehdottaa 6 §:n kielellistä tarkistamista.