Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Maksujen porrastus

Työttömyysetuuksien rahoitukseen osallistuvat valtio, työnantajat ja palkansaajat pakollisilla työttömyysvakuutusmaksuilla sekä työttömyyskassat jäsenmaksuilla. Työnantajan pakollinen työttömyysvakuutusmaksu on porrastettu yrityksen palkkasumman mukaan niin, että pientyönantajat maksavat selkeästi pienempää vakuutusmaksua kuin suurtyönantajat. Voimassa olevan lain mukaan yrityksen maksamien palkkojen yhteissumman noustessa yli 840 940 euron (vuonna 2007) nousee vakuutusmaksu 0,75 prosentista 2,95 prosenttiin. Esityksen mukaan työnantajan perusmaksussa säilyy alempi ja ylempi maksu, mutta maksuporras nousee niin, että vasta 1 686 000 euron (vuonna 2008) ylittävästä palkkasummasta joutuu maksamaan ylempää maksua. Palkkasummarajat otetaan kunakin vuonna työntekijän eläkelain mukaisella palkkakertoimella tarkistettuna maksun perusteeksi.

Palkkasummarajan muuttaminen esityksen mukaisesti merkitsee maksun selkeää alenemista niille yrityksille, joiden palkkasumma on yli nykyisen rajan, mutta ei ylitä uutta rajaa. Näitä yrityksiä ovat ne, jotka työllistävät keskimäärin yli 25 mutta alle 50 työntekijää. Näiden keskisuurten yritysten työttömyysvakuutusmaksu laskee 2,95 prosentista 0,7 prosenttiin.

Esityksessä ehdotetaan perusmaksua alennettavaksi 0,05 prosenttiyksikköä kaikilta työnantajilta yrityksen koosta riippumatta. Perusmaksun alentamisen johdosta kaikkien työnantajien maksurasitus ensi vuonna kevenee. Myös palkansaajien työttömyysvakuutusmaksu laskee 0,24 prosenttiyksikköä. Maksujen alentaminen on mahdollista hyvän talous- ja työllisyystilanteen johdosta.

Omavastuumaksun määräytyminen

Perusmaksun lisäksi työnantaja joutuu vuoden 2009 alusta lukien maksamaan omavastuumaksua, jos työnantaja on irtisanonut ikääntyneen työntekijän, joka irtisanomisen vuoksi on jäänyt pitkäaikaistyöttömäksi ja tulee oikeutetuksi työttömyysturvan lisäpäiviin. Uudistuksen taustalla on vuoden 2005 työeläkeuudistuksen yhteydessä hyväksytty työttömyyseläkkeen lakkauttaminen vuonna 1950 ja sen jälkeen syntyneiltä. Näiden pitkäaikaistyöttömien toimeentulo hoidetaan eläkkeen sijasta työttömyysturvan lisäpäiväoikeudella 59 vuoden iästä alkaen.

Työttömyyseläkkeen lakatessa eläkemuotona työnantajien aiemmin työeläkejärjestelmälle maksama omavastuumaksu siirtyy työttömyysturvaan. Työnantajien välinen kustannusten jako pyritään työttömyysturvan osalta suorittamaan samoilla periaatteilla kuin eläkejärjestelmässä, jotta työttömyyseläkkeen lakkauttamisen johdosta ei tapahtuisi rahoitusvastuiden siirtymistä. Aiheuttamisperiaatteen mukaan määräytyvä työnantajan omavastuumaksu määräytyy työnantajan palkkasumman ja irtisanotulle työntekijälle maksettavan etuusmenon perusteella.

Omavastuumaksua peritään yrityksiltä, joiden palkkasumma ylittää 1 686 000 euroa. Raja olisi jatkossa sama kuin perusmaksun porrastuksen raja. Palkkasummarajojen yhtenäistäminen tekee maksujärjestelmästä aiemmin hyväksyttyä selkeämmän, kun omavastuumaksu vuonna 2009 otetaan käyttöön.

Omavastuumaksu tulee koskemaan suuria työnantajia, koska sitä aletaan periä vasta yllä mainitun palkkasumman ylittäviltä yrityksiltä. Maksu kasvaa lineaarisesti palkkasumman mukaan, ja täysimääräisenä sitä peritään työnantajilta, joiden maksama palkkasumma on vähintään 26,9 miljoonaa euroa (vuonna 2008). Täysimääräinen omavastuumaksu on 80 prosenttia työntekijälle maksetusta etuudesta. Valiokunta pitää kannatettavana suurtyönantajan omavastuumaksua, koska siihen sisältyy ohjauskeino, jolla pyritään hillitsemään ikääntyneiden työntekijöiden irtisanomisia saneeraustilanteissa.

Esityksessä ehdotetaan omavastuumaksun määräytymisperusteita täsmennettäväksi. Täsmennykset koskevat lähinnä niitä tilanteita, joissa työnantaja vapautuisi maksuvelvollisuudesta. Maksuvelvollisuutta ei olisi, jos työsuhde on päättynyt ennen kuin henkilö on täyttänyt 56 vuotta. Aiemmin vahvistetun lain mukaan maksuvelvollisuus olisi voinut alkaa jo 50-vuotiaiden osalta. Säännös selkeyttää työnantajan maksuvelvollisuutta ja parantaa sen ennakoitavuutta. Muutos on johdonmukainen siihen nähden, että pääsääntöisesti alle 56-vuotiaana työttömäksi jäävä ei tule oikeutetuksi työttömyysturvan lisäpäiviin. Lisäpäiviä voidaan maksaa, jos henkilö täyttää 59 vuotta ennen kuin hän on saanut 500 päivän enimmäisajan työttömyyspäivärahaa.

Omavastuumaksua ei tultaisi määräämään myöskään niissä tilanteissa, joissa työntekijä on työsuhteen päättämisen jälkeen täyttänyt uudelleen työttömyysturvalain mukaisen työssäoloehdon jonkun muun kuin hänet alun perin irtisanoneen työnantajan palveluksessa. Valiokunnan näkemyksen mukaan täsmennykset ovat perusteltuja ja ne myös selkeyttävät vuoden 2009 alusta käyttöön otettavan omavastuumaksun toimeenpanoa.

Lisäpäivämaksu

Hallituksen esitykseen sisältyy ehdotus, jonka mukaan vuoden 2009 alusta voimaan tulevaksi hyväksyttyä lisäpäivämaksun käyttöönottoa siirrettäisiin vuoteen 2011. Esitys perustuu siihen, ettei lisäpäivämaksun käyttöönotolla ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia lähivuosina. Lisäpäivämaksu jäisi alkuvaiheessa kovin alhaiseksi lisäpäiviin oikeutettujen vähäisen määrän vuoksi. Sosiaali- ja terveysministeriö on kirjelmällään sosiaali- ja terveysvaliokunnalle ehdottanut esityksen muuttamista siten, ettei tässä yhteydessä säädettäisi lisäpäivämaksusta, vaan ainoastaan kumottaisiin vuonna 2002 hyväksytyt lisäpäivämaksua koskevat lainkohdat.

Lisäpäivämaksua on ministeriön näkemyksen mukaan perusteltua arvioida osana työttömyysturvamaksujen määräytymisperusteiden laajempaa tarkastelua, ja lisäpäivämaksua koskevat säännökset on syytä valmistella erikseen lähempänä sen aiottua voimaantuloa. Tällöin on paremmin tiedossa myös lisäpäivämenojen kehitys. Valiokunta pitää järkevänä lykätä lisäpäivämaksusta säätämistä. Tästä syystä sosiaali- ja terveysvaliokunta ei ole käsitellyt esitystä lisäpäivämaksun osalta eikä ota siihen tässä yhteydessä kantaa.

Suhdannepuskuri

Työnantajan työttömyysvakuutusmaksu ja työntekijän palkansaajan työttömyysvakuutusmaksu on rahoituslain 2 §:n mukaan määrättävä siten, että työttömyysvakuutusrahasto voi suoriutua sen vastattavana olevien työttömyysetuuksien rahoituksesta ja muista lakisääteisistä menoista. Lain 3 §:n mukaan työttömyysvakuutusrahastolla on maksuvalmiuden turvaamiseksi ja ennakoitavissa olevista kansantalouden suhdannevaihteluista johtuvien työttömyysvakuutusmaksujen muutosten tasaamiseksi rahaston varojen ja velkojen erotuksena muodostuva suhdannepuskuri. Suhdannepuskurin enimmäiskoko on säädetty vastaamaan 3,6 prosenttiyksikön työttömyydestä aiheutuvia vuotuisia menoja. Rahassa mitattuna tämä on 700—800 miljoonaa euroa. Suhdannepuskuria kartutetaan työttömyysasteen laskiessa ja kartutettuja varoja käytetään työttömyyden lisääntyessä.

Lakiehdotuksen mukaisilla maksuilla ja nykyisellä työttömyysasteella suhdannepuskuri on täynnä vuoden 2008 lopussa. Puskuri vastaa työttömyysvakuutusrahaston nykyisiä menoja noin puolen vuoden ajalta. Nyt vallitsevassa talous- ja työllisyystilanteessa ja alenevien työttömyysmenojen aikana puskurin suuruudella ei ole juurikaan merkitystä. Valiokunnan mielestä on kuitenkin tarpeellista arvioida, onko nykyinen puskuri riittävä takaamaan maksujen muutoksen tasaisuuden vai tulisiko puskurin kokoa kasvattaa suhdannemuutoksen varalta maksujen ennakoitavuuden lisäämiseksi.

Tietojen luovuttaminen

Lakiehdotuksen mukaan työttömyysvakuutusrahastolla on oikeus saada maksutta omavastuumaksun maksuvelvollisuuden ratkaisemista ja toimeenpanoa varten työnantajaa ja työntekijää koskevat välttämättömät tiedot kuntien ja valtion viranomaisilta, Eläketurvakeskukselta ja eläke- ja vakuutuslaitoksilta sekä työttömyys- ja työpaikkakassoilta ja työnantajilta. Eläketurvakeskus on asian valiokuntakäsittelyssä esittänyt, että tiedot sinänsä ovat maksuttomia, mutta tietojen sähköisestä luovuttamisesta aiheutuvista kustannuksista Eläketurvakeskuksella tulisi olla oikeus periä maksu.

Eläketurvakeskuksesta annetun lain 5 §:n 2 momentin mukaan Eläketurvakeskuksella on oikeus periä maksu antamistaan palveluista. Pääsääntöisesti Eläketurvakeskus ei peri maksua eläkelaitoksille antamistaan palveluista. Pykälän 2 momentti tuli voimaan vuoden 2006 alusta ja säännös antaa Eläketurvakeskukselle mahdollisuuden harkintansa mukaan periä maksua palveluistaan. Pykälän perustelujen mukaan tällaisella palvelulla tarkoitetaan ensisijaisesti erityispalveluja, joita ovat esimerkiksi eläkelaitoksen tai työnantajan tilaama, erityisesti tilaajan tarpeisiin suunnattu koulutus tai muu palvelu. Kuitenkaan lainkohdassa tätä oikeutta ei ole rajattu vain erityispalveluihin.

Sosiaalivakuutuksessa vaihdetaan erittäin paljon tietoja eri viranomaisten kesken ja pääsääntöisesti laeissa on maininta siitä, että tiedot saa maksutta. Tietojen vaihdolle on ominaista se, että kyse on viranomaistoiminnassa tarvittavasta välttämättömästä tiedosta.

Valiokunnan näkemyksen mukaan silloin, kun on kyse viranomaiselle välttämättömän tiedon saamisesta, kyse ei voi olla Eläketurvakeskuksesta annetun lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetusta palvelusta. Työttömyysvakuutusrahasto tarvitsee tietoja lakisääteisen sosiaaliturvan toimeenpanoon, jolloin tietojen tulee olla maksuttomia eikä Eläketurvakeskus voi periä työttömyysvakuutusrahastolta maksua myöskään tietojen luovuttamisesta.