Perustelut

Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuuteen tehtävä korotus ei tuo lisärahaa kuntatalouteen. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosenttia vuodelle 2009 korotetaan 32,74 prosentista 34,64 prosenttiin, mikä tarkoittaa 303,7 miljoonan euron lisäystä. Käytännössä tästä summasta 374 miljoonaa on verotuksen keventämiseen liittyvää verotulomenetysten kompensaatiota, josta vähennetään 70,3 miljoonaa johtuen tehtävien siirrosta kunnilta valtiolle. Sen sijaan, että hallitus lisäisi valtionosuuksia sosiaali- ja terveystoimeen luodakseen edellytyksiä parantaa kuntien palveluita, se tekee korotukset vain kompensoidakseen budjetin sisäisiä muutoksia.

Hallituksen budjettiesityksessä mainitaan tavoite sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisestä mm. ikäihmisten palvelujen laatusuositusten ja palvelutarpeen arvioinnin ikärajan osalta sekä vammaislainsäädännön uudistamisen osalta, mutta näihin tarkoituksiin ei varata riittävästi rahaa.

Katsomme, että kunnat tarvitsevat valtiolta vahvempaa tukea sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoittamiseksi. Kunnissa on haastavia ja jatkuvasti kasvavia palvelutarpeita, velvoitteita ja laatuvaatimuksia, joihin on vastattava paitsi kuntarakenteen uudistuksella, myös uudistamalla palveluiden tuottamistapoja ja purkamalla hallinnollisia esteitä. Tämän ohella kunnat tarvitsevat kipeästi lisärahoitusta perusterveydenhuollon ja vanhustenhuollon sekä lapsiperheiden palveluiden vahvistamiseen, vammaisten palvelutarjontaan (mm. henkilökohtaisen avustajapalvelun parantamiseen), mielenterveyspalveluihin, omaishoitajien palveluihin ja päihdepalveluihin. Sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaskunnan että henkilöstön hyvinvointi edellyttävät, että myös riittävä määrä työntekijöitä turvataan näissä palveluissa.

Sosialidemokraatit esittävät hallituksen esityksen mukaisten muutosten lisäksi 450 miljoonan euron korotusta kuntien valtionosuuksiin niin, että tämä aidosti uusi lisäraha kanavoituu kunnissa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen parantamiseen. Tästä summasta on osoitettava erillistä lisärahoitusta kouluterveydenhuollon palveluiden parantamiseen. Yhden prosenttiyksikön vastatessa noin 150 miljoonaa euroa esitämme kuntien osuudeksi kustannuksista 62,36 prosenttia ja valtion osuudeksi 37,64 prosenttia.

Perustelut

Ehdotin vasemmistoliiton vuoden 2009 talousarviolinjausten mukaisesti, että kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin tehdään noin 600 miljoonan euron nettokorotus, mikä merkitsee 4,2 prosenttiyksikön lisäkorotusta hallituksen esitykseen nähden.

Ehdotamme vuoden 2009 sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentiksi 38,84. Tällöin vastaavasti kuntien osuus mainituista kustannuksista alenee 67,26 prosentista 61,16 prosenttiin. Korotus on laskettu sosiaali- ja terveysministeriöstä saadun tiedon mukaan siten, että yhden prosenttiyksikön korotus sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosenttiin merkitsee noin 150 miljoonan euron määrärahan korotusta.

Lakiesityksen perustelujen mukaan valtion veronkevennykset leikkaavat kuntien taloudesta vuonna 2009 noin 374 miljoonaa euroa. Valiokunnan mietinnössä sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosentin korottaminen 1,9 prosenttiyksiköllä tasolle 34,64 prosenttia on riittämätön turvaamaan kunnallisten palvelujen kehittämisen. Mutta sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä ehdotettu valtionosuuskorotus (1,9 prosenttiyksikön korotus vuoden 2008 talousarvioon) ei riitä myöskään kattamaan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia eikä verotulomenetyksiä eli nykyisen korvaustason säilyttämistä vuonna 2009.

Kuntien tuottamat, julkisin varoin rahoitetut sosiaali- ja terveyspalvelut tarjoavat kaikille suomalaisille tuloista ja varallisuudesta riippumatta mahdollisuuden saada riittävää apua ja tukea sitä tarvitessaan. Näin kunnalliset peruspalvelut muodostavat keskeisimmän julkisen vallan tasa-arvotyökalun. Kunnat eivät kuitenkaan pysty tuottamaan näitä palveluita ilman riittävää rahoitusta.

Kuntien keskeisin rahoituslähde on kunnallisvero, mutta valtionosuuksien merkitys on huomattava. Viime vuosina useimpien kuntien talous on merkittävästi heikentynyt. Keskeinen syy tähän on ollut se, että valtio on antanut kunnille lainsäädännöllään enenevästi lisää tehtäviä, mutta ei vastaavasti riittäviä valtionosuuksia. Tämän seurauksena kunnat ovat joutuneet vähentämään tarjoamiensa palvelujen määrää ja heikentämään niiden laatua. Tämä puolestaan on seurauksellisesti aiheuttanut yhteiskunnallisen ja taloudellisen tasa-arvokehityksen heikkenemistä, koska kuntien palvelujen heikkeneminen heikentää eniten heikompiosaisten mahdollisuuksia saada tarvitsemiaan peruspalveluita. Tämä kehitys on johtamassa huolestuttaviin ilmiöihin, joista vakavimpina esimerkkeinä ovat sosiaalis-taloudellisten terveyserojen kasvu ja nuorten mielenterveysongelmien kasvu kaikkine vakavine seurausvaikutuksineen.

Tämän kehityksen pysäyttämiseksi kunnat tarvitsevat lisää voimavaroja palvelutuotantoonsa. Vuoden 2009 valtion talousarvio ei tähän vaatimukseen riittävästi vastaa.