Perustelut

Yleistä

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 8 §:n mukaan kustannukset, jotka aiheutuvat lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvistä selvityksistä sekä oikeuspsykiatrisista selvityksistä siirretään valtion rahoitettaviksi. Hallituksen esityksellä toteutetaan mainittu rahoituksen siirto. Valiokunta pitää lakiehdotusta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa sen hyväksymistä täsmennettynä.

Lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen esitutkinta tehdään, kuten muitakin rikoksia selvitettäessä, poliisin tutkinnanjohtajan johdolla ja ohjauksessa. Poliisi on kouluttanut henkilöstöään lasten haastattelemisessa, ja mahdollisuuksien mukaan lasten kuuleminen on keskitetty tämän koulutuksen saaneille. Esitutkintavaiheessa poliisi turvautuu aiempaa useammin myös sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilöstön asiantuntemukseen. Poliisin virka-apupyyntö voi koskea erilaisia rajoitettuja kysymyksiä, joita voivat olla lapsen haastattelu, lapsen traumatisoitumisen arviointi tai lapsen muu lääketieteellinen tutkimus.

Lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen selvittäminen edellyttää useissa tapauksissa lapsen iän ja kehitystason, psyykkisen kehityksen ja lapsen edun huomioivaa erityisosaamista. Sosiaali- ja terveydenhuollossa tehtävän tutkimuksen tavoitteena on saada lapselta mahdollisimman luotettava kertomus tapahtuneesta lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen ja tallentaa tämä kertomus tulevaa syyteharkintaa ja oikeusprosessia varten. Lastenpsykiatrinen tai nuorisopsykiatrinen ja psykologinen asiantuntemus on lapsen kuulemisen toteuttamiseksi usein välttämätöntä.

Lain soveltamisala

Ehdotetun 1 §:n mukaan laissa säädetään terveydenhuollossa tehtävästä tutkimuksesta lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn selvittämiseksi ja haitan arvioimiseksi. Lainkohdan yksityiskohtaisten perustelujen mukaan tutkimuksella tarkoitetaan mahdollisen seksuaalirikoksen selvittämiseksi ja haitan arvioimiseksi tehtäviä tutkimuksia ja selvityksiä. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rikosnimike, jota käytetään rikoslain 20 luvun 6 ja 7 §:ssä. Myös muut rikoslain 20 luvun seksuaalirikokset voivat kohdistua lapseen (esimerkiksi 1 ja 2 §:n mukaiset raiskausrikokset tai 5 §:n mukainen seksuaalinen hyväksikäyttö).

Lain soveltamisalaa koskeva muotoilu on saadun selvityksen mukaan laaja, jotta se mahdollistaisi kyseisten asiantuntijapalvelujen tarjoamisen lapseen kohdistuneen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämiseen riippumatta siitä, millä rikosnimikkeellä asiaa tutkitaan tai missä vaiheessa asian selvittäminen on poliisissa. Valiokunta toteaa, että ehdotettu rikosnimikkeen käyttö lain soveltamisalasäännöksessä voi johtaa lainkohdan liian suppeaan tulkintaan. Valiokunta ehdottaa, että 1 § ja lain nimike täsmennetään lakiehdotuksen tarkoituksen mukaisesti koskemaan lapseen kohdistuneiden seksuaalirikosten selvittämistä.

Poliisi pyytää käytännössä sosiaali- ja terveydenhuollon virka-apua myös lapseen kohdistuvien muiden rikosten selvittämisen yhteydessä. Esimerkiksi lapsiin kohdistuvia pahoinpitelyrikoksen epäilyjä on määrällisesti huomattavasti enemmän kuin seksuaalirikosten epäilyjä. Valiokunta toteaa, että jatkossa on syytä tarkemmin selvittää lapseen kohdistuvien muiden rikosten sosiaali- ja terveydenhuollossa tehtävien tutkimusten järjestämistapaa ja rahoitusta.

Muista maista on saatu myönteisiä kokemuksia niin kutsutusta Lastentalo-toimintamallista lapsiin kohdistuvien väkivalta- ja seksuaalirikosten tutkimisessa ja kohteeksi joutuneiden lasten kokonaisvaltaisessa auttamisessa. Mallin tarkoituksena on turvata lapsen tukeminen ja tapahtuman tutkinta mahdollisimman pitkälle lapsen edun mukaisesti samassa paikassa eri alojen viranomaisten yhteistyönä. Mallin kehittäminen on kirjattu valtioneuvoston hyväksymään sisäisen turvallisuuden ohjelmaan, ja sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut asiantuntijatyöryhmän selvittämään toiminnan kehittämistä.

Ikärajat

Ehdotetun 1 §:n 2 momentin mukaan tutkimus voisi kohdistua tutkimuksen alkaessa alle 16-vuotiaaseen lapseen ja erityisestä syystä jo 16 vuotta täyttäneeseen lapseen, mutta ei kuitenkaan enää 18 vuotta täyttäneeseen nuoreen. Erityisenä perusteena sille, että terveydenhuollon henkilöstön asiantuntemusta tarvitaan 16 vuotta täyttäneen lapsen esitutkinnassa, voi olla lapsen kehitysvamma tai muut psyykkisen kasvun ja kehityksen ongelmat tai psyykkinen sairaus. Ikärajat perustuvat siihen, että poliisi tarvitsee lapsen ja nuoren kehitykseen liittyvää erityisasiantuntemusta ja että tarve on suurin alle kouluikäisten lasten kohdalla. Tutkimuksia tekevän ammattitaitoisen henkilöstön määrän rajallisuuden vuoksi ei tutkimuksia voida nopeasti lisätä nykyisestä. Ikäraja ei kuitenkaan ole ehdoton, vaan siitä voidaan erityisestä syystä poiketa. Valiokunta pitää ehdotuksen mukaista ikärajaa perusteltuna.

Tutkimusten käynnistäminen

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tutkimusyksiköiden välillä on merkittäviä eroja tehtyjen tutkimusten määrissä ja niiden kestossa. Selvityksen mukaan pääosin tutkimukset saadaan tehtyä alle kolmessa kuukaudessa, joskin osa syystä tai toisesta kestää jopa lähes vuoden. Erot voivat johtua tehtävien tutkimusten laajuudesta, kysynnän määrästä ja henkilöstön saatavuudesta, mutta myös eri yksiköissä noudatettavista menettelyistä. Valiokunta pitää tutkimusten luotettavuuden ja tutkittavien lasten edun kannalta välttämättömänä, että tutkimusten aloittamiseen kuluva aika on mahdollisimman lyhyt. Valiokunta katsoo, että lakiehdotuksen mukaista tutkimusten käynnistymistä ilman aiheetonta viivytystä tulee seurata ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin odotusaikojen lyhentämiseksi. Tutkimusten aloittamista voidaan osaltaan nopeuttaa tutkimuksiin osallistuvien henkilöiden täydennyskoulutuksella, joka on tärkeää sekä pätevän henkilöstön saatavuuden että tutkimusten laadun kehittämisen kannalta. Myös eri ammattihenkilöryhmien yhteistä täydennyskoulutusta on tarpeen järjestää.

Sopimus palvelujen tuottamisesta

Lääninhallitus ja sairaanhoitopiiri tekevät ehdotetun 5 §:n mukaan sopimuksen palvelujen tuottamisesta. Hallintovaliokunta on lausunnossaan korostanut poliisin kuulemista sopimusta valmisteltaessa ja todennut, että käytännössä poliisin mahdollisuus vaikuttaa sopimukseen voitaisiin turvata parhaiten, jos se olisi asiassa yhtenä sopijapuolena. Lääninhallituksessa sopimusten valmistelu on sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsityksen mukaan aiheellista järjestää siten, että lääninhallituksen poliisiosasto on valmistelussa mukana. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että tutkimusten suorittamista koskevan sopimuksen valmistelun yhteydessä kuullaan ehdotetun 5 §:n mukaisesti poliisin ja syyttäjälaitoksen edustajia, jotta eri osapuolten tarpeet voidaan ottaa riittävästi huomioon.

Tiedon luovuttaminen tutkimusyksikölle

Tutkimusyksiköllä on 4 §:n 1 momentin mukaan oikeus salassapitosäännösten estämättä saada poliisilta, syyttäjältä ja tuomioistuimelta kyseiseen tapaukseen liittyvät asiakirjat siltä osin, kuin ne ovat tarpeen tutkimuksen tekemiseksi. Perustuslakivaliokunta on pitänyt tällaisen sääntelyn yhteydessä asianmukaisena, että viranomaisen tiedonsaantioikeus ulotetaan vain sen tehtävien kannalta välttämättömiin tietoihin (esim. PeVL 45/2004 vp). Säännöksen perusteluissa todetaan, että ehdotettu tiedonsaantioikeus koskisi vain sellaisia asiakirjoja, jotka ovat välttämättömiä tutkimuksen kannalta. Valiokunta ehdottaa 4 §:n 1 momentin täsmentämistä perustelujen mukaiseksi.