Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Esitys merkitsee parannusta Suomessa asu-vien maahanmuuttajien asemaan, koska esitykseen sisältyvillä ehdotuksilla järjestetään maahanmuuttajien vanhuuden ja työkyvyttömyyden aikainen toimeentulo oman etuusjärjestelmän kautta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on mietinnössään StVM 23/2000 vp nimenomaisesti edellyttänyt, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin erityisesti eläkeikäisten paluumuuttajien toimeentulon turvaamiseksi muiden etuusjärjestelmien kuin toimeentulotuen kautta. Tältä osin esitys täyttää eduskunnan edellyttämän järjestelyn.

Erityistuki turvaa toimeentulon vanhuuden tai työkyvyttömyyden ajalta sellaiselle maahanmuuttajalle, joka muutoin olisi jatkuvasti toimeentulotuen tarpeessa. Ikääntyneet maahanmuuttajat välttyvät näin jatkuvalta asioimiselta kuntien sosiaalitoimistoissa, koska tukea ei tarvitse hakea kuukausittain uudelleen. Erityistuen myöntää Kansaneläkelaitos, joka tarkistaa tuen määrän vuodeksi kerrallaan. Erityistuen saaminen ei kuitenkaan sulje pois tuen saajan oikeutta toimeentulotukeen.

Ulkoasiainvaliokunta on inkeriläisten maahanmuuttoa koskevasta selonteosta antamassaan lausunnossa 17.12.1999 pitänyt tärkeänä, että inkerinsuomalaisten eläkeläisten toimeentulo järjestetään vähimmäiseläketasoisesti. Täysimääräinen erityistuki vastaa tasoltaan vähimmäiseläketasoista toimeentuloturvaa. Erityistuki poikkeaa kuitenkin määräytymisperusteiltaan keskeisiltä osin kansaneläkkeestä.

Erityistuki on sosiaalihuoltoon kuuluva tarveharkintainen etuus, jonka edellytyksenä on, että hakija muutoin olisi jatkuvasti toimeentulotuen tarpeessa. Erityistuen määrä ei ole riippuvainen Suomessa asutun ajan pituudesta vaan täysimääräisen erityistuen voisi saada viiden Suomessa asutun vuoden jälkeen, kun täyden kansaneläkkeen saa vasta 40 vuoden asumisajan perusteella. Erityistuen määrään vaikuttavat lähes kaikki saajan käytettävissä olevat jatkuvat tulot. Myös puolison tulot sekä hakijan ja puolison omaisuus vaikuttavat erityistuen määrään. Kansaneläkkeissä sen sijaan otetaan tuloina huomioon ainoastaan työeläkkeet ja muut vastaavat eläkkeet ja korvaukset tietyn euromäärän ylittymisen jälkeen. Omaisuudella ei ole vaikutusta kansaneläkkeeseen. Erityistuki poikkeaa kansaneläkkeestä myös muun muassa takautuvan maksamisen, sallitun ulkomailla oleskeluajan, sekä muiden etuuksien hakemista koskevan velvollisuuden suhteen. Näiltä osin erityistuen saamista koskevat edellytykset ovat kansaneläkkeeseen verrattuna tiukemmat.

Valiokunta kiinnittää huomiota eräisiin erityistuen toimeenpanoon liittyviin kysymyksiin. Erityistuen toimeenpano edellyttää hakijalta monenlaisten selvitysten antamista Kansaneläkelaitokselle ja myös Kansaneläkelaitokselta erilaisten tietojen hankkimista. Muun muassa ulkomailta maksettavan työeläkkeen ja ulkomailla olevan omaisuuden osalta selvittäminen voi olla toimeenpanijalle hankalaa. Myös etuudensaajan ulkomailla oleskelu, jolla saattaa olla vaikutus tuen määrään, on käytännössä hankalasti selvitettävissä. Vaikka Kansaneläkelaitoksen toimeenpanemissa etuusjärjestelmissä jo nykyisellään joudutaan hankkimaan vastaavanlaista selvitystä, toteaa valiokunta, että etuuteen vaikuttavien monien selvitysten hankkiminen hankaloittaa käytännössä etuusasioiden ratkaisua ja toimeenpanossa mahdollisesti esiintyviä ongelmia tulee seurata.