Valtioneuvosto tarkentaa U-jatkokirjelmässä UJ 33/2025—U 13/2025 kantojaan Omnibus I -paketin kestävyysraportointiin ja yritysvastuuseen liittyviin muutosehdotuksiin. U-jatkokirjelmässä todetaan, että neuvosto hyväksyi yleisnäkemyksen 23.6.2025 ja Euroopan parlamentti neuvottelukantansa täysistunnossa13.11.2025. U-jatkokirjelmä olisi ollut hyvä tuoda eduskuntaan välittömästi Euroopan parlamentin hyväksyttyä neuvottelukantansa, jotta asian käsittelylle eduskunnassa olisi jäänyt riittävästi aikaa. Suuri valiokunta linjaa eduskunnan kannasta U-jatkokirjelmään vasta sen jälkeen, kun kolmikantaneuvottelut neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission välillä 8.12.2025 on jo käyty.
Tämä eriävä mielipide pohjautuu asiasta aiemmin suuren valiokunnan lausuntoon jätettyyn eriävään mielipiteeseen (SuVL 1/2025 vp—U 13/2025 vp eriävä mielipide 1).
Omnibus I -paketilla muutetaan aiemmin hyväksyttyä lainsäädäntöä liittyen kestävyysraportointiin, yritysvastuuseen ja hiilirajamekanismiin. Perusteluna Omnibus I -paketille on tavoite vähentää yritysten hallinnollista taakkaa. On kuitenkin riskinä, että hallinnollinen taakka lisääntyy niiden yritysten osalta, jotka muutenkin tekevät vastuullisuustyötä koko toimitusketjussa, sillä tietojen saaminen ja seuranta ja valvonta vaikeutuvat.
Lainsäädännön yksinkertaistaminen ja yritysten hallinnollisen taakan vähentäminen ovat kannatettavia tavoitteita, mutta ehdotetut muutokset vesittävät lainsäädännön alkuperäistä tavoitetta ihmisoikeus- ja ympäristöriskien tarkastelusta koko toimintaketjun osalta. Hallinnollisen taakan vähentämisen sijaan näin radikaali vesittäminen romuttaa järjestelmän, johon vastuullisimmat yritykset ovat jo valmistautuneet.
Yritysvastuusääntely hyväksyttiin viime parlamenttikauden lopulla ja yritysvastuudirektiivi astui voimaan heinäkuussa 2024. Direktiivi asettaa suurille yrityksille velvollisuuden ottaa ihmisoikeudet ja ympäristö huomioon koko toimitusketjun osalta ja perustuu YK:n ja OECD:n vastuullisuusstandardeihin.
Suomi, toimiessaan vuonna 2019 EU-puheenjohtajamaana, oli aktiivinen yritysvastuun saattamisessa EU-agendalle. Euroopan laajuinen yritysvastuusääntely on suomalaisten yritysten etu ja toive. Suomen ei nyt pidä hyväksyä heikennyksiä yritysvastuusääntelyyn.
Yritysvastuu ja kestävyysraportointi ovat suomalaisten yritysten suhteellinen kilpailuetu, joka nyt menetetään, kun hyvitetään niitä maita ja yrityksiä, jotka eivät toimeenpanneet direktiiviä säädetyssä ajassa.
Suomen ei pidä hyväksyä kestävyysraportoinnin ja yritysvastuudirektiivin soveltamisalan kaventamista nykyisestä soveltamisrajoja korottamalla. Komissio ei ole ehdotuksessaan muuttanut yritysvastuudirektiivin soveltamisalaa (1 000 henkilöä ja 450 miljoonan euron liikevaihto). Kuitenkin neuvosto yleisnäkemyksessään ja parlamentti neuvottelukannassaan ehdottavat soveltamisrajan korottamista 5 000 työntekijään ja 1,5 miljardin euron nettoliikevaihtoon.
Voimassa olevan sääntelyn piiriin kuuluu kestävyysraportointidirektiivin osalta Suomessa noin 1300 yritystä ja yritysvastuudirektiivin osalta noin 130 yritystä. Neuvoston ja parlamentin kannan mukaisesti yritysten määrä laskisi kestävyysraportoinnin osalta noin 130 tai 90 yritykseen ja yritysvastuudirektiivin osalta noin 30 yritykseen.
Nykylainsäädännön mukainen riskiperustaisuus on säilytettävä eikä huolellisuusvelvoitetta tule rajata pääsääntöisesti vain yritysten omaan ja tytäryhtiöiden toimintaan sekä suoriin liikekumppaneihin (nk. 1 porras). Rajaaminen tarkoittaisi sitä, että huolellisuusvelvoiteraportointi tapahtuisi tasolla, jossa on vähemmän riskejä ihmisoikeusloukkauksista ja ympäristövahingoista, koska riskikohteet ovat yleensä toimitusketjujen loppupäässä. Huolellisuusvelvoitteen rajaaminen ei myöskään olisi linjassa kansainvälisten standardien kanssa riskiperusteisuudesta.
Talousvaliokunta tuo esille lausunnossaan TaVL 49/2025 vp U 13/2025 vp raportointivelvollisten yritysten raja-arvojen nostaminen vähentää rahoittajille ja sijoittajille saatavilla olevia tietoja yritysten kestävyydestä ja kestävyysseikkoihin liittyvistä taloudellisista riskeistä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että ehdotetulla Omnibus I -sääntelyllä rajoitettaisiin tosiasiallisesti mm. luottolaitosten ja muiden finanssialan yritysten mahdollisuutta saada kestävyystietoja pk-yrityksiltä. Talousvaliokunta huomioi, että nyt tarkasteltava sääntely voi aiheuttaa tarpeen tarkastella uudelleen myös finanssialaa koskevia velvoitteita.
Tiedonantovelvoitetta ja yritysten mahdollisuutta pyytää tietoja liikekumppaneilta ei pidä heikentää nykylainsäädännöstä. EU-laajuinen vahingonkorvaussääntely tulee säilyttää. Sen poistaminen voisi johtaa vaihteleviin järjestelmiin EU-maiden välillä vaikuttaen uhrien oikeussuojaan.
Ilmastosiirtymäsuunnitelma tulee säilyttää
Voimassa oleva yritysvastuudirektiivi velvoittaa yrityksiä laatimaan ja toteuttamaan ilmastonmuutoksen hillintää edistävän siirtymäsuunnitelman. Tätä (yritysvastuudirektiivin artiklaa 22) ei tule poistaa. On tärkeää, että velvoite siirtymäsuunnitelman toteuttamisesta säilyy, koska selkeän toteuttamisvelvoitteen puuttuminen heikentäisi EU:n ilmastotavoitteiden toteuttamista. Ilmastotoimien edistäminen EU-tasolla on myös tärkeä unionin kilpailukyvyn kannalta osana vihreää siirtymää maailmanlaajuisesti.
Mikäli osana neuvotteluja luovutaan kokonaan yrityksiä velvoittavista ilmastosiirtymäsuunnitelmista, kasvaa julkisen sektorin vastuu ja kustannukset entisestään.
Lopuksi
Globaalien ihmisoikeus- ja ympäristöongelmien ratkaiseminen vaatii johdonmukaista ja ennakoivaa säätelyä. Se on tärkeää myös yritysten liiketoimintaympäristön vakauden ja investointien näkökulmasta. Jatkoneuvotteluissa tulisi keskittyä löytämään muita ratkaisuja yritysten hallinnollisen taakan vähentämiseksi ja pitää kiinni voimassa olevan yritysvastuusääntelyn tavoitteista ja vaikuttavuudesta