VALTIONEUVOSTON JATKOKIRJELMÄ
Ehdotus
Komissio julkaisi 5.2.2020 tiedonannon, joka käynnisti säännönmukaisen arvion talouspolitiikan koordinaatiokehikon toiminnasta. Keskustelut kuitenkin keskeytyivät keväällä 2020 koronakriisiin. Komissio käynnisti keskustelut uudelleen julkaisemalla 19.10.2021 tiedonannon, jossa vedetään yhteen koronakriisin taloudellisia vaikutuksia ja kriisin opetuksia sekä tämän vaikutuksia talouspolitiikan koordinaatioon. Tiedonanto käynnisti jäsenmaiden väliset keskustelut, joiden tarkoituksena on luoda eri osapuolten välille yhteisymmärrystä tulevan koordinaatiokehikon sisällöstä. Keskustelua on käyty kevään 2022 aikana erityisesti euroryhmässä ja sen alaisissa työryhmissä. Lisäksi komissiolla oli loppuvuonna 2021 julkinen konsultaatio, johon liittyvät kysymykset esitettiin tiedonannossa.
Komissio julkaisi maaliskuun 2022 alussa vuoden 2023 finanssipolitiikkaa koskevaa ohjausta käsitelleen tiedonannon. Se sisälsi alustavia havaintoja siitä, mistä elementeistä konsensus sääntökehikon uudistamisessa voisi löytyä tähän mennessä jäsenmaiden välillä käydyn keskustelun perusteella:
- Velkakestävyyden turvaaminen ja kestävän kasvun edistäminen investointien ja uudistusten avulla
- Enemmän huomiota keskipitkän aikavälin finanssipoliittiseen seurantaan
- Mahdollisten kokemusten hyödyntäminen elpymis- ja palautumistukivälineen (RRF) rakenteesta, hallinnoinnista ja toimeenpanosta
- Sääntökehikon yksinkertaistaminen, vahvempi kansallinen omistajuus ja parempi toimeenpanon seuranta
Jäsenmaiden välisten keskustelujen odotetaan jatkuvan kevään 2022 ja mahdollisista lainsäädäntömuutoksista keskusteltaisiin syksyllä 2022.
Komission tiedonanto
Komissio toteaa, että sen vuonna 2020 viestimät päähaasteet ovat nyt entistäkin ajankohtaisempia, sillä pandemia on muuttanut talouden olosuhteita, minkä lisäksi on tärkeää edistää vihreää ja digitaalista siirtymää:
1) Jäsenmaiden julkiset velkasuhteet ovat kasvaneet entisestään
2) Julkisten investointien tulisi säilyä korkealla tasolla lähitulevaisuudessa
3) Suhdanteita tasaavat finanssipoliittiset sekä EU-tason politiikkatoimet ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi välineiksi kriisin negatiivisten vaikutusten heikentämisessä
4) Tehdyt politiikkatoimet ovat korostaneet koordinoidun politiikan merkitystä sekä EU- ja jäsenvaltiotason toimien yhteisvaikutuksen kehittämistä.
5) Nopeassa tahdissa muuttuvat taloudelliset olot ovat osoittaneet, että havaitsemattomien muuttujien käyttäminen finanssipoliittisissa säännöissä tuottaa haasteita ja osa säännöistä ei sovi nopeasti muuttuviin olosuhteisiin.
6) Useat kriisiä edeltäneet makrotaloudelliset epätasapainot ovat kasvaneet ja samalla on syntynyt uusia. Oikea-aikainen reagoiminen on noussut entistäkin tärkeämmäksi.
EU:n finanssipoliittisten sääntöjen tulevaisuus
Komissio toteaa, että EU:n finanssipoliittisissa säännöissä tärkein haaste on (osan) jäsenvaltioista korkeiden julkisten velkatasojen supistaminen kestävällä ja kasvuystävällisellä tavalla. Taloudellisten olojen sen salliessa jäsenvaltioiden tulisi velkatasoissa pyrkiä palaamaan supistuvalle kasvu-uralle ja tässä vahva talouden elpyminen on avainasemassa. Julkiset investoinnit ovat siinä olennaisen tärkeitä ja niitä tuetaan väliaikaisesti elpymis- ja palautumistukivälineellä (Recovery and Resilience Facility, RRF).
Komissio toteaa myös, että koordinoidun politiikan tuottama vakauttava vaikutus on ollut elintärkeää EU-alueelle kohdistuvan negatiivisen shokin heikentämisessä. Yleinen poikkeuslauseke mahdollisti koordinoidun finanssipoliittisen vastauksen kriisiin. Komissio huomauttaa, että finanssipoliittinen elvyttäminen vaikeina aikoina vaatii myös finanssipoliittisen puskurin rakentamisen parempina aikoina.
Komission tulkinnan mukaan sääntökehikon yksinkertaistaminen vaatii erityisesti voimakkaampaa jäsenvaltioiden vastuuta sekä parempaa toimeenpanoa.
Makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn tulevaisuus
Komissio toteaa, että makrotaloudellisten epätasapainojen estäminen ja korjaaminen parantavat jäsenmaiden kykyä vastata talouden shokkeihin ja tukevat taloudellista konvergenssia. Epätasapainoihin reagointi auttaa jäsenmaiden palautumista kriisistä ja vahvistaa pitkän aikavälin kasvua.
Vaikka menettely on lisännyt tietoutta makrotalouden epätasapainoista, se ei ole johtanut uudistuksiin jäsenmaissa, joissa on pysyviä epätasapainoja. Monenvälinen vuoropuhelu lisää kansallista sitoutumista poliittisiin toimiin, joita tarvitaan vastatessa tunnistettuihin heikkouksiin. Liiallista epätasapainoa koskevaa menettelyä ei ole koskaan käynnistetty yhdessäkään jäsenmaassa, joten komissio katsoo, että kaikkia makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn osia ei ole käytetty.
MIP:n ja vakaus- ja kasvusopimuksen yhteensovittamista ei ole aina hyödynnetty valvontakehikossa. Komission tulkinnan mukaan saattaisi olla mahdollista yhdistää toimia liittyen epätasapainoihin, mahdollisiin taloudellisiin kasvuhaasteisiin sekä julkisen velan riskeihin. Lisäksi komissio toteaa, että MIP ei toistaiseksi huomioi talouden uusia haasteita liittyen ilmastonmuutokseen sekä muihin ympäristötekijöihin.
Elpymis- ja palautumistukivälineestä opitut asiat
Komissio korostaa, että onnistuneesta finanssipoliittisesta koordinaatiosta sekä elpymis- ja palautumisvälineestä tulisi kerätä oppia tulevaisuutta varten ja hyödyntää sitä uutta finanssipoliittista kehikkoa suunniteltaessa. EU-tasolta lähtenyt aloite oli muodostaa suuren mittakaavan väline, jossa jäsenvaltiot saivat itse suunnitella maakohtaisia uudistuksia ja investointeja.
Komissio nostaa esille, että tämänkaltaisella välineellä on mahdollista kasvattaa jäsenvaltioiden kansallista omistajuutta uudistuksista ja investoinneista, mikä voi edistää toimeenpanoa. Komissio korostaa myös läpinäkyvän arviointi- ja valvontajärjestelmän ja siitä seuraavan molemminpuolisen luottamuksen merkitystä RRF:n toimeenpanossa. RRF:n avulla voidaan yhtäaikaisesti saavuttaa EU-tasolla laajamittaisia edistysaskeleita määritellyille alueille, kuten vihreä siirtymä ja digitalisaatio, ja vastata jäsenvaltiokohtaisiin haasteisiin.
Vihreän siirtymän ja digitaalisen muutoksen tukeminen
Tiedonannossa arvioidaan, että kaksoissiirtymän (vihreä ja digitaalinen) toteuttaminen edellyttäisi 650 miljardin euron vuosittaista lisäystä yksityisiin ja julkisiin investointeihin vuoteen 2030 asti. Suurin osa lisäinvestoinneista, n. 80 % eli n. 520 miljardia, olisi kohdistettava vihreään siirtymään.
Ilmasto- ja energiapolitiikan osuus olisi komission arvioiden mukaan n. 60 % koko lisäyksestä eli n. 390 mrd. Tällä tavoiteltaisiin ennen kaikkea hiilestä irtautumista, mutta samalla vastattaisiin kasvavan talouden tarpeisiin liittyen energiansaantiin ja kuljetusalaan. Muiden ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi vaadittavien investointien osuus komission laskelmissa olisi 130 mrd. vuodessa. Kyseinen arvio sisältää mm. biodiversiteetin, luonnonvarojen hallintaan ja kiertotalouden tavoitteisiin liittyvät investointitarpeet.
Digitaalisen muutoksen osalta komissio arvioi lisäinvestointien tarpeeksi 125 mrd. vuodessa. Luvussa ovat mukana mm. viestintäverkkojen, digitaalisten taitojen kehittämisen sekä keskeisten digitaalisten teknologioiden vaatimat investoinnit, mutta ei julkisten palveluiden digitalisaatiota.
Valtioneuvoston kanta
Selvityksen mukaan Suomi suhtautuu avoimesti eri kysymysten ja vaihtoehtojen tutkimiseen EU-selonteon kannan mukaisesti. Suomi muodostaa täsmennetympiä kantoja EU:n talouspolitiikan koordinaatiojärjestelmän ja finanssipoliittisen säännöstön uudistamiseen konsultaatioiden ja niihin liittyvien keskustelujen perusteella valtioneuvoston jatkokirjelmissä keväällä 2022.
Suomen kantoja on linjattu valtioneuvoston EU-selonteossa:
Talous- ja finanssipolitiikka
Talous- ja rahaliitossa on ensisijaisen tärkeää, että vastuu talouspolitiikasta kuuluu jäsenvaltioille itselleen, perussopimusten mukaisesti. Tämän toteutuminen edellyttää, että jäsenmailla on aitoa talouspoliittista liikkumavaraa. Jäsenmaiden on kyettävä luomaan hyvinä aikoina itselleen liikkumavaraa huonoja aikoja varten. On tärkeää selvittää mahdollisuuksia monimutkaiseksi muodostuneen finanssipolitiikan sääntökehikon yksinkertaistamiseksi, perussopimuksia kuitenkaan avaamatta. Varsinkin jäsenvaltioiden velkakestävyyteen sekä vaihtotaseiden mahdollisiin epätasapainoihin on keskityttävä entistä painokkaammin. Rahapolitiikan ja finanssipolitiikan keskinäinen yhteensopivuus on yhä tärkeämpää. Velkajärjestelyjen hallitun toteuttamisen edellytyksiä tulisi parantaa euroalueella. Talouspolitiikan sääntökehikon on mahdollistettava suhdannetilanteeseen nähden oikeinmitoitetun finanssipolitiikan harjoittaminen, mikä tulee ottaa huomioon, mikäli finanssipoliittista sopimusta ja sen roolia uudelleen tarkastellaan.
EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen säännöt on luotu hillitsemään riskiä jäsenvaltioiden ylivelkaantumiselle ja siten ennaltaehkäisemään osaltaan rahapoliittisen itsenäisyyden rapautumista.
Ohjausjakso ja vihreä kasvu
Jäsenvaltioiden talouspolitiikan koordinoinnissa eurooppalainen ohjausjakso on keskeinen. Eurooppalainen ohjausjakso on ensisijainen väline maiden välisten erojen tasaamiseksi, työllisyyden sekä sosiaalisen koheesion edistämiseksi ja euroalueen vakauden ylläpitämiseksi. Suomi tukee YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (Agenda 2030) huomioimista osana eurooppalaista ohjausjaksoa ja pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan ohjausjakson toiminnan tasapainoiseen kehittämiseen niin, että se lähtökohtaisesti keskittyy talouspolitiikan koordinaatioon, mutta huomioi paremmin taloudellisten, sosiaalisten, työllisyys ja ympäristötoimenpiteiden ja -politiikkojen vaikutukset toisiinsa sekä edistää ekologista jälleenrakentamista. Osana talouspolitiikan ohjausjaksoon liittyvää valmistelua käydään tiivistä vuoropuhelua eri tahojen, kuten työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Prosessi ei kuitenkaan saisi kokonaisuutena ylikuormittua.
Suomen tavoitteena on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä Euroopan unioni. EU on sitoutunut Pariisin ilmastosopimuksen ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (Agenda2030) toimeenpanoon. Covid-19-kriisi on korostanut tämän merkitystä. Tavoitteemme on unioni, joka on maailman kilpailukykyisin ja sosiaalisesti ehein ilmastoneutraali talous. Euroopan komission pyrkimys rakentaa vihreän kehityksen ohjelmalla (Green Deal) EU:sta oikeudenmukainen, hyvinvoiva ja ilmastoneutraali yhteiskunta vastaa hyvin Suomen tavoitteita.
Talouden elpymistä tukeva rahoitus vauhdittaa osaltaan siirtymistä uuteen vaiheeseen, jossa Euroopan talouskehitys ja kilpailukyvyn kehittyminen 2(12) ankkuroituvat vihreään kasvuun ja digitaalisen talouteen. Siirtymä tulee toteuttaa sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla ja Euroopan keskeiseen voimavaraan, vahvaan inhimilliseen pääomaan, nojaten. Suomen EU-politiikka lähtee siitä, että unionin toiminta tukee hyvinvointiyhteiskunnan kehittämistä ja kansalaisten hyvinvoinnin vahvistamista.
Elpymisväline ja muut kriisitoimet
Suomi korostaa, että covid-19-kriisin aiheuttamiin talousvaikutuksiin liittyvä elpymisväline on kertaluontoinen ja poikkeuksellinen kriisitoimi, jonka kesto ja käyttötarkoitus ovat selkeästi rajatut. Elpymisvälineen oikeusperusta on poikkeukselliseen kriisitilanteeseen vastaaminen. Elpymisväline toteutetaan EU:n perussopimus-, lainsäädäntö- ja toimielinkehikon sisällä, toimielinten välistä tasapainoa horjuttamatta. Suomi on hyväksynyt elpymisvälineen näillä reunaehdoilla. EU:n monivuotinen rahoituskehys on jatkossakin ensisijainen tapa rahoittaa unionin toimintaa.
Covid-19-kriisin yhteydessä perustettu työttömyysriskien lieventämisen tukiväline (SURE) on poikkeuksellinen ja kertaluonteinen ratkaisu akuuttiin kriisiin vastaamiseksi. Mikäli keskustelu uusista pysyvistä järjestelyistä nousee EU-tasolla, tulee siihen varautua huolella selvittämällä järjestelyjen tarvetta, hyötyjä ja riskejä. Pysyviä muutoksia EU:n talouspolitiikan rakenteisiin ei tulisi tehdä vastauksena akuuttiin kriisiin. Yhteistyötä suhdannepolitiikan paremmaksi hallitsemiseksi finanssipolitiikassa voidaan lisätä myös jäsenvaltioiden keskinäisellä, erikseen sovittavalla samansuuntaisella toiminnalla.
Keskusteltaessa tiedonannosta ja osana ennakkovaikuttamistyötä Suomi korostaa selonteon ohella seuraavia näkökohtia:
EU:n finanssipoliittiset säännöt on luotu hillitsemään riskiä jäsenvaltioiden ylivelkaantumiselle. Jatkossa voitaisiin esimerkiksi tutkia mahdollisuuksia kasvattaa laajempien velkakestävyysarvioiden roolia komission arvioissa jäsenmaiden julkisen talouden tilasta ja julkisen talouden menettelyissä. Velkakestävyyden arviointiin on erilaisia metodologioita, joiden soveltuvuutta tulee myös arvioida jatkokeskusteluissa.
Talous- ja rahaliitossa on ensisijaisen tärkeää, että vastuu talouspolitiikasta kuuluu jäsenvaltioille itselleen, perussopimusten mukaisesti. Vastuu kestävästä finanssipolitiikasta on jokaisella jäsenvaltiolla, ja sitoutumista julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä vahvistaviin sääntöihin tulisi kasvattaa. Tätä on syytä tukea yhteisellä julkisen talouden valvonnalla, jotta vältetään vakavat virheet jotka saattaisivat olla riski yksittäisen jäsenmaan tai koko EU-/euroalueen vakaudelle.
Talouspolitiikan koordinaatiokehikko, erityisesti finanssipolitiikan säännöt, on muodostunut monimutkaiseksi kokonaisuudeksi. On tärkeää selvittää mahdollisuuksia kehikon yksinkertaistamiseksi, perussopimuksia kuitenkaan avaamatta. Selvitystyö tulee aloittaa siitä, että katsotaan, kuinka paljon nykyinen lainsäädännön mukainen sääntökehikko joustaa. Myös taloudellisten seuraamusten, markkinoiden reagoimisen, ja positiivisten kannusteiden roolia tehokkaassa toimeenpanossa tulee arvioida jatkokeskusteluissa tarkasti peilaten niistä saatuihin kokemuksiin.
Talouspolitiikan sääntökehikon on mahdollistettava suhdannetilanteeseen nähden oikeinmitoitetun finanssipolitiikan harjoittaminen. Olisikin hyvä pohtia millaisia talouden indikaattoreita kehikossa käytetään ja miten niitä sovelletaan. Lisäksi tulee arvioida, miten yhteistyötä suhdannepolitiikan paremmaksi hallitsemiseksi finanssipolitiikassa voidaan lisätä jäsenvaltioiden keskinäisellä, erikseen sovittavalla samansuuntaisella toiminnalla.
EU:n ilmastotavoitteet vaativat laajamittaisia investointeja. Valtioneuvosto katsoo, että on syytä arvioida tarkasti vaihtoehtoja, joiden avulla tavoitteet on EU:n tasolla mahdollista saavuttaa. Nykyiset säännöt mahdollistavat mm. julkisten investointien huomioimisen arvioitaessa perussopimuksen alijäämä- ja velkakriteerin noudattamista ja lisäksi vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevässä osassa on investointilauseke, joka mahdollistaa poikkeamisen keskipitkän aikavälin tavoitteeseen johtavalta polulta.
Valtioneuvosto katsoo, että eurooppalainen ohjausjakso on ensisijainen väline makrotaloudellisten epätasapainojen poistamisessa ja uusien muodostumisen välttämisessä ja yleisesti jäsenvaltioiden talouspolitiikan koordinoinnissa. Ohjausjakson puitteissa seurataan makrotalouden kehitystä, edistystä maakohtaisten suositusten etenemisessä sekä makrotaloudellisten epätasapainojen kehitystä jäsenvaltioissa. Makrotalouden epätasapainoilla (kuten työttömyydellä, yksityisen sektorin velkaantumisella ja rahoitussektorin vastuilla) on yhteys julkisen talouden kestävyyteen. Makrotaloudellisten epätasapainojen huolellinen seuranta ja monenvälinen valvonta tulee varmistaa myös jatkossa. Jäsenvaltioiden velkakestävyyden lisäksi vaihtotaseiden mahdollisiin epätasapainoihin on keskityttävä entistä painokkaammin. Ohjausjakso ei kuitenkaan saa kokonaisuutena ylikuormittua.
Suomi korostaa, että covid-19-kriisin aiheuttamiin talousvaikutuksiin liittyvä elpymisväline on kertaluontoinen ja poikkeuksellinen kriisitoimi, jonka kesto ja käyttötarkoitus ovat selkeästi rajatut. Kertaluontoisen elpymisvälineen merkittävin osa, elpymis- ja palautumistukiväline, ohjaa jäsenmaita tekemään eurooppalaisella ohjausjaksolla tunnistettuja rakenteellisia uudistuksia ja investointeja. Koska välineen toimeenpano on vasta alkuvaiheessa, siihen sisältyvien kannusteiden vaikuttavuudesta uudistusten ja investointien toimeenpanoon ei ole vielä tietoa. Jatkokeskusteluissa voidaan tarkastella avoimesti tukivälineen käytäntöjä, toimivuutta ja vaikutuksia eri näkökulmista. Mikäli keskustelu uusista pysyvistä järjestelyistä nousee EU-tasolla, tulee siihen varautua huolella selvittämällä järjestelyjen tarvetta, hyötyjä ja riskejä. Pysyviä muutoksia EU:n talouspolitiikan rakenteisiin ei tulisi tehdä vastauksena akuuttiin kriisiin.
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Suuri valiokunta pitää talouspolitiikan sääntökehikon uudistamista tarpeellisena ja tärkeänä hankkeena. Tavoitteena tulisi olla sellainen säännöstö, joka on toimiva myös pidemmällä aikavälillä. Sääntökehikkoa ja muuta talouspoliittista koordinaatiota tulisi uudistaa siten, että se ohjaisi jäsenmaita aiempaa selkeämmin velkakestävyyteen. Samaan aikaan tulisi mahdollistaa jäsenmaiden tarvittavat investoinnit vihreän siirtymän toteuttamiseksi. Kehikon tulisi myös nykyistä paremmin mahdollistaa jäsenmaiden oikeinmitoitettu toiminta eri suhdannetilanteissa.
Suuren valiokunnan asiantuntijakuulemisten mukaan Venäjän sota Ukrainassa ei suoraan vaikuta siihen, mihin suuntaan talouspolitiikan sääntökehikkoa tulisi kehittää. Se vaikuttaa kuitenkin EU:n ja euroalueen talouskasvuun ja inflaatioon negatiivisesti tilanteessa, jossa pandemian vaikutuksista ollaan juuri toipumassa. Suuri valiokunta katsoo, että vallitsevan tilanteen vaikutukset on muutoinkin syytä huolella arvioida osana talouspolitiikan koordinaation uudistamisprosessia. Erilaisiin kriiseihin tulee jatkossa pyrkiä vastaamaan entistä paremmin myös talousalueena.
Sota ja sitä edeltänyt pandemia alleviivaavat tarvetta huolehtia julkistalouksien kestävyydestä ja riittävien puskurien luomisesta hyvinä aikoina, jotta ennakoimattomiin tilanteisiin voidaan reagoida paremmin. Samalla poikkeuksellisissa tilanteissa sääntöjen tulisi tarvittavalla tavalla joustaa, mutta ennalta sovitusti ja yhdenmukaisin kriteerein (SuVM 1/2021 vp, VaVL 1/2022 vp). Tarve vähentää Euroopan energiariippuvuutta Venäjästä tekee vihreän siirtymän ja fossiilisista polttoaineista luopumisen entistä tärkeämmäksi ja kiireellisemmäksi tehtäväksi. On myös huomioitava, että sota on aiheuttanut jäsenmaissa painetta lisätä muitakin julkisia investointitarpeita. Tämä koskee erityisesti puolustukseen liittyviä menopaineita. Uudistuksen valmistelussa on myös otettava huomioon huoltovarmuusnäkökohdat ja tarve vahvistaa Euroopan strategista autonomiaa.
Suuri valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin keskeisenä lähtökohtana sitä, että vastuu talouspoliittisista päätöksistä kuuluu jäsenmaille. On tärkeää, että säännöt ohjaavat jäsenmaita vastuulliseen finanssipolitiikkaan. Sääntöjen on aiempaa selvemmin ohjattava velkakestävyyteen sekä asteittaiseen ja pitkäjänteiseen julkisen velan sopeuttamiseen. Valiokunta pitää myös hyvänä valtioneuvoston linjausta, jonka mukaan jatkossa on tarpeen vahvistaa laajempien velkakestävyysarviointien roolia jäsenmaiden julkisen talouden tilaa koskevissa arvioissa (VaVL 1/2022 vp).
Suuri valiokunta katsoo, että jäsenmaiden sitoutumista finanssipoliittisten sääntöjen noudattamiseen tulisi vahvistaa. Tämä edellyttää sitä, että säännöt ovat uskottavia ja realistisia. Useat suuren valiokunnan kuulemista asiantuntijoista katsoivat, että olemassa oleva 60 %:n julkisen velan sääntö ja sääntö alentaa 60 % ylittävää velkaa viidellä prosentilla vuodessa (ns. 1/20 sääntö) ovat nykytilanteessa epärealistisia. Kuulemisissa tuotiin esiin, että jos pandemian vuoksi käyttöön otetun, julkisen sektorin velkasääntöjä koskevan poikkeuslausekkeen voimassaolo päättyisi suunnitellusti vuoden 2022 lopussa, jopa 14 jäsenmaata voisi joutua liiallisen alijäämän menettelyyn. Kuten valtiovarainvaliokunta ja talousvaliokunta lausunnoissaan (VaVL 1/2022 vp, TaVL 12/2022 vp) toteavat, jatkovalmisteluissa voitaisiin harkita 60 %:n yhtenäisen velkasäännön nostamista. Samalla voitaisiin luoda ja vahvistaa maakohtaiseen kestävään talouspolitiikkaan ohjaavia välineitä (TaVL 12/2022 vp).
Suuri valiokunta pitää myös tärkeänä arvioida sanktioiden toimivuutta. Sääntöjen toimeenpanoa on pyritty vahvistamaan mahdollisuudella asettaa sanktioita sääntöjä rikkoville jäsenmaille, mutta kynnys aidosti vaikuttavien sanktioiden asettamiseen on varsin korkealla. Sanktioiden uhka ei ole toiminut, ja sääntöjen toistuva rikkominen on heikentänyt niiden uskottavuutta. Vaihtoehtona sanktioiden asettamiselle on perusteltua arvioida mahdollisuuksia luoda positiivisia kannusteita niille maille, jotka noudattavat sääntöjä (VaVL 1/2022 vp).
Suuri valiokunta tukee valtioneuvoston näkemystä siitä, että sääntökehikkoa tulee yksinkertaistaa. Säännöt on laajasti koettu monimutkaisiksi ja tulkinnanvaraisiksi. Yksinkertaistaminen lisäisi myös sääntöjen läpinäkyvyyttä. Suuri valiokunta tukee valtioneuvoston näkemystä siitä, että talouspolitiikan sääntökehikon on mahdollistettava suhdannetilanteeseen nähden oikeinmitoitetun finanssipolitiikan harjoittaminen. Kuten valiokunta on aiemminkin todennut, sääntökehikon tulee kannustaa puskureiden luomiseen noususuhdanteissa ja sen ei tule rajoittaa liiaksi finanssipoliittista liikkumavaraa laskusuhdanteissa (SuVM 1/2021 vp). Suuren valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan yksi ongelma nykyisissä säännöissä on ollut se, että ne ovat toimineet myötäsyklisesti eli kärjistäen suhdannevaihteluita. Kuulemisissa tuotiin esiin muun muassa se, että rakenteellisen alijäämän seuraaminen on usein johtanut pikemminkin myötä- kuin vastasykliseen talouspolitiikkaan. Tämä johtuu erityisesti siitä, että arviot rakenteellisesta alijäämästä muuttuvat usein takautuvasti.
Valtiovarainvaliokunnan ja talousvaliokunnan lausuntojen mukaisesti yksi vaihtoehto sääntöjen kehittämisessä yksinkertaisempaan ja vastasyklisempään suuntaan voisi olla suuremman merkityksen antaminen julkisten menojen kasvua koskevalle menosäännölle. Menosääntö tukisi finanssipolitiikan mitoitusta, jonka reaaliaikainen arviointi voi olla etenkin suhdannekäänteissä vaikeaa (VaVL 1/2022 vp). Talousvaliokunnan mukaan menosääntö voisi yhdistää julkisten menojen suurimman sallitun kasvun nimellisen BKT:n ennustettuun kasvuun. Menotavoite ei kuitenkaan estäisi veronkorotuksilla rahoitettujen menojen lisäyksiä (TaVL 12/2022 vp).
Suuri valiokunta korostaa valtiovarainvaliokunnan tavoin myös eurooppalaisen ohjausjakson tärkeää merkitystä jäsenvaltioiden talouspolitiikan koordinoinnissa. Makrotaloudellisten epätasapainojen huolellinen seuranta ja monenvälinen valvonta tulee varmistaa myös jatkossa. On niin ikään perusteltua valtioneuvoston toteamalla tavalla kiinnittää aiempaa painokkaammin huomiota vaihtotaseiden epätasapainoihin (VaVL 1/2020 vp).
Julkisten talouksien kestävyyden parantamisen lisäksi yksi talouspolitiikan koordinaation uudistamisen tavoite on riittävien investointien turvaaminen vihreään siirtymään ja digitaaliseen muutokseen. Komissio arvioi tiedonannossaan, että tämän kaksoissiirtymän toteuttaminen edellyttäisi 650 miljardin euron vuosittaista lisäystä yksityisiin ja julkisiin investointeihin vuoteen 2030 asti. Noin 80 % tästä olisi sen mukaan kohdistettava vihreään siirtymään.
Suuri valiokunta katsoo, että vihreä ja digitaalinen siirtymä ovat EU:n keskeisimpiä tavoitteita, joiden saavuttaminen edellyttää myös julkisia investointeja (VaVL 1/2022 vp). Investoinnit ovat keskeisiä Euroopan kasvulle ja kilpailukyvylle, ja vallitseva geopoliittinen tilanne korostaa entisestään tarvetta vastata riittävin investoinnein strategiseen kilpailuun ilmasto- ja energiapolitiikan sekä digitalisaation aloilla (TaVL 1/2022 vp). Talouspolitiikan sääntökehikon tulee olla sellainen, että jäsenmaiden on mahdollista tehdä tarvittavat investoinnit. Se, että vihreää siirtymää pyritään nyt vauhdittamaan kaikissa EU-maissa yhtä aikaa, saattaa tehdä tarvittavista investoinneista kalliimpia.
Keskusteluissa on ollut esillä ajatus siitä, että siitä, että vihreään siirtymään liittyviin investointeihin tehtäisiin finanssipoliittisissa säännöissä joitain poikkeuksia (ns. kultainen sääntö). Suuri valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että on tarkkaan harkittava, mikä on paras vaihtoehto mahdollistaa tarvittavat investoinnit. Vihreää siirtymää koskevat erilliset poikkeukset saattaisivat olla ongelmallisia velkaantumisen hillitsemisen näkökulmasta. Kuten valtiovarainvaliokunta lausunnossaan toteaa, jos merkittävä osa investointimenoista jäisi vakaus- ja kasvusopimuksen alijäämää ja julkista velkaa kuvaavien viitearvojen ulkopuolelle, poikkeus mitätöisi vakaus- ja kasvusopimuksen keskeisen tavoitteen hillitä jäsenmaiden ylivelkaantumista. Poikkeuksesta saattaisi myös aiheutua hankalia rajanveto-ongelmia, ja ne saattaisivat lisätä kehikon monimutkaisuutta (TaVL 12/2022 vp ja VaVL 1/2022 vp). Talousvaliokunnan mukaan poikkeukset edellyttäisivät vähintäänkin sitä, että menojen voitaisiin uskottavan tutkimustiedon perusteella arvioida hyödyttävän julkisen talouden tasapainoa niin, että ne maksaisivat itsensä kohtuullisella aikajänteellä takaisin (TaVL 12/2022 vp).
Suuri valiokunta kiinnittää huomiota valtioneuvoston selvityksen kirjaukseen siitä, että nykyisessä sääntökehikossa on jo elementtejä, jotka mahdollistavat julkisten investointien huomioimisen, minkä lisäksi EU:n elpymis- ja palautustukiväline (Recovery and Resilience Facility, RRF) tukee vihreää ja digitaalista siirtymää (VaVL 1/2022 vp). RRF:n varoista suunnataan noin 40 % vihreään siirtymään. Asiantuntijakuulemisissa on esitetty, että voitaisiin arvioida, voidaanko kansallisissa suunnitelmissa esitettyjä toimia kohdentaa uudelleen siten, että siirtymää ja energiariippuvuuden purkamista edistettäisiin vielä nopeammin.
Suuren valiokunnan kuulemisissa asiantuntijat nostivat esiin myös sen, pitäisikö julkishyödykkeitä tuottaa enemmän EU-tasolla silloin, kun pyritään vastaamaan rajat ylittäviin haasteisiin, kuten esimerkiksi ilmastonmuutos ja irtaantuminen energiariippuvuudesta. Tämä merkitsisi todennäköisesti EU:n rahoituskehyksen kasvattamista. Myös talousvaliokunta toteaa lausunnossaan, että esimerkiksi ilmastonmuutokseen tai digitalisaatioon liittyvät haasteet ovat luonteeltaan olennaisesti rajat ylittäviä, globaaleja kysymyksiä, jolloin yksittäisen maan investointeja ei voida pitää tehokkaimpana vastauksena. Samalla on huomioitava se, että liikkumavaran lisääminen EU-tasolla voisi vastaavasti vähentää investointimahdollisuuksia kansallisella tasolla. Olisi siksi tärkeää arvioida, mitkä ovat EU:n kilpailukyvyn kannalta sellaisia julkishyödykkeitä, joiden tuottaminen EU:n tasolla tuo lisäarvoa kansallisen tason toimintaan verrattuna (TaVL 12/2022 vp).
Suuri valiokunta katsoo, että markkinakurin asteittainen palauttaminen on tärkeää kasvu- ja vakaussopimuksen toimeenpanon näkökulmasta (VaVL 1/2022 vp, TaVL 12/2022 vp). EKP:n euromaiden velkakirjaostot ovat käytännössä olleet velkahelpotus, joka on ylläpitänyt suotuisia rahoitusoloja julkisen velan kasvusta huolimatta. Asiantuntijakuulemisissa tuotiin esiin, että Yhdysvaltojen rahaliitossa osavaltioiden finanssipolitiikan kestävyys perustuu pitkälti markkinakuriin.
Valiokunta korostaa myös pankkiunionin loppuun saattamista, pääomamarkkinaunionin toteutumista sekä pankkien valtionlainariskien vähentämisen merkitystä talouden kestävyydelle. Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä parantaa hallittujen velkajärjestelyiden edellytyksiä (TaVL 12/2012 vp).
Suuri valiokunta muistuttaa lisäksi oikeudenmukaisen, tehokkaan ja kestävän verotuksen merkityksestä. Kuten suuri valiokunta on todennut valtioneuvoston EU-selontekoa koskevassa mietinnössään, Suomen tulee tukea sellaisia ratkaisuja, jotka turvaavat ja vahvistavat Suomen ja koko EU-alueen veropohjaa globaalisti kestävällä tavalla sekä edistävät yritysten välistä reilua kilpailua puuttumalla haitalliseen verovälttelyyn (SuVM 1/2021 vp).
Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto jatkaa vaikuttamista talouspolitiikan koordinaation uudistamiseen ja etsii ja esittää neuvotteluissa aktiivisesti parhaita vaihtoehtoja, jotka samaan aikaan sekä turvaavat velkakestävyyden että mahdollistavat kestävän kasvun ja jäsenmaiden toimintakyvyn kannalta tarpeelliset investoinnit.