Korealaisen STX-konsernin käsiin päätyneiden suomalaistelakoiden
jäljellä olevan tilauskannan rahoitus on tosiasiallisesti
valtion eli suomalaisten veronmaksajien vastuulla ja riskillä.
Suomen valtion omistama erityisrahoitusyhtiö Finnvera
Oy nosti Turun telakalla valmistuvan maailman suurimman risteilijän
toimituksen jälkeiselle rahoitukselle myönnettävän
takuun 95 prosenttiin.
Valtio (Finnvera/Vientiluotto) on siis antanut ostajan
( amerikkalainen Royal Caribbean Cruises LTd) puolesta takuut sille,
että STX Finland Cruise Oy:n Turun telakka saa rahansa,
jos kaksi laivaa tilannut RCCL-varustamo ei pysty niitä maksamaan.
Tilausten hinta on noin kaksi miljardia. Finnvera on taannut myös
alusten rakennusaikaisen rahoituksen. Se voi nousta Finnveran osalta
enintään 525 miljoonaan euroon.
Risteilijät tilanneen RCCL-varustamon rahahuolet pahenevat.
Alkuvuonna luottoluokittaja Moodys alensi varustamon luottoluokitusta
roskalainaluokkaan, joka merkitsee varustamolle lainarahan merkittävää kallistumista
ja vaikeuksia saada luottoja. Myös varustamon maksukyky on
heikentynyt nopeasti. Siksi Suomen valtion oli pakko rientää apuun
ja kasvattaa riskejään rakenteilla olevista risteilijöistä.
RCCL:llä on velkaa vanhoista alusinvestoinneista vielä 5,6
miljardia dollaria ja tilauksessa on vielä kuusi uutta risteilijää.
Kalleimmat ovat juuri Turussa rakenteilla olevat alukset.
Eduskunta päätti 22.4.2009 lisätä Finnveran valtuuksia
myöntää valtion vientitakuita 2,5 miljardilla
eurolla, 12,5 miljardiin euroon. Edellinen nosto tehtiin joulukuussa — 7,9
miljardista 10 miljardiin euroon. Valtio pyrkii turvaamaan suomalaisen
viennin rahoitusta, kun pankkien ja muiden rahoittajien kyky ja
halu rahoitukseen on laman myötä hiipunut.
Suomen telakoiden nykyinen tilauskanta ulottuu vuoden 2010 loppupuolelle.
Jo sitä ennen työkuorma vähenee vaiheittain
merkittävästi. Maaliskuussa 2009 alkaneet lomautukset
laajenevat. Tilauskannan ehtyminen tietää vaikeuksia
myös sadoille alihankkijayrityksille ja kokonaistoimittajille
ja vaarantaa pitkälle hajautuneen ja verkottuneen toimintatavan.
Telakkateollisuus on armottomassa puristuksessa kaikissa merkittävissä laivanrakennusmaissa.
Saksassa on jo neljä telakkaa mennyt konkurssiin. Uusia
tilauksia liikkuu niukasti markkinoilla, risteilijätilauksia
ei lainkaan. Pientä valoa tulevaisuuteen antavat vireillä olevat
jäänmurtajahankkeet, joita on mm. Venäjällä,
Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Venäjä uusii perinteisiä murtajia
ja myös järeän luokan ydinmurtajia. Suomella
on jäänmurron erityisosaamista jo suomalais-neuvostoliittolaisen
laivanrakennusyhteistyön ajoilta. Nyt tuota wärtsiläläistä perinnettä jatkaa
murtajien teknologiaan ja suunnitteluun erikoistunut Aker Arctic
Oy.
Suomen telakoiden, valtion ja valtiojohdonkin on nyt panostettava
mm. Venäjän 1—3 murtajan tarjouspyyntöihin
ja luonnollisesti muihinkin. Myös Suomen Varustamoliikelaitoksen
olisi järkevää tilata uusi monitoimimurtaja
juuri nyt. Aluksista vanhin, Voima-murtaja, on peräisin
1950-luvun alkupuolelta. Se osoittaa, että investoinnit
ovat takuulla pitkäkestoisia ja tuottavia. Ennen nykyistä talouskriisiä suomalaiset
murtajat
olivat normaalisti 90-prosenttisesti liikenteessä, vuokrattuina
ja tuottavina. Kun maailmantalous osoittaa ensimmäisiä elpymisen
merkkejä, ensimmäisenä heräävät
raaka-aine- ja energiamarkkinat — myös monitoimimurtajien
palvelujen kysyntä herää.
Suomen telakkateollisuus työllistää yli
20 000 henkilöä. Se on vaikeasti korvattava
työllistäjä ja kansallisesti merkittävä osaamiskeskittymä.
Mikäli telakat eivät saa uusia tilauksia, uhkaa
laivanrakennuksesta ja siihen liittyvistä alihankinta-
ja palveluverkostoista jäädä ensi vuonna
työttömäksi arviolta 15 000
työntekijää.
Laivanrakennuksen innovaatiotukeen myönnettiin 18 milj.
euron määräraha vuodelle 2008. Hallituksen
vuoden 2009 toisessa lisätalousarvioesityksessä ei
esitetä lainkaan tukea vuodelle 2009 eikä varsinaisessa
talousarviossakaan vuodelle 2010. Nykyisessä kriisitilanteessa
laivanrakennusteollisuuden innovaatiotukea ja muita tukitoimia on
välttämätöntä jatkaa
lähivuosina. Tuen ehdoksi on asetettava korkea kotimaisuusaste
ja kotimaisen ammattityövoiman työllisyydestä huolehtiminen.