Tammikuisissa aluevaaleissa valitaan Suomen ensimmäiset hyvinvointialueiden aluevaltuustot.  

Laissa hyvinvointialueesta säädetään, että hyvinvointialue voi taloudellisesti tukea "valtuustoryhmien sisäistä toimintaa sekä toimenpiteitä, joilla valtuustoryhmät edistävät hyvinvointialueen asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia". Näin aluevaltuustoissa toimiville puolueryhmittymille voitaisiin maksaa tukea, jonka määrä olisi sidottu puolueen valtuutettujen määrään ilman sen käyttötarkoituksen määrittämistä. 

Useiden lähteiden mukaan valtuustoryhmille on suunniteltu tukea, jonka suuruusluokka on tämänhetkisten kaavailujen mukaan 2 000—6 000 euroa valtuutettua kohden vuodessa. Yhteensä tulevia aluevaltuutettuja tulee olemaan 1 369 kappaletta, joten jos jokainen alue ottaa tuen käyttöön, tulisi suunniteltu "piilopuoluetuki" maksamaan hyvinvointialueille  alimmillaankin lähes   3 miljoonaa ja pahimmillaan jopa yli 8 miljoonaa euroa vuodessa.  

Tukea on perusteltu muun muassa sillä, että tällä rahalla valtuustoryhmät hankkisivat toimitiloja, laitteita ja asiantuntijapalveluita ja vastaavia. Tukea on jopa nimitetty "demokratiarahaksi" jota tarvitaan kansalaisten kohtaamiseen esimerkiksi tapahtumia järjestelemällä. Ensimmäisen toimintavuoden jälkeen aluevaltuustot kokoontuvat kuitenkin harvakseltaan, arvioiden mukaan kahdesta neljään kertaan vuodessa. Tuki on siten suhteeton toiminnan laajuuteen verrattuna. 

Sote-uudistuksen yhtenä päätarkoituksena oli kustannusten karsimisen lisäksi palveluiden parantaminen sekä hoitoon pääsy. Ehdotettu tuki näyttää kuitenkin enemmän suoralta hyvä veli -verkostotoiminnalta, jossa veronmaksajien rahoja käytetään ilman riittävää läpinäkyvyyttä.  

Suomessa maksetaan jo massiiviset puoluetuet, eikä rinnakkaiselle tukijärjestelmälle ole tarvetta. Tuen suuruuden pitäisi olla suhteessa perusteltuihin ja välttämättömiin kustannuksiin ja siksi on perusteltua ja kansalaisen oikeustajun mukaista, että ehdotettuja määrärahoja kohtuullistetaan.