Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Jotkin vieraslajeista menestyvät erityisen hyvin ja ovat huomattava uhka aiheuttaessaan vakavaa vahinkoa alkuperäislajeille, ekosysteemeille tai elinkeinoille. Vieraslajien arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti toiseksi suurin uhka luonnon monimuotoisuudelle elinympäristöjen häviämisen jälkeen.
Suomi on vuonna 2012 hyväksynyt kansallisen vieraslajistrategian. Strategian tavoitteisiin kuuluu, että Suomeen luodaan vuoteen 2020 mennessä järjestelmä, jonka avulla pyritään hallitsemaan vieraslajien aiheuttamia ongelmia sekä estämään haitallisten vieraslajien saapuminen maahan. Strategiassa on tunnistettu 157 haitallista ja 123 tarkkailtavaa vieraslajia. Osana vieraslajien torjunnan kokonaisuutta myös lainsäädännön puutteellisuus on pyritty huomioimaan. Vuonna 2015 säädettiin vieraslajilaki sekä sitä täydentävä vieraslajiasetus. Resursointi strategian tavoitteiden saavuttamiseen ja vieraslajien torjuntaan on kuitenkin niukkaa.
Vieraslajien torjunnassa sekä vieraslajien havainnointi että hävittäminen ovat hyvin tärkeitä toimenpiteitä. Tätä työtä tehdään paljon paikallistasolla, ja pienten toimijoiden, kuten yhdistysten, panos toiminnassa on tärkeä. Ilmastonmuutoksen myötä riski uusien vieraslajien leviämiselle Suomeen kasvaa. Vieraslajien torjunnan kansalliseen kokonaisuuteen ja tukitoimiin on siksi tärkeää panostaa lisää.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,