Suomessa hätäkeskukset on koko maassa
keskitetty 15 valtiolliseen hätäkeskukseen. Hätäkeskusten
päivystäjillä ei ole paikallistuntemusta, mikä on
aiheuttanut paljonkin ongelmia ja jopa vaarantanut ihmishenkiä.
Suunnitelmat hätäkeskusten keskittämiseksi
vielä suuremmiksi yksiköiksi olisi suuri virhe,
jota ei pidä missään nimessä toteuttaa.
Hätäkeskusuudistus on kokonaisuudessaan sujunut
varsin takkuisesti. Alueellisten hätäkeskusten
ongelmana on muun muassa ollut se, ettei paikallistuntemus ole aina
riittänyt tehtävien hoitamiseen. Hätäkeskuksilla
on ollut myös vaikeuksia saada uutta, vakituista henkilökuntaa
työn raskauden vuoksi. Osittain työn raskaus johtuu
siitä, että paikallistuntemuksen puute vaikeuttaa
hätäkeskuspäivystäjien työtä.
Nyt sisäasiainministeriön asettama työryhmä esittää nykyisten
15 hätäkeskuksen supistamista edelleen kuuteen
hätäkeskusalueeseen. Uusimaa muodostaisi yhden
hätäkeskusalueen, ja muu Suomi jaettaisiin väestömäärältään
samansuuruisiin viiteen hätäkeskusalueeseen. Työryhmässä kolme
työntekijäjärjestöä on
jättänyt esityksestä eriävän
mielipiteen. Sisäasiainministeri Holmlundin mukaan uudistuksen
tavoitteena on valtion tuottavuusohjelman tavoitteiden toteuttaminen
ja palvelun parantaminen. Muutosehdotukseen kuitenkin liittyy suuria
riskejä alkaen henkilöstön saatavuudesta,
nykyisen henkilöstön valmiudesta siirtyä paikkakunnalta
toiselle ja paikallistuntemuksen heikkenemisestä entisestään.
Jo aiemmin ja erityisesti nyt uuden hätäkeskusuudistusehdotuksen
myötä kansalaisilta on tullut runsaasti suoraa
palautetta hätäkeskusten palvelun puutteista sekä kuvauksia
erilaisista tapauksista, jotka ovat päättyneet
huonosti tai joissa on ollut kaikki edellytykset päättyä huonosti hätäkeskuksen
toiminnan heikkouden takia. Viime päivinä erilaisilla
keskustelupalstoilla ja gallupeissa hätäkeskusuudistus
on saanut täydellisen tyrmäyksen. Erilaisissa
mielipidekyselyissä lähes kaikki vastaajat ovat
vaatineet uuden ehdotuksen hylkäämistä,
ja kommenteissa on vaadittu koko hätäkeskuslaitoksen
keskittämisen purkamista. Viimeisen viikon aikana saamani
palaute on ollut täysin hätäkeskusuudistusta
vastaan, ja palautteet ovat kertoneet suurista haasteista hätäkeskusten
toiminnassa.
Hätäkeskustoiminnan tavoitteena on turvata ihmisten
terveys ja henki sekä omaisuuden turva. Hätäkeskustoimintaa
varten perustettiin vuoden 2001 alussa sisäasiainministeriön
alainen hätäkeskuslaitos. Sitä johdetaan
yhdessä sisäasiainministeriön ja sosiaali-
ja terveysministeriön kesken. Suomessa toteutettiin valtakunnallinen
hätäkeskusuudistus vuosina 2001—2005.
Hätäkeskuslaitoksen internetsivujen mukaan: "Uudistuksen
avulla pyritään luomaan Suomeen tehokas, luotettava
sekä avun tarvitsijoita että yhteistyöviranomaisia
tasapuolisesti palveleva hätäkeskusjärjestelmä ja
näin parantaa turvallisuustasoa entisestään.
Hätätilanteessa avunpyyntöjä koskevat
ilmoitukset on voitava käsitellä asiantuntevasti
ja tehokkaasti sekä ilmoitusten edellyttämät
pelastus-, poliisi- sekä sosiaali- ja terveystoimen toimenpiteet
käynnistää niiden edellyttämällä kiireellisyydellä tasapuolisesti
koko maassa vuorokauden ajasta riippumatta." Monin paikoin näin
ei ole kuitenkaan käynyt. Erityisesti alueellinen tasavertaisuus
ja samantasoisen palvelun periaate eri puolilla Suomea ei ole toteutunut.
Valtion alueellistamispolitiikka on ollut paikoin epäjohdonmukaista.
Toisaalta Helsingistä on kalliilla rahalla ja väkisin
siirretty virastoja maakuntiin vain muutamien kymmenien työpaikkojen
tähden. Samalla on vaarannettu virastojen toiminta, koska
Helsingissä olleista työntekijöistä kaikki
eivät ole halunneet siirtyä viraston uudelle sijoituspaikkakunnalle,
ja toisaalta sen ympäristössä ei aina
ole ollut saatavilla tarvittavia osaajia. Uuden rakentaminen ja
usein vuosikausia jatkuva päällekkäisten
toimintojen ylläpitäminen aiheuttavat myös
ylimääräisiä kustannuksia. Ja
toisaalta samanaikaisesti maakunnissa on lakkautettu useiden kansalaisille
tärkeiden palveluiden toimipisteitä ja keskitetty
ne yhä suurempiin yksiköihin isoihin maakuntakeskuksiin. Näin
on käynyt muun muassa poliisin, käräjäoikeuksien
Kelan ja Verohallinnon osalta. Toimintojen keskittäminen
on vienyt palvelut yhä kauemmas valtaosalta kansalaisista,
erityisesti harvaan asutulla maaseudulla asuvilta. Kaikki tämä vaarantaa
kansalaisten tasavertaisen kohtelun. Näin on käynyt
myös hätäkeskuspalveluiden osalta.
Viime vuoden syyskuussa oikeuskansleri Jaakko Jonkka pyysi ministeriöiltä selvitystä
hätäkeskusten
toimintakyvystä. Oikeuskansleri pyysi selvitystä erilaisista
tapauksista, joissa muun muassa ambulanssin tulo on viivästynyt. Jonkalle
eivät riittäneet selitykset vain näistä yksittäistapauksista,
vaan hän halusi selvittää myös taustalla
olevat perusongelmat.
Oikeuskanslerin selvityspyyntöjen lisäksi
hätäkeskusselonteon käsittelyn yhteydessä eduskunta
on ottanut tiukan kannan siihen, että hätäkeskusten
ongelmat on ehdottomasti ratkaistava kansalaisten turvallisuuden
takaamiseksi. Eduskunnassa käsitellyn hätäkeskusselonteon
mukaan keskeiset ongelmat liittyvät erityisesti henkilöstön
riittävyyteen ja saatavuuteen, tietojärjestelmän
viivästymiseen ja puutteisiin, yhtenäisten toimintamenetelmien
vakiintumattomuuteen sekä määrärahojen
tasoon. Erityisesti maaseudun ja muutenkin harvaan asuttujen alueiden
hälytyspalvelut ovat selkeästi heikentyneet ja
vaarantavat siten jo turvallisuuden ja avun saamisen kohtuullisessa
ajassa. Koko pelastusjärjestelmämme on pystyttävä palvelemaan
kansalaisia paikasta ja ajasta riippumatta koko maassa.
Nyt sisäasiainministeriön asettamaa hätäkeskusuudistusta
käsitellyttä työryhmää johtaneen valtiosihteerin
Antti Pelttarin mukaan ehdotus pitää sisällään
myös työtapojen yhtenäistämistä ja
tietojärjestelmien uudistamista. Nämä ovat
sinänsä kannatettavia kehityskohteita, mutta ne
eivät yksinään riitä poistamaan
paikallistuntemuksen puutetta ja osaavan henkilöstön
saatavuutta. Keskeisin ongelma nykyisten hätäkeskusten
toiminnassa on ollut keskittämisen myötä tullut
paikallistuntemuksen puute ja siitä seuranneet lukuisat
virheet avun toimittamisessa perille, asiantuntevan ja ammattitaitoisen
henkilöstön saaminen keskitettyihin yksiköihin
sekä hätäkeskuslaitoksen johtamisjärjestelmän
puutteellisuus.
Koko hätäkeskusten jo nyt tehty keskittäminen
tulisi vahvasti kyseenalaistaa ja selvittää mahdollisuudet
paluuseen kohti pienempiä ja paikallisempia hätäkeskuksia.
Tietojärjestelmien kehittämisellä, hankintojen
keskittämisellä ja muilla toimintatapojen kehittämisellä voitaisiin saavuttaa
vähintään yhtä merkittäviä säästöjä kuin
nyt suunnitelluilla keskittämisilläkin. Samalla
voitaisiin turvata hyvän paikallistuntemuksen avulla kansalaisille
hyvät ja turvalliset hätäkeskuspalvelut.
Paikalliset hätäkeskukset voivat toimia muiden
viranomaisten kanssa samoissa tiloissa, kuten poliisin, palolaitosten
ja terveydenhuoltolaitosten yhteydessä. Näin voidaan
säästää myös kiinteistökustannuksissa.
Eräänä keskeisenä perusteluna
keskittämisen jatkamiselle on ollut henkilöstön
saamisen turvaaminen. Ainoastaan Uudellamaalla näin saattaisi
käydäkin. Sen sijaan täysin selvittämättä on
se, miten kyettäisiin hyödyntämään
jo lähellä eläkeikää olevien poliisien,
palomiesten ja sairaanhoitajien ammattitaitoa hätäkeskustoiminnassa.
He eivät välttämättä kykene
enää toimimaan kenttätyössä,
mutta hätäkeskustyöhön heillä olisi
rautainen ammattitaito ja kokemus. Hätäkeskusuudistusten yhteydessä on
luvattu turvata ihmisten terveys, henki ja omaisuuden turva, mutta
nämä lupaukset ovat jo osittain jääneet
toteutumatta jo tehtyjen hätäkeskusten keskittämisten
vuoksi. Ja nyt valmisteilla oleva hätäkeskusuudistus
tulee entisestään lisäämään
riskejä ihmisten turvallisuuden kannalta.