Itämeren suurin uhka on rehevöityminen. Rehevöityminen vaikuttaa veden laatuun, ekosysteemin toimintaan sekä vesistöjen virkistyskäyttöön. Vesistöjen kalakannoissa on tapahtunut muutoksia särkikalojen ja lahnan tuntuvan lisääntymisen vuoksi, mikä on vaikeuttanut muiden lajien kalastusta ja vähentänyt vesistöjemme virkistyskäyttöä. 

Poistokalastuksen tavoitteena on vähän käytetyn kalan kalastaminen ja tällä tavalla fosforin ja typen poistaminen rehevöityneiltä vesialueilta. Poistokalastusta on tuettu vuosina 2011—2015 vuosittaisin avustuksin valtion talousarviosta EU:ssa voimassa olevien normien puitteissa.  

Poistokalastus asettaa vaatimuksia niin pyydyksille kuin logistiikkaketjullekin. Poistokalastuksen infrastruktuurin rakentaminen on vienyt aikansa, ja toiminnan harjoittamisen edellytykset alkavat nyt olla olemassa. 

Suomi on Helcomin Itämeren toimintaohjelman (BSAP) mukaisesti sitoutunut vähentämään Suomenlahden fosforipäästöjä. Poistokalastuksella voitaisiin saavuttaa osa tästä tavoitteesta. Moniin muihin vesistöinvestointeihin verrattuna poistokalastus on hyvin kustannustehokas toimenpide. 

Poistokalastuksen kehittäminen ja keskeytymättömän rahoituksen turvaaminen on välttämätöntä järjestelmän tehokkaan toteuttamisen kannalta. Ammattikalastajille on taattava riittävä rahoitus siten, että he voivat suunnitella toimintaansa ja tehdä tarpeelliset investoinnit. Pitkän aikavälin tavoitteena on vähempiarvoisen kalan markkinahinnan vakauttaminen siten, että näiden lajien kalastus olisi markkinavoimien ansiosta jatkuvaa. Särkikaloista voidaan valmistaa terveellisiä ja herkullisia tuotteita, kuten esim. kalapyöryköitä. Lisäksi särkikaloja voidaan käyttää bioenergian tuotannossa.