Pienpetojen pyynti on olennainen osa riistanhoitoa. Tyypillisiä peltoriistan menestymiseen ja pesimätulokseen vaikuttavia pienpetoja ovat koiraeläimiin kuuluvat kettu ja supikoira sekä näätäeläimiin kuuluvat mäyrä, näätä, minkki ja kärppä. 

Pienpetojen saalistus on yksi riistakantoihin vaikuttava tekijä. Pienpetopyynnillä voidaan ajallisesti ja alueellisesti vaikuttaa pienten riistaeläinten kantoihin ja näin parantaa esimerkiksi lintujen ja jänisten pesintämenestystä. Muuta riistaa ajatellen kriittisin vaihe on keväällä, juuri ennen lisääntymiskautta. Kevätkaudella pienpetojen pyynnin tulisikin olla erityisen aktiivista, sillä tuolloin poistetaan pääasiassa lisääntyviä yksilöitä. 

Supikoira ja minkki ovat haitallisia vieraslajeja, jotka ovat tehokkaasti levittäytyneet lähes koko maahan. Molemmat lajit ovat onnistuneet sopeutumaan Suomen luontoon ja pienpetojen väliseen kilpailutilanteeseen elinympäristöistä. Erityisesti supikoirakanta on kasvanut voimakkaasti 2000-luvun aikana. 

Pääosa minkkisaaliista saadaan erityisesti minkkiä varten kehitetyllä keinulautaloukulla ja muilla elävänä pyytävillä loukuilla sekä raudoilla. Aktiivinen minkin pyynti esimerkiksi koiran avulla on vähäisempää. Kainuussa selkein tarve pienpetojen vähentämisen osalta on juuri minkin pyynnissä. Haitallisiksi vieraspedoiksi luokitellut supikoira ja minkki uhkaavat jo Suomen luonnon monimuotoisuutta. 

Supikoirasaaliit ovat myös kasvaneet jatkuvasti vuosien mittaan. Suosituin pyyntimuoto on loukkupyynti, joskin koirametsästys on viime vuosina lisännyt suosiotaan tehokkuutensa ansiosta. 

Riistanhoidollisessa mielessä kotoperäisistä pienpedoista merkittävimmät ovat kettu ja näätä. Kettua pidetään yleisesti voimakkaimmin muuhun riistaan vaikuttavana pienpetona, sillä se saalistaa jopa metsäkauriin vasoja.  

Näätä on merkittävä peto erityisesti metsäalueilla. Se on ainoa pienpeto, joka liikkuu ketterästi myös puissa. Aiemmin näätää pidettiin vanhojen metsien lajina, mutta se on sopeutunut elämään myös talousmetsissä.