Pirkanpohjan taidekeskuksen vanhinta rakennusta kutsutaan Siniseksi taloksi. Sininen talo on peräisin vuodelta 1934 ja sen on suunnitellut arkkitehti Elsi Borg. Rakennus valmistui alkujaan seurakuntataloksi, mutta se toimi myös kirkkona vuosina 1935—1937 Ähtärin kolmannen kirkon palon jälkeen.  

Taidekeskus laajeni 1990-luvulla, kun Sinisen talon viereen rakennettiin Punainen talo. Se sisältää neljä näyttelyhuonetta, joista yksi toimii Eero Hiirosen taideteoksia esittelevänä veistossalina. Eero Hiirosen veistoksia on esillä myös Sinistä ja Punaista taloa ympäröivässä veistospuistossa.  

Taiteilija Eero Hiironen osti talon 1970-luvun alussa kodikseen ja ateljeekseen, ja siitä lähtien talo on toiminut vaihtuvien näyttelyiden tilana. Huittisissa vuonna 1938 syntynyt Eero Hiironen eli ja vaikutti Ähtärissä. Suomenselän luonto oli hänelle tärkeä ja näkyy hänen teoksissaan. 

Terästaiteen kehittämisen rinnalla Hiironen toimi taiteen luottamustoimissa, kuten 1970-luvulla Suomen kuvataidejärjestöjen Liiton puheenjohtajana kahdeksan vuotta ja 1980-luvulla valtion kuvataidetoimikunnan puheenjohtajana.  

Hiironen oli taiteellaan edelläkävijä puhtaan veden puolestapuhujana sekä pioneeri järviluontoa ja vesien tilaa koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa. 

Hiironen oli niin ikään kansainvälinen näyttelytoimija. Hänen teoksiaan on kymmenissä merkittävissä kokoelmissa Suomessa ja ulkomailla. Julkisia teoksia löytyy laajasti kaupungeista Suomessa ja maailmalla. 

Hiirosen ja Pirkanpohjan taidekeskuksen vaikutus suomalaiselle kuvataiteelle on merkittävä. Eero Hiirosen veistossali ja Elsi Borgin suunnittelema Sininen talo ovat arvokkaita paloja historiaa jälkipolville säilytettäväksi. 

Eero Hiironen kuoli 2018. Pirkanpohjasäätiö ylläpitää taidekeskuksen näyttelyitä ja tiloja.  

Viime vuosina taidekeskuksen rakennusten kunto on alkanut rapistua ja pikaisille korjaustoimille on tarve. Taidekeskuksesta on pidetty huolta myös talkoovoimin. Tiloja hallinnoivan Pirkanpohjasäätiön varat ovat vähäiset ja riskinä on kulttuurihistoriallisesti merkittävän kohteen ajautuminen osittain käyttökelvottomaksi.