Saamenkielisten ikääntyneiden henkilöiden sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitustarve on kasvussa. Ikäihmisten määrä kasvaa ja erityisesti muistisairaiden ikäihmisten määrä lisääntyy. Oman äidinkielen käyttäminen korostuu erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, joissa käsiteltävät asiat ovat henkilökohtaisia ja vaikeasti kommunikoitavia. Saamelaisvanhusten mahdollisuudet kommunikoida päivittäin omalla kielellään ovat vähäiset tai sitä mahdollisuutta ei ole lainkaan tehostetun palveluasumisen yksiköissä ja terveyskeskuksissa. Lisäksi saamelaisten ikääntyneiden toimintakyvyn ja kotona asumisen tukemisella kotihoidon ja tukipalvelujen avulla on erittäin suuri merkitys saamen kielten ja kulttuurin säilymisen näkökulmasta.  

Lisäresursseja tarvittaisiin niin ikään saamen kielillä mielenterveys- ja päihdepalvelujen, terveysneuvonnan, sosiaalityön palvelujen, lapsiperheille suunnattujen perhepalvelujen ja vammaispalvelujen järjestämiseksi.  

Hallinnollisissa uudistuksissa on saamelaisten osalta otettava huomioon saamelaisten kielelliset oikeudet ja saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Terveydenhuoltolaki velvoittaa viranomaisia järjestämään terveydenhuollon palveluja inarin-, koltan- ja pohjoissaamen kielillä. Suomea sitovat saamelaisten oikeuksien toteuttamisessa mm. Euroopan neuvoston alueellisia ja vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja sekä Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus.