Saamelaisväestön hyvinvoinnin tukemisessa on monia haasteita ja tarpeita niin lapsiperheillä, nuorilla kuin työikäisellä väestöllä ja vanhuksillakin. Kokonaisvaltainen terveys- ja hyvinvointi on tärkeimpiä hyvän elämän osatekijöitä. Sekä saamen- ja suomenkielisissä tiedotusvälineissä on ollut syksyn aikana esillä useita kertoja mm. saamelaisten psyykkiseen hyvinvointiin liittyviä asioita.  

Suomi on toukokuusta alkaen Arktisen neuvoston puheenjohtaja ja ko. kauden ohjelmassakin on esille nostettu henkisen hyvinvoinnin tukeminen ja toimenpiteiden kehittäminen itsemurhien ehkäisemiseksi. Psykososiaalisten palvelujen kehittäminen saamelaisalueella on yksi ajankohtaisimmista haasteista.  

On kehitettävä paitsi saamenkielistä palvelua, myös toimintatapoja, jotka nykyistä paremmin saavuttavat apua ja tukea tarvitsevia. Saamelaiset tarvitsevat mielenterveyspalveluja omalla kielellään ja nyt niitä on saatavilla hyvin vähän. Vieraalla kielellä mielenterveysongelmien sekä niiden taustalla olevien monimutkaisten ja herkkäluonteisten asioiden selvittäminen on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Asiakkaan on hallittava hoitajiensa tai terapeuttinsa kieli voidakseen ottaa apua vastaan, joten tilanne on asiakkaalle kohtuuton. Hänen on lisäksi hallittava kaksikulttuurinen käsitteistö ja kieleen rakentuvat ajattelutavat, normit ja arvot voidakseen ilmaista täsmällisesti ajatuksensa ja tunteensa.  

Hallinnollisissa uudistuksissa on saamelaisten osalta otettava huomioon saamelaisten kielelliset oikeudet ja saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Terveydenhuoltolaki velvoittaa viranomaisia järjestämään terveydenhuollon palveluja inarin-, koltan- ja pohjoissaamen kielillä. Suomea sitovat saamelaisten oikeuksien toteuttamisessa mm. Euroopan neuvoston alueellisia ja vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja sekä Euroopan neuvoston kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus.