Päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensaatio on nykymuodossaan ja nykyisessä tilanteessa tarpeeton ja kallis. Tukea on perusteltu hiilivuotoriskillä, mutta todisteet tällaisesta ongelmasta ovat heikkoja. Tuki ei todennäköisesti ole luonut uusia työpaikkoja eikä se ole välttämätön vanhojen turvaamiseksi. Kyse on veronmaksajien rahojen siirtämisestä yritysten voittoihin. 

Tuen tarkoitus on nimensä mukaisesti kompensoida päästöoikeuden hinnasta johtuva korkeampi sähkön hinta. Sähkön hinta ei kuitenkaan ole kallistunut, vaan se on edelleen Suomen teollisuudelle hyvin edullista. Paljon energiaa käyttävää teollisuutta tuetaan vuosittain useilla sadoilla miljoonilla euroilla myös energia- ja sähköverohelpotusten muodossa.  

Jotta EU:n päästökaupalla olisi sen tavoitteen mukainen ohjausvaikutus, tulisi päästöoikeuden hinnan olla vähintään 30 euroa. Tämä edellyttäisi kuitenkin päästöoikeuden hinnan nelin-, viisin- tai kuusinkertaistumista nykytasostaan. Mikäli päästöoikeuksien hinnan vuosittainen keskiarvo ylittäisi esimerkiksi mainitun 30 euron rajan, voitaisiin päästökauppakompensaatiota alkaa soveltaa. Tällöin tukea tulisi myöntää energiankäytön sijaan yritysten energiatehokkuutta parantaviin investointeihin. 

Suomen energia- ja ilmastopolitiikkaa pitää tehdä kokonaisvaltaisesti, tieteeseen ja tutkimukseen perustuen. Kun maailman suunta on kohti hiilineutraalia tuotantoa, ei ole järkevää kannustaa teollisuutta pitäytymään vanhassa. Tuet tulisi kanavoida energiatehokkuuden parantamiseen, uusiutuvaan energian käytön edistämiseen sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Edelläkävijyys ja uuden puhtaan teknologian käyttöönotto synnyttäisivät myös uusia työpaikkoja ja vientituloja.