Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
TAA 461/2013 vp - Vesa-Matti Saarakkala /ps ym.
Tarkistettu versio 2.0
Kunnille maahanmuutosta koituvat kustannukset ovat nousseet viime vuosina voimakkaasti. Erityisesti kiintiöpakolaisstatuksella tulleiden tai kansainvälistä suojelua saaneiden henkilöiden kunnille aiheuttamat kustannukset ovat eri tulonsiirtojen muodossa olleet yksi kuntatalouden merkittävistä kipupisteistä. Maahanmuuton oletettu positiivinen vaikutus ei monesti olekaan realisoitunut, vaan muuttoliike on päinvastoin heikentänyt väestöllistä huoltosuhdetta, jolloin työssäkäyvien henkilöiden huollettavaksi on päätynyt yhä suurempi määrä ihmisiä. Nämä taloudelliset näkökannat ovat ratkaisevasti vaikuttaneet siihen, ettei yhä kasvavalla joukolla kuntia ole ollut valmiutta ottaa vastaan muun muassa kiintiöpakolaisia. Hallitus on silti ollut haluton suhteuttamaan pakolaiskiintiön suuruutta tai turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen tasoa kuntien kotouttamisvalmiuksiin nähden.
Suomen olisi syytä siirtyä nykyisenkaltaisesta passiivisesta maahanmuuttopolitiikasta proaktiivisempaan suuntaan. Tämänkaltaisen modernin ulkomaalaispolitiikan tärkeänä osa-alueena olisi maastamuuton aktiivinen edistäminen. Kunnille olisikin taattava valtion budjetista maastamuuttomääräraha, jonka avulla kunnat voisivat taloudellisesti tukea kotoutumishaluttomien tai -kyvyttömien ulkomaalaisten vapaaehtoista paluuta kotimaihinsa. Maastamuuttorahoituksen tulosvaikutusten arvioimiseksi olisi valtion lähdettävä liikkeelle 650 000 euron pilottihankkeella maastamuuton tukemiseksi. Potentiaalisen maastamuuton tason realisoituminen parantaisi ratkaisevalla tavalla Suomen väestön huoltosuhdekehitystä sekä tukisi maamme sosiaalisen rauhan säilymistä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta ottaa valtion vuoden 2014 talousarvioon momentille 28.99.96 lisäyksenä 650 000 euroa kunnille ennakoimattomiin menoihin ulkomaalaisten vapaaehtoisen maastamuuton tukemiseksi.
Helsingissä 27 päivänä syyskuuta 2013