Maaseuturahoitukseen osoitettavien määrärahojen tarkoituksena on turvata alueellisesti ja sisällöllisesti kattava korkealaatuinen neuvonta, joka luo osaltaan edellytyksiä maataloustuotannon harjoittamiselle koko maassa. Maaseutuneuvonnalla halutaan parantaa maaseutuyrittäjien kilpailukykyä ja tuotteiden ja toiminnan laatua sekä kehittää ympäristöä muun muassa viljelysuunnitelmia tekemällä ja maaseutuelinkeinoja monipuolistamalla siten, että ne kattaisivat myös esimerkiksi energiantuotannon, maaseutumatkailun ja urakoinnin. Maaseutuyritykset muuttuvat yhä suuremmiksi, jolloin viljelijän aika ja osaaminen muodostuvat tuotantoa rajoittaviksi tekijöiksi, minkä vuoksi tuen ja neuvonnan tarve kasvaa. Maaseutuneuvonnassa on viime vuosina panostettu erityisesti liiketalouteen, liikkeenjohtoon ja kustannustehokkaiden menetelmien löytämiseen koko tuotantoprosessiin. Tämä on ollut välttämätöntä nykyiset tuotehinnat ja maatalouden tämän hetken kannattavuuskriisi huomioon ottaen. Neuvontajärjestöjen valtionavun pienentäminen entisestään tuntuu tämän vuoksi perusteettomalta. 

Valtioneuvoston valtion vuoden 2019 talousarvioesityksen mukaan maaseudun neuvontajärjestöjen määrärahaa tullaan leikkaamaan reilusti, noin 35 prosentilla. Maaseutuneuvontaa antavien yhdistysten ja yhteisöjen kannalta kehitys on kestämätön. Pohjimmiltaan kyse on kotimaisen elintarviketuotannon turvaamisesta. Kotimaiseen elintarviketuotantoon, ekologisesti tuotettuihin elintarvikkeisiin ja lähiruokaan panostamisesta vallitsee suuri yksimielisyys. Tämän vuoksi on ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Siihen kuuluu myös neuvonta. Koska maaseutuyrittäjillä on nykyisin entistä enemmän paperitöitä, kuten tukihakemuksia, lupia ja raportointia, neuvonta on erittäin tärkeää maaseutuyrittäjille, jotta he pystyisivät selviytymään lisääntyneistä viranomaisvaatimuksista. Siksi olisi kohtuullista, että valtio lisäisi eikä vähentäisi neuvonnan rahoitusta.