Kolmannen sektorin toiminnat ovat ottaneet sijansa
yhteiskunnassamme. Vaikka työttömien yhdistysten
edustajat ovat usein todenneet tavoitteekseen tehdä yhdistyksensä tarpeettomiksi,
silti tarvetta on yhä. Emme pidä oikeana linjaa,
jossa avustusrahat lopetetaan. Eri paikkakunnilla on suhteellisen
pienillä avustusrahoilla saatu työllistettyä yhteensä satoja
ihmisiä maakunnassamme. Aina kun jotakin tekee, niin jotakin
saa, on totuus tänäkin aikana. Kun vaihtoehdoksi
jää vain rahanmeno eikä tulosta työstä,
tilanne ei ole oikein. Kolmannen sektorin yksi tärkeä tehtävä on
myös auttaa ja ohjata ihmisiä eri elämänvaiheiden
jälkeen työelämään.
Ajatus työllistymisestä työmarkkinoille
on hyvä, mutta aina se ei vain eri syistä onnistu.
Silloin kolmas sektori on korvaamattoman tärkeä antaessaan
mahdollisuuden työhön tukirahoillakin. Käydessäni
eri työttömien yhdistysten ja nuorten työpajojen
toimipisteissä niin maakunnassamme kuin Keuruullakin olen
tavannut vain työstään iloisia ihmisiä.
Jokaisen ja erityisesti nuoren kohdalla tämä merkitsee
paljon. Tilanteiden ja asioiden parantuessa useimmat ovat sitten työllistyneet
muille työmarkkinoille tai toimivat yrittäjinä.
Tässäkin on tullut kiitettävän
myönteistä tulosta.
Työ on jo sinänsä arvokas asia ihmiselle.
Tätä mahdollisuutta tulee tarjota monin tavoin.
Kukaan ei saa jäädä osattomaksi. Kolmannen
sektorin työtä tarjoaviin toimintoihin on löydettävä ratkaisut
ja rahoitus. Kovan kilpailunkin maailmassa jokaiselle on oltava
tarjolla jotakin työtä. Työllä itsellään
on paljon muitakin arvoja kuin välitön rahallinen
tulo. Kuinka turvataan kolmannen sektorin toimijoiden toimintamäärärahojen
jatkuminen, etteivät toiminnat keskeytyisi tai loppuisi?
Ensinnäkin laki ja asetus työllisyyspoliittisesta
avustuksesta ei velvoita "työllistämään".
Niissä puhutaan työllistymistä edistävistä toimenpiteistä.
Joillakin yhdistyksillä työllistämisen
lisäksi on kysymys ihmisten elämänlaatua
parantavista toimenpiteistä. Jos ja kun yhdistyksen toiminta
loppuu, niin loppuu myös kaikki edellä kerrottu.
Yhdistyksen toiminta ei ole pelkkää työllistämistä.
Se on ennen muuta yritystä valmentaa ihmisiä työelämään
ja parantaa heidän elämänlaatuaan. Maksuttomat
toimistopalvelut loppuvat, maksuton neuvonta esim. velka- ja eläkeasioissa
loppuu, maksuton mahdollisuus lukea lehtiä kahviossa loppuu — eikä kahvista
aina peritä maksua. Maksuton mahdollisuus käyttää nettiä tai
muuten tietokonetta kahviossa loppuu.
Ylipäätään mahdollisuus
matalan kynnyksen sosiaaliseen kanssakäymiseen toimistossa
ja kahviossa loppuu. Sellaisen paikan puuttuminen, jossa voi vapaasti
ja vertaistensa joukossa olla (mukaan lukien toimiston palkattu
väki), saattaa johtaa ns. syrjäytymiseen. Mahdollisuus
oppia työelämää ja sitä myötä palata
normaaliin työelämään loppuu.
Yhdistys on pystynyt järjestämään "työpaikan"
talon omissa töissä ja talon ulkopuolisissa töissä 6—10
henkilölle vuodessa erilaisten tukien avulla. Yhdistyksessä työssä olevilta ei
vaadita tulosta. Ensimmäinen opeteltava asia on oppia tulemaan
töihin töiden alkaessa ja lähteä pois
töiden päättyessä.
Tällainen yhdistys on matalan kynnyksen työpaikka.
Ruokapankkitoiminta loppuu. Vuonna 2007 yhdistys antoi 401 ruokalippua
ruokapankin asiakkaille. Sitä emme tiedä, montako
lappua seurakunnan diakoniatyö ja sosiaalitoimisto on antanut.
Yhdistys on hoitanut ruokapankin, mutta ruokalappuja ihmiset saavat
myös diakonialta ja sosiaalitoimistosta. Yhdistyksille
ei annettu yhtään siirtymäaikaa. Yhtäkkisestä rahoituksen loppumisesta
seurasi nippu ongelmia. Miten maksetaan vuokrat? Irtisanomisaika
on keskimäärin kolme kuukautta, ja yhdistysten
on lähdettävä tiloistaan viimeistään
30.4.2008.
Kysymykseksi nousee mm. se, minne laitetaan yhdistyksen omistamat
tavarat (toimiston koneet, laitteet, pöydät, arkisto,
kahvion astiasto jne.). Miten maksetaan työntekijöiden
palkat? Toimistoa, kahviota ja kirpputoria ei hetkessä ajeta
alas eikä ilman työntekijöitä.
Allekirjoittanut on hakenut palkkaansa palkkaturvasta. Miten selvitään
veroista, joita verottaja määräsi yhdistykselle
sen omasta varainhankinnasta? Onko nykyisen hallituksen tarkoitus
ajaa vapaaehtoinen ja puolittain vapaaehtoinen järjestötoiminta
ahdinkoon? Jos yhdistys ei selviä velvoitteistaan käytettyään
kaikki keinot, niin jäävätkö rästit
yhdistyksen vastuullisten henkilöiden vastattaviksi?
Nuorten työpajojen toimintojen turvaaminen ja yhteiskunnallisen
syrjäytymisen ehkäiseminen on tärkeää.
Pitkäaikaistyöttömyys aiheuttaa ongelmia
monille ihmisille. Monelle se on myös muuttunut pysyväksi
työttömyydeksi. Pitkäaikaistyöttömien
tilanteen helpottamiseksi olisi erityisen tärkeää kehittää työ-
ja sosiaalihallinnon yhteistoimintaa paikallistasolla. Tätä varten on
jo asetettu työryhmä kehittämään
koordinoituja malleja ja keinoja pitkäaikaistyöttömien
palveluihin.
Pelkkä työpaikalla hankittu ammattitaito ei enää riitä muuttuvilla
työmarkkinoilla, jos työntekijällä ei
ole yleissivistäviä ja ammatillisia perusvalmiuksia.
Työelämästä syrjäytymisen
ehkäiseminen edellyttää ammatillisten
ja yleissivistävien perusvalmiuksien parantamista erityisesti ikääntyvillä työntekijöillä.
Nuorten kohdalla on varmistettava toteutettujen koulutusuudistusten lisäksi,
että nuorten työpajatoiminnan jatkuvuus turvataan
ja työpajojen toimintaa kehitetään. Erityistä huomiota
on kiinnitettävä palvelujärjestelmien
ulkopuolelle pudonneisiin ja elämänhallinnassaan
vaikeuksissa oleviin nuoriin. Päihde- ja huumausainetilanne
pahenee. Erityisesti nuorten huumausaineiden käytön
ehkäisyyn on kiinnitettävä huomiota.