Koulumatkatukilain mukaan opiskelija voi saada koulumatkatukea, jos seuraavat kolme ehtoa täyttyvät: koulumatkan pituus on vähintään 10 kilometriä yhteen suuntaan, kustannukset ovat yli 54 euroa kuukaudessa sekä koulumatkoja tulee vähintään 7 yhdensuuntaista matkaa viikossa eli 3,5 koulupäivää. Tämä viimeinen ehto ei täyty kaikilla ammatillisen koulutuksen opiskelijoilla vähentyneen lähiopetuksen takia.  

Koulumatka on lyhin autoreitti kodin ja oppilaitoksen välillä. Eli koulumatkatukea ei voi saada palkallisen työssäoppimisen ajalta, mikä aiheuttaa ongelmia monille, koska oppisopimuspaikka saattaa sijaita kaukana kodista ja työstä saatu korvaus ei välttämättä riitä kuluihin. Tämä asettaa opiskelijoita eriarvoiseen asemaan keskenään riippuen siitä, sattuuko sopiva oppisopimustyönantaja löytymään kodin läheltä vai ei.  

Koulumatkalla tarkoitetaan matkaa kotiovelta koulun ovelle. Mikäli opiskelijalla on kaksi osoitetta, esim. kahden eronneen huoltajan luona, opiskelijalle voidaan käytännössä myöntää koulumatkatukea vain toisen luota kouluun ja takaisin, sillä Suomessa ihmisellä voi olla vain yksi virallinen kotiosoite. Jos huoltajat asuvat eri liikennejärjestelmien alueilla, tämä tuottaa ongelmia. Esim. jos opiskelijan koulu on Helsingissä, huoltaja A asuu Sipoossa HSL-alueella ja huoltaja B asuu Porvoossa eli HSL-alueen ulkopuolella, niin opiskelijalle voidaan myöntää joko HSL-opiskelija-alennus tai Matkahuollon matkatukikortti. 

Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kososen kirjalliseen kysymykseen 11.12.2019 antamassa vastauksessa KKV 338/2019 vp todetaan, että ministeriön on tarkoitus selvittää, voitaisiinko koulumatkatuen ehtoja joustavoittaa joko poistamalla ehto, joka vaatii opiskelijalla olevan vähintään seitsemän koulumatkatukeen oikeuttavaa yhdensuuntaista matkaa viikossa yhdenjaksoisen vähintään 18 päivän ajan, tai maksamalla tukea opiskelijalle itselleen, jos opiskelijan koulumatka tai matkustustapa vaihtuu useita kertoja lukuvuoden aikana.