Suomen puuhuollon turvaamiseksi tarvitaan niitä toimia,
jotka positiivisesti kannustavat metsänomistajia puun myyntiin.
Tällöin selkein keino on alentaa puunmyyntikynnystä alentamalla merkittävästi
puun myyntiveroa. Metsän ja erityisesti tukkipuun kasvatus
on yli sukupolvien jatkuvaa toimintaa. Saavuttaakseen päätehakkuuvaiheen
metsä tarvitsee kasvuun sijaintipaikastaan riippuen hoitotoimin
tehostettunakin 70—100 vuotta ja jopa enemmänkin.
Nykyinen myyntiin tuleva tukkipuu on kasvanut pääosin pinta-alaverotuksen
aikana, jolloin metsä on jo vuosikymmenten aikana tullut
täydellisesti verotetuksi tuloverotuksessa keskimääräiseen
metsätuottoon perustuvana. Nyt myyntiin tulevaan puuhun
kohdistuu kuitenkin täysi myyntiverotus, joka on samaan
vero-objektiin selkeästi kohdistuva kaksinkertainen tulovero
jo aiemmin verotetusta kohteesta. Erityisesti, jos metsä on
ollut pinta-alaverotusjärjestelmän piirissä vuoden 2005
loppuun saakka, on verotuksen kaksinkertaisuus lähes täydellinen,
ja tukkipuun osalta vain kahden verovuoden (2006 ja 2007) puunkasvu
70—100 vuoden ajalta jäisi yksinkertaisen ja normaalin
verotuksen piiriin. Jos metsä on ollut 13 vuoden siirtymäkauden
ajan myyntiverotuksen piirissä, on kaksinkertaisen verotuksen
osuus tukkipuusta 15 vuotta pienempi 70—100 vuodesta. Joka
tapauksessa kaksinkertainen tuloverotus samasta vero-objektista
on normaalien tai varsinkin alhaisten puunhintojen aikana voimakas
jarruttava tekijä puukaupoissa. Tämä on
hyvin kielteinen tosiasia tilanteessa, jossa tulisi voimakkaasti
lisätä kotimaisen puun myyntiä puuta
jalostavan teollisuuden ja tuotannon tarpeisiin.
Puun myyntiveron alentaminen olisi yksinkertainen, tasapuolinen
ja selkeä keino puuhuollon turvaamiseksi välittömästi.
Myyntiveron merkittävä alennus lisäisi
heti puun myyntiä. Jo nyt esitetty verohuojennus ensiharvennuspuulle
on oikeansuuntainen toimi, mutta ei todellisuudessa riittävä.
Suomen sahateollisuus ja mekaaninen puuta jalostava teollisuus tarvitsevat
tukkipuuta; ensiharvennuspuu on parhaimmillaankin vain marginaalisessa
osassa. Kemiallisesti puuta jalostavalle teollisuudelle ja energiankäytössä ensiharvennuspuulla
on merkitystä, mutta tosiasiallisesti parhaimman merkittävimmän
raaka-aineensa paperiteollisuus saa tukkipuiden pinta-aineksesta.
Saha- ja mekaaninen puunjalostusteollisuus toimittavat
tämän pääosin hakkeena kemialliselle
puuta jalostavalle teollisuudelle. Tämä on korkeiden
laatutekijöiden (pitkäkuituisuus) ja suuren määrän
vuoksi erityisen merkittävä raaka-aine paperiteollisuudelle,
jossa suomalaisen tuotteen on nimenomaan laatutekijöiden avulla
turvattava kilpailukyky vientimarkkinoilla.
Puun myyntiveron alennus on välttämätöntä kohdistaa
nimenomaan tukkipuulle, jos tavoitellaan puuhuollon turvaamiseksi
suuria puumääriä ja juuri sellaista puuta,
joka vastaisi parhaiten kaikkiin puuta jalostavan teollisuuden ja
toiminnan tarpeisiin. Jos puun myyntiveron alennus kohdistetaan
kaikkeen puunmyyntiin, vältytään samalla
myös ongelmia tuottavalta ensiharvennuspuun määrittelyltä.
Tukkipuuta saadaan suurimmat määrät
erityisesti ns. päätehakkuista, joiden jälkeen
tapahtuu metsän uudistus. Tukkipuuhun ulottuva veronalennus
edistäisi mitä tehokkaimmin uuden metsän
aikaansaamista ja loisi pohjan Suomen metsäteollisuuden
kestävälle puuhuollolle vastaisuudessakin.
Kun tarvittavat todella suuret puumäärät
saadaan tukkipuusta, on välttämätöntä saada
nimenomaan tukkipuu puun myyntiveron alennuksen piiriin. Ensiharvennuspuun
verohuojennus on kuitenkin perusteltua metsänhoidollisista
ja metsänomistajia omatoimiseen (esim. hankintahakkuut)
puunhankintaan kannustavista syistä. Samalla edistetään
myös puuhun perustuvan bioenergian saantia. Tukkipuuhun
kohdistuva verohelpotus toimii näissä tarkoituksissa
vielä paljon voimakkaammin. Ensiharvennuksen jälkeisillä harvennushakkuilla
edistetään kaikkein voimakkaimmin metsänkasvua
ja puuston elinvoimaisuutta toimimaan myös tehokkaana hiilinieluna ilmastokysymyksen
kannalta. Näissä harvennushakkuissa saadaan sekä tukkipuuta
että kuitupuuta runsaasti ensiharvennuksia enemmän
teollisuuden eri tarpeisiin. Päätehakkuut, jotka
luovat uuden pohjan metsän kasvulle, tuottavat eniten parasta
tukkipuuta ja lisäksi kuitu- ja energiapuuta. Lisäksi,
jos kaatojen energiakäyttöä halutaan lisätä,
antavat tukkipuuta tuottavat päätehakkuut valtavat
bioenergian saannin mahdollisuudet edellä esitetyn lisäksi.
Edellä olevan perusteella on täten selvää kaikilta
osin se, että puun myyntiveron alennus tulee kohdistaa
kaikkiin puutavaraeriin ja puulaatuihin maamme puuhuollon turvaamiseksi.
Tämä olisi osaltaan eliminoimassa kaksinkertaisen
verotuksen ongelmaa samasta verokohteesta ja edistäisi
ja kannustaisi parhaimmalla tavalla kiinnostusta metsien hoitoon,
uudistamiseen ja kasvatukseen. Suomen yksityismetsien hakkumäärä vuonna
2007 oli 47,9 miljoonaa kiintokuutiometriä. Riittävän
puuhuollon turvaamiseksi tarvitaan 15 miljoonaa kiintokuutiometriä lisää hakkuita.
Tämä on lähes kokonaan mahdollista
yksityismetsistäkin, jolloin puun myyntiveron alennus kauppatilanteessa
olisi paras keino välittömästi turvata
maan puunhuoltoilmaa yhdenkään tehtaan tai sahan
sulkemista raaka-ainepulan vuoksi.
Veronalennus puunmyynnissä olisi paras ratkaisu myös
puun ostajien ja tarvitsijoiden kannalta, koska se ei lisäisi
raaka-ainekustannuksia vaan olisi niitä selvästi
alentamassa ja parantamassa täten kilpailukykyä ja
menestymistä vientimarkkinoilla. Tällä olisi
erittäin suuri merkitys raaka-aineen saannin riittävyyden
ohella.
Metsähakkuiden lisäys 15 miljoonalla kiintokuutiometrillä toisi
kansantaloudelle lisätuloja arviolta 250 miljoonaa euroa
kone- ja kuljetusyrittäjien kautta. Jos 2/3 hakattavasta
15 miljoonasta kiintokuutiometristä eli 10 miljoonaa kiintokuutiometriä tulee
päätehakkuista, jotka edellyttävät
metsänuudistusta, niin tämä 50 000
hehtaarin lisäuudistusala toisi lisää kansantuloa
50 miljoonaa euroa vuodessa, jos uudistuskustannuksien panos on
1 000 euroa hehtaarilta.
Täten 15 miljoonan kiintokuutiometrin metsänhakkuu
tuottaa kansantalouteen välittömästi ilman
puun myyntituloja varovastikin arvioiden 300 miljoonan euron lisätulot
metsätalouden ja kuljetuksen (keskimäärin
100 km:n etäisyydellä) osalta. Tästä valtion
verotulojen osuus on varovasti arvioiden vähennysten jälkeen
50 miljoonaa euroa. Nykyisellään puunmyynnin 28 %:n verokannalla
15 miljoonan kiintokuutiometrin lisähakkuun tuotto olisi
laskennallisesti suhteutettuna metsäveron tuottoon myydyltä kuutiometriltä v.
2007 8,81 euroa. Lisähakkuiden tuotto 15:tä miljoonaa
kiintokuutiometriä kohden tekee 132,15 miljoonaa euroa.
Yhdessä metsätöiden ja kuljetuksen 50
miljoonan euron verotuoton kanssa tämä merkitsisi
182,15 miljoonan euron verotuottoa. Tätä rahasummaa
vastaavalla prosenttiosuudella olisi vähennettävä välittömästi
puunmyynnin veroprosenttia, jotta tulokseen päästäisiin.
Metsäverotulot vuodelta 2007 ovat n. 400 miljoonaa euroa.
Tästä summasta vähennetään metsän
lisämyynnin tuoma verotuotto, 132,15 miljoonaa euroa, ja
koneurakoitsijoiden kuljetusten ja metsänuudistamisen verotuotot,
50 miljoonaa euroa, eli yhteensä 182,15 miljoonaa euroa. Tulokseksi
alennetulla metsäverolla koottavaksi summaksi muodostuu
217,85 miljoonaa euroa, jotta valtion verotulot metsätaloudesta
eivät vähene. Täten on mahdollista vähentää puunmyynnin
metsäveroprosenttia 12 prosenttiyksiköllä valtion
saadessa samat verotulot ja puuhuollon ollessa turvattu ilman yhdenkään
sahan tai tehtaan sulkemista. Uudeksi puun myyntitulon veroprosentiksi
tulee tällöin 16 % siten, että siirtymäkauden
pinta-alaverotuksessa olleille veroprosentti on 12 ja muille
20. Näitäkin on pidettävä korkeina,
koska pääosin on vielä pitkään
kyse jo pinta-alaverojärjestelmän aikana kasvaneesta puusta.
Puun myyntiveron laskemisen välitön seuraus on
kaiken talouselämän elpyminen koko maassa, työttömyyden
aleneminen ja työllisyyden paraneminen, investoinnit ja
vientimarkkinoiden säilyminen. Kaiken tämän
seurauksena yhteiskunta ja elinkeinoelämä välttävät
turvatun puuhuollon olemassa olevien uhkakuvien kielteiset tai suorastaan
tuhoavat vaikutukset. Kokonaisuudessaan verotulot kasvavat ilman
keneenkään kohdistuvia verojen korotuksia.