Kuukautiset ovat biologinen ilmiö, joka koskettaa merkittävää osaa väestöstä suuren osan elämästä. Kuukautistuotteiden saatavuus on kuitenkin edelleen sidoksissa yksilön taloudelliseen tilanteeseen, arjen järjestelyihin ja siihen, onko tuotteita saatavilla juuri silloin ja siellä, missä niitä tarvitaan. Kyse ei ole valinnaisesta hyödykkeestä, vaan välttämättömästä hygienia- ja terveystuotteesta.
Plan International Suomen kyselytutkimuksen (2023) mukaan erityisesti työelämän ulkopuolella olevat tytöt ja naiset kokevat Suomessa kuukautisköyhyyttä. Kyselytutkimuksessa, johon vastasi 1 007 Suomessa asuvaa 15—60-vuotiasta tyttöä ja naista, 14 prosenttia ilmoitti, että heillä on ollut silloin tällöin tai usein vaikeuksia saada rahat riittämään kuukautissuojiin. 15—24-vuotiailla vastaava osuus oli 22 prosenttia. Lähes kolmannes kertoi käyttäneensä kuukautissuojia hinnan vuoksi suositusaikaa pidempään silloin tällöin tai usein, ja 30 prosenttia kertoi joutuneensa valitsemaan itselleen huonommin sopivia suojia hinnan takia.
Helsingin kaupungin maksuttomien kuukautistuotteiden pilotissa oli mukana 753 oppijaa neljästä oppilaitoksesta. Pilotin kyselyssä 18 prosenttia vastaajista kertoi jättäneensä kuukautistuotteita ostamatta, koska heillä ei ollut varaa niihin, ja 8 prosenttia sanoi, ettei ollut voinut mennä oppilaitokseen, koska heillä ei ollut kuukautistuotteita. Kokeilun raportoitiin helpottaneen osallistumista opiskeluun sekä normalisoineen keskustelua kuukautisista ja kuukautisköyhyydestä.
Kansainvälisesti kuukautistuotteiden saatavuus on turvattu osana julkisia peruspalveluja. Esimerkiksi Skotlannissa koulut, oppilaitokset ja tietyt julkiset palvelupaikat ovat velvoitettuja tarjoamaan kuukautistuotteita maksutta suoraan wc-tiloissa ja muissa arjen asiointipaikoissa. Maksuttomat kuukautistuotteet tulisi tuoda ainakin kaikkiin julkisiin wc-tiloihin sellaisissa palveluissa ja tiloissa, joissa ihmiset asioivat arjessaan: oppilaitoksiin, kirjastoihin, terveysasemiin, nuorisotiloihin, liikuntapaikkoihin, virastoihin ja muihin julkisiin palvelupisteisiin. Toisessa vaiheessa käytäntö tulisi ulottaa valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden työpaikkoihin. Samalla tulisi selvittää keinot edistää vastaavaa käytäntöä myös yksityisellä sektorilla esimerkiksi työhyvinvointi- ja tasa-arvotoimien yhteydessä.
Kuukautistuotteiden saatavuuden turvaaminen julkisissa tiloissa on kustannuksiltaan rajattu toimenpide, joka voidaan toteuttaa osana olemassa olevia ylläpito- ja palvelurakenteita. Kokemukset muista maista osoittavat, että jakelu voidaan järjestää hallinnollisesti kevyesti esimerkiksi wc-tilojen perusvarustelun yhteydessä. Se tukee yhdenvertaisuutta, vähentää kuukautisköyhyyttä, helpottaa osallistumista kouluun ja työhön, vähentää stressiä ja normalisoi kuukautisiin liittyvää keskustelua. Samalla se rinnastaa kuukautistuotteet niihin muihin välttämättömiin hygieniatarvikkeisiin, joita julkisissa tiloissa jo pidetään perusvarusteluna.