Tausta
Suomalainen teollisuus on suuren rakennemuutoksen kourissa.
Metsäteollisuutemme ei ole tehnyt uusia investointeja maahamme
käytännössä viiteentoista vuoteen
ja nopeasti kolmanneksi tukijalaksi noussut tietotekniikka on vähentänyt voimakkaasti
työvoimaa Suomessa. Kansainvälisillä yrityksillämme
menee kohtuullisen hyvin, mutta toiminnan ja erityisesti kasvun
painopiste on siirtynyt Suomen ulkopuolelle. Tilanne vaatii merkittäviä toimia
niin elinkeinoelämältä, työmarkkinajärjestöiltä kuin
valtiovallaltakin.
Hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu monilta osin työn
tekemiseen. Jos emme onnistu teollisuutemme rakennemuutoksessa ja
200 000 uuden työpaikan luomisessa yksityiselle
sektorille, joudumme luopumaan monista hyvinvointiyhteiskunnan tunnusmerkeiksi
koetuista asioista. Tavoitteen eteen kannattaa siis tehdä kaikki
voitava.
Valtion roolista teollisuuspolitiikassa ollaan montaa mieltä.
Aikanaan Suomen teollistamista tehtiin voimakkaasti valtiovallan
ja valtion omistamien yhtiöiden toimesta. Aika on nyt toisenlainen.
Valtiovallan tehtävänä ei ole yritystoiminnan
harjoittaminen muutoin kuin harvoilla strategisesti tärkeillä toimialoilla.
Nuo yhtiöt ovat hyvin pitkälti jo olemassa. Nykyaikainen
tapa valtion rooliksi on nykyisen ei-strategisen omistajuuden muuttaminen
esimerkiksi rahastomuo-toon, mikä vauhdittaisi merkittävästi
teollisuutemme rakennemuutosta.
Keskustan esittämä rahasto
Keskusta esitti viime joulukuussa uuden rahaston perustamista
varmistamaan ja jouduttamaan osaltaan teollisuutemme rakennemuutosta.
Rahaston kunnianhimon tason on oltava korkea. Sen on omalta osaltaan
luotava luottamuksen ilmapiiriä ja yrittämisen
mahdollisuuksia Suomessa. Keskustan esittämän
rahaston kokotavoite on 3—5 miljardia euroa, mutta rahastoa
kasvatettaisiin vaiheittain, askel kerrallaan. Se muodostuisi myymällä valtion
yhtiöiden ei-strategista omistusta 1,5 miljardilla eurolla.
Suomalaiset eläkerahastot voisivat olla rahastossa mukana
samalla summalla. Lisäksi rahasto voisi houkutella mukaan
yksityistä rahaa. Se voisi parhaimmillaan toimia myös
kansanosakkeena, jolla haetaan pankkitilin korkoa parempaa tuottoa.
Jokainen meistä voisi halutessaan olla mukana suomalaisissa
talkoissa pelastamassa suomalaisen hyvinvoinnin perustaa, suomalaista
työtä.
Tarve rahaston perustamiselle on suuri. Teollisuutemme rakennemuutos
vaatii merkittäviä toimia, mutta myös
yrityksistä tuleva viesti puoltaa rahaston pikaista perustamista.
Meillä on ainakin neljä merkittävää ongelmaa
yritysten kasvun tiellä:
Ensinnäkin yritysten käyttöpääoman
saanti on pitkälle tyrehtynyt pankkien kiristyneen lainanantopolitiikan
vuoksi. Moni investointi ja kasvun rahoitus sekä uusien
työpaikkojen syntyminen uhkaavat nyt jäädä toteutumatta.
Rahaston kaksi pääinstrumenttia eli oman pääoman
ehtoinen sijoitus ja vieraan pääoman ehtoinen
vaihtovelkakirjalaina paikkaavat osaltaan yritysten käyttöpääoman
tarvetta. Myös Finnveran nykyisiä valtuuksia täytyy
lisätä.
Toiseksi oman pääoman ehtoisesta
rahoituksesta on pulaa. Lisäksi yrittäjä ottaessaan
pääomarahoittajan mukaan yritykseen usein myös käytännössä sitoutuu
koko osakekannan myyntiin viiden vuoden sisällä sijoituksesta.
Tämä ei monestikaan ole yrityksen, henkilökunnan
tai yrittäjän edun mukaista pitkällä tähtäimellä. Tämä on
myös osasyynä siihen, että lupaavat uudet
ideat ja kasvavat yritykset myydään liian varhain
ulkomaiseen omistukseen. Suomeen tarvitaan pitkäjänteistä,
kärsivällistä rahaa, mikä on myös
maksettavissa pois ilman koko omistuksen vaihtumista.
Kolmanneksi Suomesta puuttuvat rahoitusinstrumentit,
joilla voidaan rahoittaa perheyritysten kasvua. Tulorahoitus ja
pankkirahoitus yhdistettynä Finnveran takaukseen ovat käytännössä ainoa
mahdollisuus perheyrityksille, jotka haluavat säilyttää yhtiönsä omistuksen
perheessä. Suomi tarvitsee enenevässä määrin
kasvollista suomalaista omistajuutta, joka työllistää merkittävästi
myös kotimaassa. Näille yrityksille rahastoon
tulisi räätälöidä vieraan
pääoman ehtoinen vaihtovelkakirjalaina. Sille
maksetaan pankkilainaa korkeampi korko, mutta se muuttuu omistukseksi
vain, jos yhtiö ei pysty maksamaan sitä pois laina-ajan
päätyttyä. Tunnistamme merkittävän tarpeen
tälle instrumentille. Se on niin sanottua välirahoitusta,
joka on tuotoltaan ja riskiltään omistajarahoituksen
ja pankkilainan puolivälissä.
Neljänneksi Suomessa on ongelmana innovaatiovaihetta
seuraavan teollistamisen ja kaupallistamisvaiheen rahoittaminen.
Tekesin rahoitus toimii tietyillä toimialoilla erittäin
hyvin ja yritykset ovat siihen pääosin tyytyväisiä.
Mutta, kun esimerkiksi biopolttoaineprosessista pitäisi tehdä kaupallinen
pilotti, ne tehdään useimmiten ulkomaille ja ulkomaisella
rahoituksella. Liian monesti kansainvälisten asiakkaiden
sanomana kuulee: "Teillä on täällä maailman
paras teknologia. Minkä ihmeen takia ette ole soveltaneet
sitä täällä Suomessa?" Rahaston
välirahoitusinstrumentti soveltuu erinomaisesti myös
prosessien tuotantomittakaavan kokoiseen kotimaiseen pilotointiin
ja demonstrointiin.
Rahasto lyhyesti:
- Kokotavoite 3—5 miljardia
euroa, edetään vaiheittain.
- Myydään valtion ei-strategista omistusta (esim.
TeliaSonera) 1,5 miljardin euron arvosta sitä mukaa kun
tähän on tarvetta, saman verran eläkerahastojen
sijoituksia, lisäksi yksityistä pääomaa.
- Tavoitteena vauhdittaa suomalaisen teollisuuden rakennemuutosta
ja edistää osaltaan 200 000 uuden työpaikan
syntymistä.
- Teollisen pohjan säilyttäminen.
- Pyörät pyörimään
ja luottamuksen palauttaminen.
- Markkinaehtoinen tuottotavoite.
- Sijoitukset kannattavan yritystoiminnan kriteerit täyttäviin
hankkeisiin.
- Alkavien ja kasvuyritysten tarpeisiin (alle 10 miljoonan
euron sijoitus) yhteistyörahastojen kautta.
- Yli kymmenen miljoonan euron sijoitukset suoraan rahastosta.
Kohteet:
- Alkavat yritykset
- Kasvuyritykset
- Kotimaiset pilotit ja demonstraatiolaitokset
- Olemassa olevien yritysten kasvuhankkeet
- Olemassa olevien yritysten kasvuhankkeet
- Räätälöity tuote perheyrityksille
ja yrittäjävetoisille yrityksille.
- Toimialajärjestelyt, joilla tavoitellaan suurempia
yrityskokonaisuuksia kansainvälisille markkinoille.
Periaatteet:
- Valtio ei valitse voittajia, ei
toimialarajoituksia.
- Max 50%:n osuus kokonaisrahoituspaketista, toinen
puoli yksityistä rahaa.
- Yhteistyösopimuksia rahastojen kanssa, ei merkittäviä hallinnointikuluja.
- "Tuplaa rahastojen kapasiteetin."
- Uusia instrumentteja, kuten vieraan pääoman
ehtoinen vaihtovelkakirjalaina, nk. välirahoitus, missä tarkoituksena
on poismaksaminen.
Hallinnointi:
Teollisuussijoitus, Finnvera tai kokonaan uusi organisaatio