Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Tuloverolain (30.12.1992/1535) 69 §:ssä säädetään, että verovapaana henkilökuntaetuna pidetään enintään 400 euron vuosittaista etua työnantajan tarjoamasta työntekijän omaehtoisesta liikunta- tai kulttuuritoiminnasta. Kulttuuritoiminnalla tarkoitetaan käyntiä museossa, teatterissa, oopperassa, elokuvateatterissa, konsertissa, taidenäyttelyssä tai muussa vastaavassa eri taiteen-aloihin liittyvässä tapahtumassa tai tilaisuudessa. Kulttuuritoimintana pidetään myös käyntiä tiedekeskuksessa ja urheilutapahtumassa sekä osallistumista ohjatulle toiminnalliselle taidekurssille.
Suuri osa työnantajista Suomessa tarjoaa jonkinlaista liikunta-, kulttuuri- tai virikeseteliä työntekijöilleen. Esimerkiksi Henkilöstöliikuntabarometrin (2017) mukaan noin 81 % työnantajista tarjoaa työntekijöilleen jotain liikuntaetua.
Korona-aikana tarve liikunta- ja kulttuuripalveluille on suurempi kuin koskaan, kun ihmisten elinpiiri on pienentynyt ja päivittäistä arkea ja sosiaalisia kontakteja rajoitetaan. Samaan aikaan käynnit museoissa, teattereissa, oopperassa, elokuvateattereissa, konserteissa, taidenäyttelyissä, urheilutapahtumissa tai muissa vastaavissa tilaisuuksissa ovat koronarajoitusten takia käyneet joko hankaliksi tai täysin mahdottomiksi.
Hallitus on korona-aikana pyrkinyt tukemaan taiteilijoita ja muita kulttuuri- ja tapahtuma-alan toimijoita, ja korona-aikana myönnettyjen tukien yksi tavoite on ollut uusien toimintamuotojen kokeileminen ja ottaminen käyttöön, jotta kulttuuripalveluista olisi mahdollista nauttia myös etänä. Mikäli virikeseteli ei kuitenkaan mahdollista etänä toteutettaviin tapahtumiin osallistumista, näiltä uusilta toimintamuodoilta katoaa suuri joukko yleisöä.
Etänä toteutettavien liikunta- ja kulttuuripalveluiden saaminen virikesetelin piiriin turvaisi siis kaikille mahdollisuuden nauttia kulttuuripalveluista turvallisesti korona-aikana ja tukisi palveluiden kehittämistä entistä monimuotoisemmiksi ja paremmin etäratkaisuja hyödyntäviksi.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,