Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Valkoposkihanhi on keskikokoinen hanhilaji. Sitä tavataan pohjoisella pallonpuoliskolla. Lajin kanta on kymmenenä viime vuotena ollut huimassa kasvussa. Valkoposkihanhi kuuluu vuonna 1979 perustetun Euroopan unionin lintudirektiivin piiriin. Lajia tavataan laajalla alueella Euroopassa ja Venäjällä.
Kanta on kasvanut voimakkaasti. Nopeasta kasvusta on alkanut koitua monenlaista haittaa. Valkoposkihanhi hakeutuu viheriöille ravinnon perässä. Koska valkoposkihanhilla ei ole pötsiä, se ulostaa nauttimansa ravinnon lähes välittömästi. Ulosteesta on tullut julkisten viheralueiden ja rantojen ongelma. Lajin voimakkaan kasvun vuoksi myös viljelijät koko ajan vain pohjoisemmassa kärsivät lajin ulosteongelmista. Uloste tuhoaa puimattomia peltoja ja aiheuttaa näin kymmenientuhansien eurojen vahinkoja viljelijöille. Koko ajan muuttuvat ilmasto-olosuhteet vaikeuttavat viljelijöiden toimeentuloa jo todella paljon. Valkoposkihanhien tuoma ongelma on suuri, ja se on otettava vakavasti.
Lajin tuomaa ongelmaa voitaisiin ratkaista alueellisesti kohdistetulla, määräajan kestävällä metsästyksellä. Valkoposkihanhien kannan tilasta on tehty tutkimuksia, ja se kestää metsästyksen. Keski-Euroopassa on myös käytetty poikkeuslupia kannan säätelyn suhteen. EU:n lainsäädännön yhteneväisyyden kannalta poikkeuslupien mahdollistaminen myös Suomessa olisi suotavaa. Valkoposkihanhien räjähtänyt kanta aiheuttaa huolia myös lentoturvallisuudelle.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,