TOIMENPIDEALOITE 8/2012
vp
TPA 8/2012
vp - Arja Juvonen /ps
Tarkistettu versio 2.0
Maanottoa säätelevän lainsäädännön
kehittäminen
Eduskunnalle
Maanottoon tarvitaan Suomessa maanottolupa ja nykyisin
melkein aina myös ympäristölupa. Maanotto
tai louhinta edellyttää siten kaksinkertaista
lupakäytäntöä, joka turhaan
työllistää kuntia ja ELY-keskuksia lisäten
samalla maanottoon ryhtyvän yrityksen kohtaamaa byrokratiaa.
Kiviaines rakennuskäyttöön tuotetaan
yleensä avolouhoksissa. Avolouhoksessa louhinta tapahtuu
maan pinnalla. Kiviaines louhitaan kallioperästä räjäyttelemällä ja
irronneista lohkareista valmistetaan murskaamalla eri laatuisia
kalliomurskeita. Avolouhostoimintaa säätelevät
lähinnä maa-aineslaki, räjäytystyötä ja
räjähdeaineita koskevat lait, ympäristölaki
ja naapuruussuhdelaki.
Louhintatekniikan kehittyessä lainsäädäntö on jäänyt
puutteelliseksi varsinkin kallion louhintaa koskien. Louhintatoiminnan
ympäristölle ja lähiasukkaille aiheuttamaa
kohtuullista tai kohtuutonta haittaa ei ole riittävän
selvästi määritelty laissa. Tämä vaikeuttaa
ja hidastaa lupahakemusten käsittelyä ja raskauttaa
päätöksiin liittyviä valitusprosesseja.
Vaikka avolouhosta oltaisiin perustamassa vakituisen asutuksen
läheisyyteen niin, että sen aiheuttamat
melu-, pöly- ja tärinähaitat ovat ilmeisiä,
asumista ja ympäristöä haittaavan louhintatoimen
estämiseksi voidaan vedota käytännössä ainoastaan
EU:n luontodirektiiviin. Räjäytystoimintaan voi
lisäksi liittyä oma ympäristö-
ja terveysriskinsä, joka johtuu räjähteenä käytettävien
aineiden myrkyllisyydestä. Pientaloasutuksen lähellä räjähteistä pohjaveteen
kulkeutuvat myrkylliset aineet voivat tehdä kaivovedestä terveydelle
haitallista.
Puutteellisen lainsäädännön
tuomat ongelmat ovat havaittavissa esimerkiksi Nurmijärven
Uotilan kylään suunnitteilla olevan avolouhoksen
tapauksessa. Louhos on tarkoitus perustaa keskelle maalaiskylää,
jolloin 500 metrin säteellä louhoksesta sijaitsee
neljä vakituista asuntoa ja neljä loma-asuntoa.
Enintään kilometrin etäisyydellä louhoksesta
on noin kolmekymmentä vakituista asuntoa ja kymmenkunta
loma-asuntoa. Toiminnalle on haettu lupaa viideksitoista vuodeksi ja
sen lähiasukkaille aiheuttamien haittojen ehkäisemisen
laillinen määrittely on ollut ongelmallista.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin maanottoa säätelevän
lainsäädännön kehittämiseksi.
Helsingissä 17 päivänä helmikuuta
2012