Lähtökohdat ja käsittelyvaihe
Komission ehdotus uusiutuvan energian direktiiviksi on osa komission puhtaan energian pakettia ja samalla keskeinen keino EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Talousvaliokunta on käsitellyt ehdotusta aiemmassa lausunnossaan ja viittaa keskeisten lähtökohtien osalta tuossa yhteydessä lausumaansa (TaVL 10/2017 vp — U 5/2017 vp). Asiassa on sittemmin saavutettu neuvoston yleisnäkemys ja Euroopan parlamentin kanta, ja tavoitteena on saattaa neuvottelut päätökseen kesäkuun loppuun mennessä. Asian käsittelyn tässä vaiheessa valiokunta tarkastelee keskeisimpiä avoinna olevia neuvottelukysymyksiä.
EU:n uusiutuvan energian sitova tavoite
Keskeisimpiä avoinna olevista kysymyksistä on uusiutuvan energian vuoden 2030 tavoitteen taso. Euroopan parlamentti on esittänyt EU:n kokonaistavoitteen nostamista neuvoston esittämästä 27 prosentista 35 prosenttiin. Talousvaliokunta pitää uusiutuvan energian käytön edistämistä keskeisenä energia- ja ilmastopolitiikan välineenä, mutta kiinnittää samalla huomiota siihen, että useamman sitovan tavoitteen asettaminen vaikeuttaa toimien vaikutusten arviointia ja heikentää päästökaupan ohjausvaikutusta.
Valtioneuvosto on osana kokonaisratkaisua valmis hyväksymään EU-tason tavoitteen nostamisen 30 prosenttiin, mikäli Suomelle käytännössä kohdistuva osuus ei nouse yli 50 prosentin. Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston arvioihin tavoitetasosta ja painottaa, että tavoitteiden kohdistamisessa jäsenvaltioiden välillä tulee pyrkiä oikeudenmukaisuuteen ja kustannustehokkuuteen.
Euroopan parlamentti on esittänyt sääntelyyn sisällytettäväksi kaavan jäsenvaltiokohtaisten osuuksien laskemiseksi. Ehdotettu laskentatapa merkitsisi käytännössä Suomen uusiutuvan energian tavoitteen nousua yli 50 prosentin, jos EU:n tason tavoite nostettaisiin 30 prosenttiin. Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon sitovan kaavan ongelmallisuudesta ja korostaa, että mahdollisen kaavan tulisi olla ohjeellinen. Keskeistä on, että jäsenvaltioiden aiemmat, ennen vuotta 2020 tehdyt toimet uusiutuvan energian lisäämisessä otetaan huomioon. Kaavassa tulisi siten antaa mahdollisimman suuri painoarvo kaikille jäsenvaltioille suuntautuvalle yhtä suurelle uusiutuvan energian prosenttimäärän lisäykselle (flat rate). Talousvaliokunta painottaa, että mahdollinen kaava tulisi sijoittaa osaksi ns. hallintomalliasetusta, ja tarkastelee kaavaan liittyviä ongelmakohtia myös hallintomalliasetusta koskevassa lausunnossaan.
Tavoitteena vakaa investointiympäristö bioenergian tuotannolle
Talousvaliokunta pitää yhtenä keskeisimmistä neuvottelujen osa-alueista ehdotukseen sisältyvää raaka-ainelistausta. Suomen näkökulmasta ratkaisevaa on, ettei sääntelystä aiheudu rajoitteita bioenergian käytölle ja tulevalle kehittämiselle ja että liitteen IX A osan raaka-aineista valmistetuille kehittyneille biopolttoaineille asetetaan alatavoite investointien kannustamiseksi.
Suomen on tärkeä olla biotalouden ja bioenergian käytön edistämisen eturintamassa. Tätä tavoitetta ei pidä nähdä vastakkaisena muulle energiapolitiikan kehittämiselle, kuten liikenteen sähköistämiselle. Kiertotalouden edistäminen on myös tärkeä ja kasvava osa tulevaisuuden energiapolitiikkaa.
Eduskunnan hyväksymässä ilmasto- ja energiastrategiassa korostettiin sitä, että puun käytössä tulee pyrkiä mahdollisimman korkean jalostusasteen tuotteisiin ja ainespuuta ei tule käyttää biopolttoaineen tuotantoon.
Uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden edistäminen edellyttää tki-panostuksia. Julkisten, innovatiivisten hankintojen hyödyntämistä mm. pilotoinneilla, demonstroinnissa ja referenssien synnyttämisessä tulee edistää.
Talousvaliokunta toteaa, että eduskunta on hyväksynyt huutokauppaan perustuvan kansallisen uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuen.
Talousvaliokunta korostaa, että bioenergian sääntelyn lähtökohtana tulee olla vakaan investointiympäristön turvaaminen. Tältä kannalta erityisen ongelmallisia ovat parlamentin ehdotus siitä, että liitteen IX A osasta voitaisiin poistaa kehittyneiden biopolttoaineiden raaka-aineiksi kelpaavia aineita, sekä jätehierarkian soveltaminen. Talousvaliokunta on aiemmassa lausunnossaan (TaVL 10/2017 vp — U 5/2017 vp) arvioinut, ettei suljettu raaka-ainelistaus ole onnistunut tapa määritellä nopeasti kehittyviä biopolttoaineita, vaan määritelmän tulisi ottaa huomioon teknologian tuleva kehitys ja esimerkiksi jäte- ja tähdepohjaisten raaka-aineiden hyödyntäminen. Kun ehdotuksessa kuitenkin on päädytty määrittelemään biopolttoaineet raaka-ainelistauksen kautta, talousvaliokunta painottaa, että listaukseen tulee voida tarvittaessa lisätä raaka-aineita. Samalla valiokunta korostaa, että biopolttoaineiden tuotannon investoinnit edellyttävät ennakoitavaa sääntely-ympäristöä. Investointien mahdollistamiseksi ja suojaamiseksi on siksi keskeistä, ettei listalta voida poistaa raaka-aineita. Tämä on ratkaisevaa myös Suomen kansallisten uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamiseksi.
Sääntelyn johdonmukaisuus ja mahdollistava luonne
Talousvaliokunta painottaa lopuksi, että uusiutuvan energian sääntelyn tulisi muodostaa johdonmukainen ja läpinäkyvä kokonaisuus. Talousvaliokunta pitää sen vuoksi ongelmallisena nyt omaksuttua sääntelytapaa, jossa energialainsäädännön eri osa-alueilla asetetaan omia alatavoitteita, mutta tavoitteiden yhteisvaikutusten arviointi varsinaisen päätavoitteen — päästöjen vähentämisen — näkökulmasta on puutteellista.
Talousvaliokunta korostaa, että neuvotteluissa on keskeistä pyrkiä lopputulokseen, joka kokonaisuutena paitsi edistää ilmastotavoitteiden saavuttamista myös mahdollistaa investointien, teknologian kehityksen ja alan vientipotentiaalin hyödyntämisen kannalta ennakoitavan ja mahdollisimman vähän hallinnollista taakkaa aiheuttavan toimintaympäristön.