Ehdotus
EU:n valtiontukipolitiikan peruslähtökohtana
on pitkään ollut, että vaikeuksissa olevien
yritysten poistuminen markkinoilta on normaali osa markkinoiden
toimintaa eikä tavanomaisena käytäntönä voida
pitää näiden yritysten tukemista valtiontuen
keinoin. Vaikeuksissa olevien yritysten tukemisen on havaittu aiheuttavan
myös huomattavia kilpailun vääristymiä niin
kansallisesti kuin EU:n sisämarkkinoilla. Näistä syistä on
pidetty perusteltuna, että taloudellisissa vaikeuksissa
olevat yritykset voivat saada valtiontukea EU:n valtiontukisääntöjen
nojalla vain erittäin rajoitetusti ja tiukkojen edellytysten
vallitessa. Käytännössä nykyisellään
tuki voidaan myöntää pelastamis- ja rakenneuudistustuen
suuntaviivojen nojalla joko pelastamis- ja/tai rakenneuudistustukena.
Rakenneuudistustuen myöntäminen ei edellytä pelastamistuen
myöntämistä. Komission julkaisemassa
suuntaviivaluonnoksessa ei muuteta näitä peruslähtökohtia,
mutta tuen hyväksymisedellytyksiin esitetään
useita muutoksia, joita on käyty läpi valtioneuvoston
selvityksessä.
Tuen hyväksymisedellytyksiä koskevien sääntöjen
ohella keskeistä on, että pelastamis- ja rakenneuudistustuen
suuntaviivoihin sisältyy myös vaikeuksissa olevan
yrityksen määritelmä, jota sovelletaan
lähtökohtaisesti kaikissa valtiontukisäännöissä (komission
asetukset, suuntaviivat ja puitteet). Kyse on samalla tukikelpoisen
yrityksen määritelmästä: jos
yritys täyttää määritelmässä esitetyt
kriteerit, sille ei voida myöntää tukia
muiden valtiontukisääntöjen (esim. T&K&I,
riskirahoitus, aluetuet) nojalla. Komissio on suuntaviivaluonnoksessa
ehdottanut huomattavia muutoksia vaikeuksissa olevan yrityksen määritelmään.
Valtioneuvoston kanta
Valtioneuvosto suhtautuu komission suuntaviivaluonnokseen pääasiallisesti
arvioiden myönteisesti. Valtioneuvosto pitää hyvänä,
että uusissa säännöissä on
aiempaa tarkemmin kuvattu pelastamis- ja rakenneuudistustuen hyväksyttävyyden
edellytyksiä. Valtioneuvoston näkemyksen mukaan
sääntöluonnoksessa tulisi entistä tarkemmin
selkeyttää sen suhdetta muuhun EU:n valtiontukisääntelyyn.
Selkeä ja ennustettava valtiontukisääntely
takaa tuen myöntäville viranomaisille oikeusvarmuuden
ja sen, että EU:n valtiontukisääntöjä sovelletaan
yhtäläisellä tavalla eri jäsenvaltioissa.
Koska vaikeuksissa olevien yritysten tukeminen kuuluu kilpailua
vääristävimpiin tukimuotoihin, tavoitteena
tulee olla, että nämä tuet säilyvät
erillisen valtiontukisääntelyn piirissä ja
että niitä koskeva sääntely on
asianmukaisen tiukkaa.
Valtioneuvosto kannattaa komission esitystä, jonka
mukaan suuntaviivojen soveltamisalaan sisällytetään
uusi tukimuoto, väliaikainen rakenneuudistustuki. Uuden
tuen avulla voidaan puuttua entistä paremmin ja kevyemmällä menettelyllä vaikeuksissa
olevien yritysten maksuvaikeusongelmiin. Valtioneuvosto ei vastusta
sitä, että valtiontukisääntelyssä mahdollistetaan
kyseisen tuen myöntäminen 18 kuukauden ajanjakson
ajan.
Valtioneuvosto kannattaa myös sitä, että suuntaviivaluonnoksessa
rakenneuudistustuen myöntämisedellytyksenä otetaan
huomioon rakenneuudistuskustannusten vastuunjako tuensaajan, sijoittajien
ja veronmaksajien kesken. Valtioneuvosto kannattaa tältä osin
suuntaviivoissa esitettyä vaihtoehtoa 2, jonka mukaan rakenneuudistustukea
voidaan myöntää, jos tuensaaja, sen osakkaat
tai velkojat osallistuvat kustannuksiin määrällä,
joka vastaa vähintään 50 % rakenneuudistuksen
kustannuksista.
Valtioneuvosto pitää suuntaviivaluonnokseen
sisällytettyä vaikeuksissa olevan yrityksen määritelmää jossain
määrin ongelmallisena. Valtioneuvosto suhtautuu
kuitenkin positiivisesti siihen, että komissio on muuttanut
alun perin de minimis -asetuksen (U 28/2013 vp
jatkokirje) yhteydessä esittämäänsä määritelmää Suomen
kannan mukaisesti monipuolisempaan suuntaan. Valtioneuvoston yleisnäkemyksen mukaan
vaikeuksissa olevan yrityksen määritelmän
tulee olla sovellettavissa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa
yhtäläisellä tavalla kansallisten lakien
mahdollisista eroavaisuuksista huolimatta. Tavoitteena on varmistaa,
että Suomen tarpeiden ja tukijärjestelmien erityispiirteiden
kannalta tärkeät näkökohdat
tulevat huomioiduiksi määritelmässä siten,
että kasvuyritysten ja pk-yritysten rahoitusta ei vaikeuteta
tai vaaranneta.
Valtioneuvosto pitää perusteltuna muun muassa
seuraavien kolmen muutosesityksen esiintuomista asiasta käytävien
neuvottelujen yhteydessä.
Valtioneuvosto katsoo ensinnäkin, että vaikeuksissa
olevan yrityksen määritelmää tulee soveltaa
yksinkertaistetusti siltä osin kuin kyse on esimerkiksi
1) verotuksen muodossa myönnettävästä valtiontuesta,
2) alle viisivuotiaiden pk-yritysten tutkimus-, tuotekehitys- tai
innovaatiotoiminnan tukemisesta tai 3) valtiontuesta, joka myönnetään
alle viisivuotiaille pk-yrityksille riskirahoituksen muodossa. Valtioneuvoston
näkemyksen mukaan ko. tukia saavat yritykset voitaisiin
katsoa vaikeuksissa oleviksi esimerkiksi vain sellaisessa tilanteessa,
jossa ne on asetettu yleistäytäntöönpanomenettelyyn (konkurssi/yrityssaneerausmenettely)
tai jossa ne täyttävät kansallisessa
lainsäädännössä asetetut
edellytykset tähän menettelyyn asettamiselle (suuntaviivaluonnoksen
kohta 21 c).
Toiseksi valtioneuvosto pitää perusteltuna, että vaikeuksissa
olevien yritysten määritelmän ns. kovista
arviointiperusteista voidaan poikkeustapauksissa poiketa ja mahdollistaa
yrityksen taloudellisten vaikeuksien arviointi laajemman kokonaisarvioinnin
perusteella, jos tukia myöntävän viranomaisen
yritysanalyysimenetelmä on perinpohjainen ja täyttää tietyt
peruskriteerit. Kovista arviointikriteereistä poikkeaminen
tulisi kuitenkin aina ilmoittaa etukäteen komissiolle hyväksyttäväksi,
jotta voidaan varmistaa, että kokonaisarviointia sovelletaan
yhtäläisellä tavalla eri EU-jäsenvaltioissa.
Kolmanneksi valtioneuvoston näkemyksen mukaan yrityksen
vaikeuksissa olon määrittely pelkästään
esimerkiksi velkaantumisastetta koskevan tunnusluvun perusteella
ei ole tarkoituksenmukaista, sillä yhden tunnusluvun tarkastelu ei
anna riittävää kuvaa yrityksen taloudellisesta tilanteesta.
Valtioneuvosto tulee neuvotteluissa ehdottamaan komissiolle mallia,
joka mahdollistaisi yrityksen määrittelemisen
vaikeuksissa olevaksi suuntaviivaluonnoksessa esitettyä joustavamman
ja monipuolisen kriteeristön avulla.
Valtioneuvoston näkemyksen mukaan sekä vaikeuksissa
olevan yrityksen määritelmään
että rakenneuudistustuen kriteereihin liittyy näkökohtia,
jotka voivat olla ongelmallisia maatalouden alkutuotannon alalla.
Tämän vuoksi suuntaviivaluonnoksessa tulee esitettyä paremmin
ottaa huomioon maatalouden erikoisolosuhteet.