Tausta
Valtioneuvoston kirjelmän tarkoituksena on informoida eduskuntaa neuvottelutilanteesta, päivittää aiemmin tehtyä arviointia esityksen taloudellisista vaikutuksista suomalaisille pankeille sekä täydentää aikaisemmin annettuja valtioneuvoston kirjelmiä Basel III -standardien täytäntöönpanosta U 72/2021 vp ja UJ 3/2022 vp, joista talousvaliokunta on antanut lausuntonsa TaVL 55/2021 vp ja TaVL 18/2022 vp.
Talousvaliokunta viittaa näihin lausuntoihinsa ja toteaa, että niissä esitetyt valiokunnan huomiot ovat edelleen voimassa. Valiokunta on aiemmissa lausunnoissaan erityisesti korostanut talouskasvun turvaamisen ja Suomen erityispiirteiden huomioon ottamisen tärkeyttä ja katsoo, että sen aiempia lausuntoja TaVL 55/2021 vp ja TaVL 18/2022 vp ei ole otettu täysimääräiseksi lähtökohdaksi neuvotteluissa.
Talousvaliokunta pitää valitettavana, että valtioneuvoston kirjelmien myöhäisen ajoituksen vuoksi, sillä on ollut vain hyvin vähän aikaa kannanmuodostukseen. Valiokunta viittaa aiempaan asiaa koskevaan lausuntoonsa TaVL 55/2021 vp ja huomauttaa, että erityisesti sellaisissa valtiopäiväasioissa, joiden pohjana on pitkäkestoinen kansainvälinen valmistelu- ja neuvottelutyö, ei ole perusteita ajoittaa eduskuntakäsittelyä siten, etteivät vastinemenettely tai lisäkuulemiset ole mahdollisia.
Päivitetty arviointi Basel III -uudistuksen taloudellisista vaikutuksista
Finanssivalvonta päivitti elokuussa 2022 laskelmiaan Basel III -uudistuksen vaikutuksista. Uuden arvion mukaan uudistusten toteuttaminen kasvattaisi suomalaispankkien pääomavaatimuksia huomattavasti aiemmin ilmoitettua vähemmän, ja lyhyellä aikavälillä pääomavaatimukset kevenisivät koko sektorin tasolla. Siirtymäaikojen jälkeen vuonna 2023 vakavaraisuusvaatimukset asettuisivat lähelle nykyistä tasoa. Finanssivalvonnan arviossa todetaan, että erityisesti asuntoluottoja ja pk-yrityksille myönnettäviä luottoja koskevat pääomavaatimukset kevenisivät. Saadun selvityksen mukaan uudet laskelmat perustuvat suomalaisten pankkien omiin tarkentuneisiin arvioihin sekä aiempaa ajantasaisempaan dataan ja riskipositioihin. Valtioneuvoston kirjelmässä todetaan myös, että suomalaispankkien yhteenlasketut omat varat riittäisivät kattamaan uudet vaatimukset jo tällä hetkellä, eikä uudistus vaaranna niiden luotonantokykyä. Arvioidut vaikutukset kuitenkin vaihtelevat eri pankkien välillä huomattavasti.
Talousvaliokunta toteaa, että eri tahot ovat esittäneet asiantuntijakuulemisessa osittain ristiriitaisia näkemyksiä ehdotuksen vaikutuksista. Asiantuntijalausunnoissa on muun muassa viitattu Euroopan Pankkiviranomaisen (EBA) tuoreeseen arvioon, jonka mukaan pääomavaatimusten odotetaan kasvavan huomattavasti enemmän kuin mitä Finanssivalvonta on arvioinut. Lisäksi on korostettu sitä seikkaa, että pankit ovat jo joutuneet sopeuttamaan toimintaansa valvontavaateiden ja tulevan sääntelyn vuoksi. Talousvaliokunta toteaa, että näiden osittain ristiriitaisten näkemysten vuoksi uudistuksen vaikutuksista ei voi tehdä yksiselitteisiä johtopäätöksiä.
Keskeisten ehdotusten arviointia tämänhetkisen neuvottelutilanteen valossa
Talousvaliokunnan näkemyksen mukaan finanssipolitiikan tulee rahoitusvakauden ohella turvata ja vahvistaa talouskasvua ja tasapuolisia kilpailuedellytyksiä sekä finanssimarkkinoilla että markkinoilla yleensä. Tämänhetkinen neuvottelutilanne ja neuvottelujen pohjana olevat kompromissiehdotukset eivät ainakaan kaikin osin riittävästi tue näitä tavoitteita. Valiokunta toteaa, että neuvotteluiden tässä vaiheessa tulee priorisoida seuraavia Suomen kannalta kaikkein tärkeimpiä asiakokonaisuuksia ja niitä koskevia neuvottelutavoitteita:
Luottolaitosten pääomavaatimukset.
Talousvaliokunta pitää kaikkein keskeisimpänä neuvottelutavoitteena sitä, että lainojen ehdot heijastavat lainan todellista riskipitoisuutta ja vakavaraisuusvaateet määritellään todellisen riskin mukaan. Erityisesti matalariskisten asunto- ja yritysluottojen vakavaraisuusvaatimukset tulee saada pysyvästi alemmalle tasolle, jotta lainojen ehdot ja kustannukset vastaavat todellista riskiä. Valiokunta toteaa, että sen huoli pääomavaatimusten mahdollisesta kasvusta kohdistuu ensisijaisesti siihen, kuinka ja millä ehdoilla laitokset pystyvät jatkossa kanavoimaan rahoitusta talouteen ja tukemaan toiminnallaan yksityisiä investointeja ja talouskasvua. Lisäksi talousvaliokunta korostaa, että valittu sääntelyratkaisu ei saa johtaa siihen, että vakavaraisille laitoksille asetetaan edelleen kiristyviä pääomavaatimuksia, kun samanaikaisesti näillä kiristyksillä ei kuitenkaan pystytä parantamaan heikkokuntoisten laitosten häiriönsietokykyä.
Jäsenvaltioiden ja niiden laitosten erityispiirteet.
EU:n sisämarkkinoiden toiminnan kannalta on keskeistä, että toimijoille taataan tasapuoliset kilpailuolosuhteet. EU:n luottolaitossektori on kuitenkin heterogeeninen ja toimintaympäristö eri jäsenmaissa niin erilainen, että tasapuolista toimintaympäristöä on hyvin vaikea rakentaa pelkästään harmonisoinnin keinoin.
Talousvaliokunta pitää olennaisena, että Suomelle tyypilliset asumisen ja rakentamisen erityispiirteet tulevat sääntelyssä huomioiduiksi niin, ettei niiden rahoituksen saatavuus vaikeudu. Näitä erityispiirteitä ovat erityisesti suomalainen asunto-osakeyhtiömalli sekä RS-rakentaminen. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että matalariskiseen asuntorahoitukseen tai yritysluottoihin heijastuvat muutokset eivät merkitse luototuksen kiristymistä niitä koskevien erityisten siirtymäaikojen päätyttyäkään. Asian merkitys on viime kuukausina korostunut entisestään esimerkiksi nopeasti nousevien korko-, energia- ja rakentamiskustannusten vuoksi. Talousvaliokunnan näkemyksen mukaan jatkoneuvotteluissa on erityisesti priorisoitava neuvottelutavoitetta, joka turvaa kohtuulliset lainaehdot matalariskisille asunto- ja yrityslainoille. Matalariskisten lainojen osalta tulee myös huomioida lainapääoman pienenemisestä seuraava riskitason aleneminen niin, että riskipainot vastaisivat paremmin lainan todellista riskiä myös lainan juoksuajan loppupuolella. Lisäksi neuvotteluissa on pyrittävä siihen, että RS-rakentamista ei pidetä spekulatiivisena kiinteistösijoituksena.
Valtiolainojen vakavaraisuuskohtelu.
Valtionvastuut muodostavat merkittävän riskin sellaisissa pankeissa, joiden valtionvastuut ovat keskittyneet niiden omiin kotivaltioihin. EU:n vakavaraisuussääntelyä tulisikin kehittää niin, että se ottaisi paremmin huomioon todellisia maakohtaisia riskejä. Ehdotus ei sisällä sääntelyä, joka vähentäisi valtioiden ja pankkien välisiä kytköksiä. Tätä on pidettävä merkittävänä puutteena, varsinkin kun luottolaitosten ja niiden kotivaltioiden kytkösten heikentäminen on ollut yksi pankkiunionin keskeisistä tavoitteista. Valtioneuvoston kirjelmässä todetaan, että meneillään olevissa neuvotteluissa valtiolainojen riskipainokohtelun merkittävämpi uudistaminen ei saa jäsenvaltioiden kannatusta. Talousvaliokunta pitää tätä erittäin valitettavana sekä rahoitusvakauden että talouskasvun edellytysten näkökulmasta. Valiokunta suhtautuu kielteisesti ehdotuksiin, jotka syventävät luottolaitosten ja valtioiden välistä kohtalonyhteyttä. Neuvotteluissa tulee myös suhtautua erittäin varauksellisesti mahdollisiin kompromissiehdotuksiin, jotka merkitsevät yhteisvastuuta pankkien riskeistä.
Operatiiviset riskit.
Suomi on neuvotteluissa kannattanut sitä, että operatiivisiin riskeihin liittyvän pääomavaateen määrittelyssä huomioitaisiin luottolaitoksen tappiohistoria. Komission alkuperäisen ehdotukseen ja sen perusteella annettuihin kompromissiehdotuksiin tätä vaatimusta ei kuitenkaan sisälly. Talousvaliokunta yhtyy tältä osin valtioneuvoston kantaan ja toteaa, että tappiohistoria tulisi huomioida operatiivisten riskien osalta.
Kokoavia huomioita
Talousvaliokunta viittaa lausuntoonsa TaVL 18/2022 vp ja toteaa, että vakavaraisuussääntelyn uudistamisessa erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että sääntelykehikko on johdonmukainen, läpinäkyvä ja mahdollisimman yksinkertainen. Päällekkäistä sääntelyä ja eri sääntelyjen kumuloituvia vaikutuksia pitää välttää. Näin voidaan parantaa toimintaympäristön ennakoitavuutta ja sitä kautta yritysten mahdollisuuksia ja halua sitoutua esimerkiksi meneillään olevan energiamurroksen ja vihreän siirtymän edellyttämiin massiivisiin ja pitkäaikaisiin investointeihin.
EU:n talouskasvun ja kilpailukyvyn vahvistaminen nykyisessä haasteellisessa geopoliittisessa toimintaympäristössä sekä vihreän ja digitaalisen siirtymän toteuttaminen edellyttävät mittavia yksityisiä investointeja. Talouden kasvu Euroopassa ei voi perustua pelkästään tai edes pääosin julkiseen rahoitukseen vaan toimintaympäristön pitää olla avoin ja houkutteleva yksityisille investoinneille. Vihreää siirtymää toteuttavien innovaatioiden markkinoille tuominen ja niiden skaalaaminen vaativat paljon pääomaa. Riskit ovat suuria ja investointisyklit pitkiä. Nyt neuvoteltavan ratkaisukokonaisuuden tuleekin vakavaraisuuden ohella vahvasti ja aidosti tukea talouskasvun edellytyksiä ja luoda mahdollisuuksia yksityisille investoinneille.