Hallituksen esityksessä ehdotetuilla muutoksilla toteutetaan hallitusohjelman kaavoituksen ja rakentamisen lupien sujuvoittamista koskevia toimenpiteitä. Tavoitteena on vähentää kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyvää sääntelyä ja siten osaltaan tukea terveen kilpailun edellytyksiä. 

Kaavoituksen avulla tapahtuvassa yhdyskuntarakenteen muutoksen hallinnassa on päätöksenteossa sovitettava yhteen intressejä, jotka ovat usein vaikeasti samanaikaisesti toteutettavissa. Vaarana on tällöin osaoptimointi tai toimintojen sijoittaminen alueille, joissa niille ei odotusten vastaisesti muodostukaan luontevaa elinympäristöä ihmisvirtojen tai kuluttajakäyttäytymisen poiketessa arvioidusta. Voimassa olevan sääntelyn on nähty määrittelevän uusien myymälöiden rakentamista ja vaikeuttavan olemassa olevien yksiköiden uudistamista — sääntelyn sinänsä kannatettavista tavoitteista huolimatta — joissakin tapauksissa epätarkoituksenmukaisella tavalla. 

Talousvaliokunta toteaa kaupan alan sääntelyn kulminoituvan useissa kysymyksissä punnintaan siitä, millä osapuolella — viranomaistaholla vai alan toimijoilla itsellään — katsotaan olevan parhaat edellytykset arvioida kaupan yksiköiden tarkoituksenmukaisia toiminnan raameja yhteiskunnan kokonaisetu huomioiden. Käsillä olevan hallituksen esityksen mukainen sääntely vie kehitystä suuntaan, jossa kaupan alan toimijoiden harkintavallalle jää nykyistä laajempi soveltamisala, kun viranomaisten roolia kavennetaan. Talousvaliokunta toteaa, että tasapaino viranomaisohjauksen ja markkinoiden vapaan toiminnan sallimisen välillä on ajoittain vaikea. Kaavoituksella tulisi pystyä ohjaamaan yhdyskuntarakenteen kehittymistä yli ajan ja tämänhetkisten toimijoiden tarpeiden: maankäytön ratkaisut määrittävät ja rajaavat päätöksentekoa pitkälle eteenpäin. Vaikka ehdotetun sääntelyn dynaamisia vaikutuksia on vaikea täsmällisesti ennakoida, talousvaliokunta arvioi lupahallinnon keventämisen vaikuttavan myönteisesti yritysten investointimahdollisuuksiin, edistävän tasapuolisia kilpailuolosuhteita ja siten hyödyttävän kaupan palveluiden loppukäyttäjiä. Talousvaliokunta pitää ehdotettuja säädösmuutoksia tarkoituksenmukaisina keinoina näihin päämääriin pyrittäessä muistuttaen kuitenkin, että elinkeinoelämän toimintaympäristö muodostuu lainsäädännön kokonaisvaikutuksesta, jolloin yksittäisen säädöksen painoarvo ilmenee osana kokonaisuutta joko yhdensuuntaisena tai ristiriitaisena muun sääntelyn kanssa. Kaikissa lainsäädäntötoimissa tulisi pitää esillä säädösten keskinäistä yhteensopivuutta ja kokonaisvaikutuksia, jotteivät eri sääntelytoimet veisi pohjaa toisiltaan. 

Hallituksen esityksen mukaan vähittäiskaupan suuryksikön kokoraja ehdotetaan nostettavaksi 2 000 kerrosneliömetristä 4 000 kerrosneliömetriin. Tällä määrittelyllä voidaan suuryksikköjä koskeva sijainnin ohjaus rajata koskemaan niitä myymälöitä, joilla on merkittäviä vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen, liikenteeseen tai kaupan palvelujen saavutettavuuteen. Talousvaliokunta katsoo ehdotetun muutoksen lisäävän kilpailun mahdollisuuksia ja siten parantavan palveluiden käyttäjien asemaa sekä edesauttavan viranomaisresurssien tarkoituksenmukaista kohdentamista, joskin sääntelyyn näyttäisi edelleen jäävän tulkinnanvaraisuuksia koskien esimerkiksi pinta-alarajojen sidonnaisuutta myymälän laatuun nähden. Talousvaliokunta puoltaa näkemystä, jonka mukaan kauppa voisi itse määritellä myymälätilan käytön alle 4 000 kerrosneliömetrin suuruisissa yksiköissä. 

Hallituksen esityksessä ehdotetaan luovuttavaksi velvoitteesta ottaa huomioon kaupan laatu sijoitettaessa vähittäiskaupan suuryksikkö muualle kuin keskusta-alueelle. Vähittäiskaupan suuryksikön ensisijainen sijaintipaikka olisi siis edelleen keskusta-alue, mutta suuryksikkö voitaisiin kuitenkin sijoittaa myös muualle edellyttäen, että palvelujen saavutettavuus otetaan sijoituksen perusteena huomioon. Talousvaliokunta katsoo ehdotetun muutoksen parantavan kaupan edellytyksiä kehittää toimintaansa keskusta-alueiden ulkopuolella ja pitää ehdotettua muutosta kannatettavana.  

Hallituksen esityksessä ehdotetaan kumottavaksi lain 71 e §, jonka mukaan sen lisäksi, mitä maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:ssä säädetään, asemakaavamääräykset voivat koskea vähittäiskaupan laatua ja kokoa, jos se kaupan palvelujen saatavuuden kannalta on tarpeen. Lain 57 §:ssä säädetyt vaatimukset voivat kuitenkin edellyttää, että asemakaavassa tarkastellaan myös kaupan laatuun ja kokoon liittyviä kysymyksiä. Talousvaliokunta pitää ongelmallisena, että hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa otetaan kantaa lain tulkintaan tavalla, joka käytännössä vesittää pykälän poistamisen. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että laista poistetaan säännökset, joiden mukaan asemakaavassa voidaan antaa määräyksiä kaupan laadusta ja koosta. Talousvaliokunta esittää, että ympäristövaliokunta kiinnittäisi tähän erityistä huomiota. 

Hallituksen esityksen mukaan ELY-keskusten kunnan alueiden käytön suunnittelua ja rakennustoimen järjestämistä koskeva ohjaustehtävä poistetaan ja valvontatehtävää rajataan siten, että ELY-keskukset valvoisivat alueidenkäyttöä ja rakentamista vain siltä osin kuin ratkaisuilla on valtakunnallisia tai merkittäviä maakunnallisia vaikutuksia. Myös yleis- ja asemakaavoja koskevien, ELY-keskusten ja kuntien välisten viranomaisneuvottelujen soveltamisalaa rajataan.  

Talousvaliokunta muistuttaa, että aluehallinnon rakenteiden ja toimivallan rajojen ollessa parhaillaan muutosten kohteena on mahdollista, että hallituksen esityksen mukainen ELY-keskusten roolin muutos voi jäädä merkitykseltään vähäiseksi. Valiokunta pitää kuitenkin selvitettynä, että ehdotetut muutokset tuovat menettelyllisiä ja sisällöllisiä helpotuksia maankäytön suunnitteluun, mikä nopeuttanee kaavaprosesseja, minkä voidaan puolestaan arvioida edistävän myös asuntorakentamista. 

Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan valtioneuvostossa on vireillä maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus, jonka tarkoituksena on luoda täysin uusi alueidenkäytön suunnittelujärjestelmä. Valiokunta pitää tärkeänä, että maankäytön sääntelyä tarkastellaan kokonaisuutena ja että sitä kehitetään johdonmukaisesti yhdensuuntaiseksi lähialojen sääntelyn kanssa. Kokonaisarviossa tulee huomioida myös alemmanasteiset säädökset, viranomaismääräykset ja -käytännöt.